Wednesday, 5 January 2011

Minimusti

Nyt seuraa ennen julkaisematonta materiaalia. Pidelkää hatuistanne. Aloin pitää tätä blogia syksyllä 2007, jolloin Musti oli jo puolitoistavuotias. Musti oli muuttanut minun luo elokuun lopussa 2006.
Tämä on ensimmäinen ikinä ottamani kuva Mustista, kun se oli vielä kotipihalla Kuusaalla. Siinä on valkotassuinen äiti ja sisarukset. Mustilla on terve eloonjäämisvietti, sillä se makaa raksujen päällä ja syö niitä. Sisko odottaa vuoroaan tassut nätisti vierekkäin.
Olin paikalla haastattelemassa tämän aivan ihanan maalaispuutarhan omistajia. Heillä oli sitten tällaisia lutusia juuri sopivasti noin 12-viikkoisia pirpanoita ja minulla ihan hirveä kissakuume. Tätä kuvaa ottaessani en vielä tiennyt, että Musti tulisi minulle. Ajattelin, että tulkoon se, joka hengailee lähellä ja suostuu lähtemään.

Musti muutti ensin Helsinkiin. Yritin keksiä leluja ja virittelin kulkusia naruun.

Pedon elkeitä. Musti noin 13 viikkoa ♥.

Mustin eka hiiri! Noin 16-viikkoisena helsinkiläisellä rivitalopihalla. Kyllä mamma oli ylpeä. Paras kamu Vanni saa tulla tutkimaan Mustin saalista.

Saaressa Musti omi sohvan heti itselleen. Musta kissa punaisella plyysisohvalla näyttääkin aika kuninkaalliselta. Niinpä Mustista tuli Mustus, Rooman keisari (Rooman pienin keisari kautta aikojen).

28 comments :

  1. Ihanat kissat sulla! Aiemmin epäilit, että jotkut jo kyllästyy, vaan mie en ainakaan!

    En osaa sanoa kumpi olisi suosikkini, tarviikokaan noin edes ajatella! Kummassakin on niin omat viehätyksensä ja omistajan oikeutetulla ylpeydellä kirjoitat kummastakin niin hyvin ja kauniisti.

    Aika mennä tuutimaan ...
    Hyvää yötä sinnekin!

    ReplyDelete
  2. Voi kun suloinen. Te menitte jo nukkumaan, minä jo heräsin. Näin me bloggaajat eletään. :))

    ReplyDelete
  3. Kissankaippuussa kiva katsella kattejasi. Sinulla onkin ollut projektia kerrakseen talosi kanssa. Ihailen.

    Meillä on 1,2 ha tontti raivauksen alla ja 70-luvun taloa kunnostellaan. Piipahdan vielä nettikaupassasi...

    ReplyDelete
  4. Kylläpä on söpötys kuvat! Suloiset!

    ReplyDelete
  5. Pedon elkeitä. <3 <3 Nyt Musti saa monta sydäntä, vaikka ei edes näytä komeaa, voimakasta, sileää selkäänsä. Musti on kyllä niin tyylikäs sekä olemukseltaan että käytökseltään. :)

    ReplyDelete
  6. voi pikku-Mustia! <3 Näyttää niin totiselta ja pieneltä. Aivan ihana ollut jo pienenä. :)

    ReplyDelete
  7. AAAAAAAAAAAA!!!!! Eiiiii vauvakuumetta, eiiii! Suljen silmät, suljen silmät!

    ReplyDelete
  8. Kaksi pökrännyttä muijaa tääl kotona. Teit vaikutuksen, kamu!

    ReplyDelete
  9. Kissanpennut ovat kyllä aivan syötävän ihania... <3

    Mustilla on muuten ihan Mustin ilme jo pienenä. Tuossa alemmassa leikkikuvassa (Pedon elkeitä) se on ihan itsensä näköinen!

    ReplyDelete
  10. Aivan ihana on Musti.
    Kissat on niin kissoja jo pienestä pitäen. Pentujen puuhia ei kyllästy milloinkaan katselemaan; pikkukisut ovat niin elämäniloisia ja täynnä energiaa.
    Meille on otettu aina kaksi pentua samalla kertaa. Yhdessä ovat sitten keksineet kissamaisia vallattomuuksia.
    Oikein mukavaa tammikuuta!
    Terv. Marja ja jo isot kisut Nipsu, Viivi, Viiru, Ruusa ja Onni ♥

    ReplyDelete
  11. Hei vaan kaikille ja kiitos ihanista viesteistä! On Musti minustakin ihana, söpö, valloittava, syötävä, tyylikäs ja komea. Ai tiesikö joku sen jo...?

    ReplyDelete
  12. ihania kuvia!!!!! kisut on niin aarteita <3

    ReplyDelete
  13. Mulla oli lapsena just tuollainen musta kissa nimeltään Mörri. Se otettiin villikissan pesästä ja se sihisi ja äyski ensimmäisen viikon. Kissat on ihania, harmi kun miehelläni on paha allergia niin meille ei ikinä kissaa saada taloon. Kaikkea ei vaan voi saada :( Edellisen postauksen Ransu on myös aivan ihana.

