Onneksi kaupungissa voi sentään harrastaa mukavia asioita, kuten viisaana tyttönä tänne jättämääni nukketaloa!
Alakerran väliseinät ja välikatto menivät eilen paikoilleen. Sähkötöihin saan vielä tänään apua, sillä se on yllättävän vaikeaa. Hobby Pointin myyjä sanoi vain, että avaa pistorasia ja vedä johto sinne. Helpommin sanottu kuin tehty. Minipistorasia meni rikki sitä auki vääntäessä. Mihin siellä ne johdot laitetaan? Se on aika eri näköinen kuin ihmispistorasia. Blondin elektroniikkataidoilla tungin johdon päät rasian sisään ja liimasin rasian kiinni, kun se oli mennyt rikki. Jälkeenpäin ajattelin, että ehkä piuhan kaksi eri lankanippua eivät saisi koskea toisiaan. Niin että apu tulee kyllä tarpeeseen!
Alakerrassa on nyt vasemmalla keittiö, keskellä eteinen ja oikealla ruokasali, josta menevät rappuset ylös. Ruokailutila on "levotonta läpikulkutilaa", niin kuin sisustuksen ammattilainen sanoisi. Ei voi mitään. Tämä nukketalo on siitä tyhmästi suunniteltu, että oikeanpuoleisesta, pienemmästä huoneesta menevät aina raput ylös. Niinpä se ei voi olla esimerkiksi makuu- tai kylpyhuone. Tähän kerrokseen lisäsin itse pahvista seinän keittiön ja eteisen välille ja siinä on samasta pahvista leikattu ovi.
Eteisen lattia on paperille printattua kaakelipintaa, jonka jokaisen laatan lakkasin toissa iltana kynsilakalla. Kulkureitin laattoja en lakannut kokonaan, niin ne jäivät vaaleammiksi ja näyttävät kuluneemmilta. Kaakeleiden saumat ovat liian tasaiset ja vaaleat, väritin niitä summittaisesti pehmeällä lyijykynällä, tosin se ei ehkä näy missään.
Keittiö sai allastason takaseinän valeikkunan eteen. Tiskialtaassa on jo yksi lautanen odottamassa pesua! Mustan puuhellan vieressä on hiilisanko, johon leikkasin piirustushiilestä pieniä murusia. Tikkaat odottavat, että saan astiahyllyn kiinnitettyä seinään. Sitten tikkaitakin tarvitaan.
Eteisestä oikealle menevästä ovesta pilkottaa hitunen ruokasalia. Kirjoitan siitä sitten erikseen, ettei mene liian pitkäksi sepustukseksi yhdellä kertaa. Ja pitää ottaa uusia kuvia paremmassa (päivän)valossa. Eikä ruokapöydän ääressä voi vielä istua, kun siellä ei ole tuoleja...
The dolls' house project got to the point yesterday where I could lift the ground floor walls and ceiling to place. Fascinating, the rooms became instantly real!
.JPEG)
.jpg)
Tuosta nukkekodista on tulossa upea. Tai sehän on jo. Kekseliäitä ratkaisuja.
ReplyDeleteEd. postaus autoilusta oli niin hauska. Huoltsikan myyjällä, joka ei tajunnut jeesusteippi- kommenttiasi, ei taida juuri olla elämää. Kyseinen tuote on muuten suurenmoinen apu myös hevosten kanssa. Pitää ja pysyy!
Ja kisujen pentukuvat sulattavat jäämiehenkin sydämen. Oih suloisuutta.
Aavistinkin, että nukketalossa tapahtuu, kun olette motissa siellä kaupungissa ;)
ReplyDeleteVoi että, olet luonut kyllä hienot tunnelmat sekä keittiöön että eteiseen! Tuo tiskiallas näyttää niin viehättävältä tuossa ikkunan alla ja näenkö oikein, että eteisessä tuoliin nojaa paperikassi tai vastaava? Jotenkin tosi aidon näköistä.
Kiitos Caro ja Maria!
ReplyDeleteJeesusteipin nimi ei turhaan ole jeesusteippi! Vaikka nukkekotiin en sitä (vielä) ole laittanut.
Marialla on tarkat silmät... eteisen tuolin nojaa pienenpieni kaislasta tms. punottu ostoskassi. Laitan jossain vaiheessa sitten parempia kuvia yksityiskohdistakin. Nythän vielä puuttuvat melkein kaikki listat eikä tuo väliseinä&-kattomoduulikaan ole kunnolla kiinni, jotta johtoja voi liikuttaa.
