Tarttuessani leluun huomasin, että muovinarusta solmeiltua katkista on pakko hypistellä. Kotona huomasin, että myös kissojen mielestä sitä on pakko hiplata.
Ystävättäreni tuli käymään ja hän ihastui katkikseemme heti. Ei auttanut kuin mennä kauppaan ostamaan hänen kissalleen oma.
Viime viikonloppuna kylässä oli toinen ystäväni kahden lapsensa kanssa. Seuraavana päivänä, heidän kotona, vanhempi, kolmevuotias tyttö otti pienestä käsilaukustaan esiin hieman häpeillen... katkiksen...
Nyt se on taas palautettu alkuperäisille omistajilleen. Ransu tervehtikin riemuiten hetkeksi kadottamaansa katkiskaveria.
A plastic prawn. Practically everyone who visits notices it, and a week ago my friend's daughter confiscated it into her own purse. This weekend, my cats got it back. A treasure!
.JPEG)
.jpg)
Meillä ollaan jo pitkään oltu sitä mieltä, ettei enää yhtään uutta kissanlelua, koska ne katoavat välittömästi sohvan alle! Mutta tuo katkis... hankitaan varmaan tännekin! ;)
ReplyDeleteEssin lempparilelu on myttyyn rutistettu lottokuponki! Se varmaan pelkää lottovoittoa, sillä silloinhan jäisi lauantai-illan paprutollo saamatta.
ReplyDeleteKatkista suositellaan lämpimästi kaikkiin kissa- ja lapsitalouksiin!
ReplyDeleteLottoamista ei siis sovi lopettaa mahdolliseen voittoon ;-)
Kiva kuulla sun "paljastukset" sitten aikanaan.Niitä on mukava lukea, oppii tuntemaan jotenkin taas lisää blogiystäviään.
ReplyDeleteVäinölle ei voi valitettavasti enää ostaa mitään sellaisia leluja mistä roikkuu jotain ulokkeita, hän on nälkäinen nuorimies ja syö kaiken minkä irti saa..ja jos ei saa irti niin nakertelee päreiksi.
Mutta hieno katkislelu, varmasti oikein mieleinen kissoille.
Vieläkö olet jumittuneena kaupunkiin.? Tekeekö sulla joku lumitöitä saaressa, ethän sä kohta löydä kotiin sinne, kun lunta tulee aina vaan lisää ja lisää.???
Voi Väinö... <3 "nälkäinen nuorimies" :-D
ReplyDeleteOdotan soittoa korikorjaamolta, mutta sitä ei kuulu. Eli kaupungissa edelleen. Auton pitäisi olla valmis minä hetkenä hyvänsä, mutta nyt vain mietin mikähän hetki se on...
Onneksi taloni vieressä oleva tie aurataan, niin minun ei tarvitse ajaa mitään pitkää pihatietä pitkin. Tarvitsee vain lapioida pieni kolo pienelle autolleni tien sivussa, ja sitten pitää kömpiä liiterillä olevalle lumilapiolle saakka. Katsotaan, miten paljon lunta siellä on. Kerron sitten! Ehkä kaivamme kissojen kanssa itsellemme iglun jos emme pääse taloon.
Hihii, oikea joka kodin katkis! Meilläkin on suosittu katkislelu, mutta se on kyllä eri katkismallistosta.
ReplyDelete:''D
ReplyDeleteKatkis rules!
ReplyDeletePitäisköhän meillekin hommata katkis! Lasten legot on tällä hetkellä lelu numero ykkönen :)
ReplyDeleteKatkis on kaikkien kissojen ja lasten suosikki. Minulla oli myös kissalelu, jossa oli muutama hiiri vieterin päässä. Sillä leikkivät ainoastaan vierailevat lapset :-D
ReplyDeletePurrrrr....mäkin haluan oman katkiksen!
ReplyDeleteApua!Naukulasta puuttuu katkislelu! Kuinka se on mahdollista???!!!!
ReplyDeleteNiin, minä vähän ajattelinkin, että tämä katkisjuttu koskee erityisesti muun muassa Naukulan jengiä :-) Mutta teillähän katkikset tarjoillaan livenä (tai no, vielä jokin aika sitten elossa olleina). Niin että tytöt varmaan katsoisivat muovista katkista miettien: Onpa surkea pila!
ReplyDelete