(Ai miten niin tietää?!)
Most of the old rusty rubbish I've found on my plot has ended up "decorating" my garden. Is this a sign of refined ecological taste or just a pathological inability to throw anything away?
Tuesday, 18 January 2011
Rojua pihalla - osat 1, 2, 3 jne.
(Ai miten niin tietää?!)
Most of the old rusty rubbish I've found on my plot has ended up "decorating" my garden. Is this a sign of refined ecological taste or just a pathological inability to throw anything away?
Subscribe to:
Post Comments
(
Atom
)
.JPEG)
.jpg)
Pienillä yksityiskohdilla (hmm... onko harava pieni...?)ehostaminen on minun mielestäni kyllä taito, vaikka kyseessä olisvatkin sellaiset esineet, jotka ovat olleet paikallaan ennen ihmistä.
ReplyDeleteMinä olen niin anti-koriste-esineihminen, että oikein harmittaa. Pitää oikein miettiä, onkohan meillä juuri mitään sellaista, millä ei olisi jokin käyttöfunktio.
Tuo harava saa kyllä hymyilemään! Symppis...
NOOOO et todellakaan ole yksin, minullehan on annettu jo lempinimeksikin RomuRoosa...;=)
ReplyDeleteEilenkin pyörittelin kirpparilla taas euron ruosteista kippoa käsissäni..onneksi sentään järki voitti, tällä kertaa...;=)
Mutta nuo on ihania, osa ihan käytännöllisiäkin. Meillä naapurit jo tietävät meikäläisen ja eivät paljon kommentoi, mitä nyt naureskelevat vain..mutta hyvä jos teen heidät iloiseksi.
Itse asiassa keväällä aion ruinata joltain työmaalta raudoituskehikkoa ruusujeni tueksi.
Että sellaisia suunnitelmia.
Raudoituskehikko onkin tosi hyvä ruusutuki! Ja ruostuukin kauniisti. Romu-Roosa :-)
ReplyDeletePikkuhiljaa ihastellenhan pihalla juuri liikutaan. Jotenkin noita merkkejä tontilla eletystä elämästä ei raaski heittää menemään, ellei se sitten ole ihan täysin rojua tai piikikästä tai vaarallista tavaraa. Vanhoissa työkaluissa on käsintehtyjä osia, ja ainakin niiden aidot materiaalit vanhenevat kauniisti, toisin kuin vaikkapa muovinen nykyistutuslapio, jos sellaisen löytää yllätyksekseen nyt keväällä lumen alta.
Tuliko sulla otsikkoon kirjoitusvirhe? Piti kai lukea AARTEITA pihalla? :)
ReplyDeleteYhden romu on toisen aarre... tämän blogin lukijat kuuluvat selvästi jälkimmäiseen, romusivistyneeseen joukkoon! (Vai sivistyneeseen romujoukkoon?)
ReplyDeleteVoi, meillä ei ole kovinkaan paljoa ollut ihastuttavaa romuromantiikkaa, vain sitä ei-ihastuttavaa nykyajan romutiikkaa :( Äidin kotipaikalla löytää kyllä varsinkin parista kivirauniosta ja varastokäyttöön siirtyneestä savusaunasta ymsymsyms. paikoista juurikin sitä kivaa romua, mutta kun ei niitä "romuja" saa tai lähinnä kehtaa sieltä viedä... Eikä se kyllä meidän nykyiseen 70-luvun lopulla rakennettuun taloon ja sen pihaan kyllä taitaisi sopiakaan... :(
ReplyDeleteTulikin taas muisteltua tuota sukutilaa, niin muistui mieleen suvun vanha kirkkoreki. Sitä minä olen kyllä kaikkein eniten sieltä himoinnut, voisin ehkä jättää ne pienet suloiset romppeet ottamatta jos sen vain saisin itselleni ;)
Et ole ainoa, minulla on kaikkea hauskaa ruosteista käytössä ja esillä kans, hienoja juttuja sinulla:)
ReplyDeleteMeidän pihalta ei ole löytynyt muita aarteita kuin vanha hevosenkenkä ja iso vyyhti piikkilankaa, mutta olen pyrkinyt korjaamaan tilannetta parhaan kykyni mukaan ;)
ReplyDeleteOoh, suvun vanha kirkkoreki...!!! Mutta mihin ihmeeseen sellaisen saisi laitettua, ettei se lahoaisi pilalle taivasalla? Nyt kyllä Elina pistit paremmaksi. Mutta mitään rojua se ei kyllä ole!
ReplyDeleteVanha roju on ihanaa ja kivaa, vanha hevosenkenkähän on hieno löytö... piikkilanka taas ikävämpi juttu, sitä minäkin olen noukkinut maasta navetan luota monta kymmentä metriä.
Miau! Täällä mutsilla oli kukkaruukussa valkoinen kivi. Kaivelin sen pois. Samoin kuin sellaisen ihmeellisen maustejutun, jotain kanelia kai. Hienoa, että mua varten oli laitettu viihdykettä...eikö Musti ja Ransu käy ruukulla?
ReplyDeleteAlakuloiset terveiset (mäiskäsin aamulla taas Kallea, nyt se ei uskalla olla kuin piilossa). Tää paikka tekee musta pahiksen....
Et ole ainoa jonka pihalta ja ympäristöstä löytyy romua jos jonkinlaista,mun kotona esim,löytyy vaik mitä romua pitkin nurkkia.:D,täällä missä asun nyt,ei oikein näytä romua olevan,paitti tuolla takapihalla,yhessä nurkkauksessa näyttäs olevan isännälle mieluista " romua",heh♥
ReplyDeleteHei Eetu! :-( Teillä ei oo kivaa, kun on pieni sotatila päällä. Toivottavasti tilanne paranee pian! Kai säkin oot ressissä, kun siellä hiippailee epäluotettavan näköisiä luppakorva-hyyppäreitä nurkissa :-(
ReplyDeleteMustilla ja Ransulla on niin paljon tekemistä pihalla, että ne ei ole tainneet noteerata noissa kukkaruukuissa olevia asioita.
Jaa Tansku, vai miehen romuja... ettei vaan olis aarteita? :-)
Minustakin tuo on taito! Juuri sellinen jota himoitsisin itsellni, mutta en ole sitä saanut :)
ReplyDeleteRomua kyllä olisi nurkat väärällään :)))
Kiitos Katja! Tässähän alkaa tuntea itsensä ihan käypäksi ite-taiteilijaksi :-)
ReplyDeleteJuu, et oo ainoa ;)
ReplyDeleteMeillä mies vaan ei (yllättäin) ymmärrä, miks vainoon kaikkee ruosteista. Jos romuja ollaan viemässä johonkin keräykseen, pitää mun tarkastaa kuorma...mitähän kaikkee ihanaa mun tietämättä on pois laitettu??!! ;)
Mukavaa viikon jatkoa!
Juu, voin kuvitella tilanteen! Ja käyttäytyisin ihan samalla tavalla kuin sinä ;-)
ReplyDeleteIhmisillä on niin eri näkemyksiä tavarasta. Järkevä ei näe asioita samalla tavalla kuin hullun kekseliäs romantikko...
Mukavaa viikon jatkoa sinullekin!