Naukulan Mamma voi hoitaa ensimmäisen tiskivuoron! Tuossa kyllä kelpaisi tiskata!
ReplyDeleteNaukulan Mammalle pitäisi ensin tarjota sitä kutistavaa pikkuleipää mitä Ihmemaan Liisakin sai. Tervetuloa! Juoksevaa vettä talossa ei kyllä ole, vaikka hana onkin.
ReplyDeleteLuen nimittäin parhaillaan 1920-luvulla Englannin kuningattarelle tehdystä nukketalosta kirjoitettua kirjaa. Siinä oli juokseva vesi, toimivat hissit ja viinikellarin jokaisessa pullossa tilkka oikeaa viiniä!
Sä etenet niin kovaa vauhtia, että meikäläistä ihan hävettää :D on jäänyt Kakskerta vähän pölyn alle. Tossa se vaan nököttää pöydällä keskeneräisenä... :/
ReplyDeleteHei, ei se vauhti vaan se laatu! Kyllä tää vaatii jonkinmoista inspiraatiota. Tän alakerran jälkeen en ole yhtään varma millä vauhdilla ylemmät kerrokset valmistuvat. Enkä edes halua saada taloa valmiiksi, koskaan! Se olisi kauheaa. Mitä sitten sillä tekisi???
ReplyDeleteAsiasta ihan kolmanteentoista, satuitko näkemään sellaisen kissaohjelman, jossa joku kuuluisa näyttelijätär ( jota minä en kyllä tunnistanut ) kävi erikoisia kissoja kasvattavan naisen luona.Siellä oli sellaisia lyhytjalkaisia kissoja ja sitten sellainen jolla ei ollut karvoja ensinkää, ei edes viiksikarvoja. Kääk.musta se näytti kamalalta, sanoin Rollelle, että jos meille tulee joskus kissa niin ainakin se on ihan tavallinen kissa.Minusta just kissassa on ihanaa se turkki ja pörröisyys, se kissa näytti ihan sairaalta. Mut tietty enhän mä ymmärrä kissojen kasvattamisesta mitään...;=)
ReplyDeleteToivottavasti tätä nyt ei lue kukaan vannoutunut sfinksi-fani, sillä aion sanoa samaa. Karvattomat kissat (kuten sfinx) näyttävät luonnottomilta, ja se amerikkalainen munchkin-rotu, jossa kissan jalat ovat lyhyet, on minusta ihan järkyttävä. Vaikka sellaisia geenimutaatioita luonnossa esiintyykin, ei niistä minun mielestä pitäisi alkaa jalostaa rotua. Johan sen järkikin sanoo: silloin geenipohjakin on liian pieni, jos rotua aletaan kasvattaa esim. erikoisgeenisen emon ja sen samaa geeniä kantavan jälkeläisen kanssa. Haloo!
ReplyDeleteKyllä katsoin saman ohjelman, se oli toinen osa viime viikolla alkaneeseen mainioon Kissanainen-ohjelmaan. Näyttelijä-juontaja oli Joanna Lumley.
Olen ihan samaa mieltä, että kissan pitää olla pehmeä, sehän kissan ihanuus juuri onkin! Aiemmin olin lisäksi sitä mieltä, että kissan tulee olla tavallinen lyhytkarvainen maatiainen, mutta sitten meille tuli hoitoon ja jäi pitkäkarvainen maatiainen Viljo, ja mielipiteeni muuttui täysin. Rakastuin Viljon hassuttelevaan seurankipeään luonteeseen, jota on onneksi myös norjalaisissa metsäkissoissa, ja lisäksi vielä ihana pehmoinen pörröisyys!
Oih, miten upeaa olet saanut aikaan ! Olen ihan mykistynyt ihastuksesta : )
ReplyDeleteIIIK! :) Talosta tulee ihan ylisöpö ja -hieno ja niin tunnelmallinen. Ihanan aidon näköistä - ja tosi harkittua, kattolamppu ja kaikki. Onneksi hankit myös minikokoisen talon, niin pääsemme iikittelemään sitä(kin). :)
ReplyDeleteP.S. Samaa mieltä kissanjalostuksesta...
Kiitos Sari ja Jenni, ja onpa ihanaa jakaa mini-ihastuneisuus teidän lukijoiden kanssa!