    ReplyDelete
  14. Kati, Mörri kuulostaa ihanalta <3 Se on niin totta, allergioiden kanssa ei voi mitään. Harmi!
    S, kisut on tosiaan aarteita. Ja pikkuisina ne voisi melkein syödä.

    ReplyDelete
  15. Iiihania pentu kuvia!! Itse asiassa minulla on ollut suuri kunnia nähdä kummatkin vaavit noin pieninä!

    ReplyDelete
  16. Oi niitä aikoja! Luulen että suurimman vaikutuksen pieni-suuri rakastaja Mustikki on tehnyt Sandiin antaessaan toimistolla halihoitoa...
    Pusi pusi Musti!

    ReplyDelete
  17. Voi pientä Musti-pastoria, kuvat aiheuttavat välittömän tätireaktion; 'tui tui pikkuista ihanaa söpöistö pikku mustapantteria, tule tänne tädin luokse...'

    ReplyDelete
  18. Tähän ja edelliseen;

    ♥♥♥♥♥

    ReplyDelete
  19. Nyt on sitten sydän täydellisesti menetetty Mustille ja Ransulle <3 Huoh....

    ReplyDelete
  20. Jee, tehtävä onnistui!
    Jotenkin ne vaan on niin ihania isoja poikia ja samanaikaisesti ne samat pikkuruiset tuittupäät ainakin mun silmissä, ehkä nyt joidenkin muidenkin...

    Niin Taitu on oikeassa. Toimistokoiramme, kultainen noutaja Sandi pelkäsi pienen pientä mustaa kissaa kuollakseen, kun Musti tuli puskemaan ja kaulailemaan niin Sandi jäykistyi kauhusta eikä tiennyt mihin katsoa. Ilme kertoi: "Voisipa maa minut niellä".

    ReplyDelete
  21. Jaahas, taas saa purra hammasta;) Pedon elkeet viikolla 13 vie sydämen ja tietenkin Mustin mutkaton suhtautuminen koira kaveriin!

    ReplyDelete
  22. Niin, hampaat yhteen nirsk narsk! :-D
    Pieni pentupeto on hassu kun hartiat on kovin kaposet, silti tassu leviää isoksi lapioksi ja pää on suri pallo.

    ReplyDelete
  23. Grrrrau - mikä mahtava peto pienestä pitäen!

    Harmittaa hivenen, kun Vapusta ei ole olemassa minkäänlaista "perhekuvaa". Lyytistä ja Tuutista minullakin on onnekseni olemassa muutama kuva emosta pikkuisten kanssa :)

    Maatiaiskissojen perhekuvat ovat mielestäni aivan erityisen kiehtovia, kun taas rotukissapentueet sukutauluineen ovat "liian tiedossa" tarjotakseen samanlaista salaperäisyyttä. Maatiaiskissapentueista puolestaan on mukava arvailla, millainen isäpappa kullakin pennulla sattuu olemaan ja millaisesta perimästä jokin piirre voisi kertoa.

    ReplyDelete
  24. Ihan totta! Ja sen voin myös sanoa maatiaisten puolesta, että niillä tuntuu olevan vähemmän vaivoja ja kranttuuksia kuin rotukissoilla. Eikä tuo pikkuisena opittu myyrästystaitokaan ole paha juttu. Mustille taisi myös tarttua tuolta tottumus koiriin, niin luonnollisesti se on aina nähnyt ne osana jengiä.

    ReplyDelete
  25. Pakko oli vielä palata katsomaan, varsinkin tuota ekaa kuvaa.... Se on niin ihana kuva ja siinä on niiiiin ihania kissoja <3

    ReplyDelete
  26. On se... kesä ja pikkukissat pörräämässä pihalla, hyökkäilemässä ihmisten jalkoihin ja repimässä kukat kukkapenkistä <3

    ReplyDelete
  27. Mustihan se, ilmeestä ei voi erehtyä.

    Kuule Saila, minusta on myös niin mukava lukea sinun ja kissojen juttuja, että ilman en enää edes osaisi olla. Minusta olisi kamalaa, jos en enää saisikan tietää mitä teille kuuluu...

    ( tällä viittaan sinun kirjoitukeen blogissani tänään)

    Toivottavasti saat autosi katsastettua, joskus ne osaa olla vähän turhan nipoja noiden juttujen kanssa. Ja nyt taitaa olla niin huonot ajokelitkin, että on ehkä viisasta odottaa parempia kelejä.

    ReplyDelete
  28. Kiitos Tuija, ilo on ihan molemminpuolista! Bloggailu on kuin olisi kirjeystäviä. Sinulle olikin ilmestynyt uusi ihana talvinen Väinö-kuva sivupalkkiin, huomasin sen vasta siiten kun olin kirjoittanut kommentin.
    Eiköhän se katsastus sitten hoidu kun autoon on saatu uudet osat. Kauhean suuri osien vaihtaminen vain pikkuruisen lommon takia!

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!