ReplyDeleteItse asiassa mulle tuli minipieni ahdistus kun sain ensimmäisen välikerroksen laitettua (vaikka nyt se pitää ottaa pois jotta saan laitettua minipistorasiat niin kuin kuuluu). Tätä on niin tottunut ajattelemaan ihan keskeneräisenä, että kun jotain valmiin tapaista tuli, tuli kai ahdistus valmiiksi saamisesta, siis tekemisen loppumisesta... tai en oikein tiedä mistä. Ehkä siitä, että kun jokin on valmista niin se on sitten siinä, mieltä ei enää voi muuttaa, vaihtoehdoilla ei voi enää leikkiä...? Onneksi ahdistusta kesti vain yhden illan. Tekemistä riittää edelleen :-)
En oikein ole tajunnutkaan miten upean näköinen "aikuisen" nukkekodista voi tullakaan!
ReplyDeleteOlen nähnyt vain alle kouluikäisten nukkekoteja ja niissä on paikat vähän rempallaan...
Tämän projektin postauksia odottaakin mielenkiinnolla, no, itse asiassa kaikkia postauksiasi! :D
Saila, ajoittainen miniahdistus ei ole vaarallista. Sillä sellaista se on: sitten kun nukkis on valmis, niin mitä sillä sitten tekee? Kokemuksesta voin kertoa, että ei mitään, mutta katselee silti ihastuneena eikä suostu muuttamaan siitä mitään eikä ikinä purkaisi sitä, onhan sen kaiken väkertänyt ITSE. Ja onneksi sulla on jonkin verra vielä väkerrettävää! Ja vielä, älä huoli, maailmassa on ääretön määrä potentiaalisia miniprojekteja...
ReplyDeleteHei Kirsikka, oo, sinulla on uusi (vanha ;-) profiilikuva. Hieno! Joo, minä olen aina ihastellut talojen pienoismalleja, jotka on niin tarkasti tehtyjä. Sitten kun joskus tajusin, että nukkekoti voi olla aikuisen harrastus, alkoi ajatus houkuttaa - ja koukuttaa...
ReplyDeleteNiin Jenni, ajattelinkin, että mun pitää haastatella sua mahdollisesta "synnytyksen"jälkeisestä masennuksesta ;-) Mutta niinhän se on, mulla on jo ajatuksia tuleviin projekteihin, joista joku on ehdottomasti pieni puutarha!
Mun pitää nyt kumminkin keksiä tähän taloon mahdollisimman aikaavieviä ratkaisuja. Ostinkin jo tässä ohuen ohutta puuviilua itse tehtävää parkettia varten... ja minikaakeleita...
8-o Miten sulla - ja varmaan kaikilla muillakin minimaailmoja rakentavilla - tulee edes mieleen miettiä tuollaisia yksityiskohtia, kuten että jätät osan lattialaatoista kynsilakkaamatta, että laatat näyttävät kuluneilta? Olen täysin hääpnaadilla lyöty!! Ihailusta kumarran maahan asti teitä kaikkia, jotka asiaa harrastatte.
ReplyDeleteJa noin kauniiseen taloon on kyllä ihan pakko rakentaa puutarha ympärille, sitten puutarhaan jokin ihana huvimaja, orangerie talon kylkeen, venevaja sinne rantaan, johon puutarha rajoittuu, ja muutama kaunis vene keinumaan ranta-aalloille... Eikun tuohan taisi olla kaupunkivilla eikä mikään countrykartano :->
Tota joo Intopii, nyt lähti nimimerkillesi uskollisesti mopo intoilijan käsistä... :-D !!! Ja :-D vielä kerran. En kyllä tämän talon ympärille ajatellut mitään puutarhaa; a) ei mahdu pöydälle, b) minusta tämä on kadunvarren talo, jonka takaseinän (vale)ikkunoista on näkymiä pieneen takapuutarhaan. Mutta kerrassaan hyvät ja houkuttelevat ideat!
ReplyDeleteKiitos Intopii ja Dahlia kehuista, ei tämä nyt NIIN hieno ole, mutta kaikenlaista on kiva miettiä ja keksiä. Ideat tulevat, kun tekee hitaasti, minulle aina silloin, kun olen mennyt sänkyyn nukkumaan. Silloin on aivorikkain aika.
Sinähän voit hankkia siihen viereen toisen kaupunkitalon... Ja sitten kolmannen. Neljännen. Jne. :)
ReplyDeleteAi niin, tosiaan. Ja muuttaa itse pois koska en mahdu enää asuntoon.
ReplyDelete