Tuesday, 4 January 2011

Tapahtui näinä päivinä

Siinä missä marraskuu on synkkä, etenkin Viljon kuoleman jälkeen, josta marraskuu aina muistuttaa, kuuluu tammikuuhun paljonkin iloa. Päivät alkavat pidentyä. Aletaan kulkea kohti kevättä.
Ja tammikuussa 2009 meille muutti Ransu! Nämä ovat ihan ekoja Ransusta ottamiani kuvia joulukuussa 2008, kun Ransu oli alle kahden kuukauden ikäinen minipieni raitahousu. Silloin Ransu vielä leikki kahden siskonsa kanssa ja pyöri äidin ja isän ja isoisän ja muidenkin sukulaisten helmoissa.

En tiedä, jaksaako näitä katsoa kukaan muu kuin minä, mutta nää vaan on niin ihania. Sori, en pysty olemaan laittamatta näitä miniransu-kuvia tänne joka vuosi...

Ransu kotiutui äkkiä. Tammikuussa 2009 Mustin kanssa päikkäreillä.

1-vuotispekonit lokakuussa 2009. Ransu on jo (aika) iso poika!

Yritin tässä päivänä eräänä käydä Ransun kotikissalan Cougar'sin kotisivuilla katsomassa kuvia Ransun isoisästä, josko heissä on yhdennäköisyyttä nyt kun Ransu on vähitellen aikuistumassa. Ransun mielestä niitä muita on ilmeisesti turha edes katsella, Hän Itse taitaa omasta mielestään olla sukunsa katselukelpoisin edustaja.

18 comments :

  1. Kyllähän näiden veijareiden kuvia kelpaa katsella! Ransulla on kohtalaisen omahyväinen ilme alakuvassa :DD

    ReplyDelete
  2. Joo, ihan just. Hyvin tyypillinen ilme Ransulle. "Tässä mä oon, hei. Muuta et tarvitse."

    ReplyDelete
  3. Jaa-has. Vauvakuumettako ryhdyit sitten lukijoillesi lietsomaan ;) ?

    ReplyDelete
  4. Ui ui, ihanan lutusia kuvia! Kyllä noita jaksaa katsella. Mikä on parempi kuvattava ja katseltava kuin kissa. ;)

    Mitä tuota muita katteja katselemaan kun on noin komea katti kotona, vai mitä Ransu!

    ReplyDelete
  5. Laita vain kuvia, jaksan niitä katsoa. Töissäni (Rahoitusala) haastattelen asiakkaita puhelimitse, välillä vaan nämä haastattelut venyvät ja venyvät (asiakas kun on hukannut tärkeät tositteensa, etsii niitä, neuvon neuvon jne...) pinnaani koetellaan, blogit auttavat kun voi katsella kuvia, varsinkin kisuista saan hymyn, jaksaa taas kuunella monta valitusvirttä puhelimitse.
    Eli nämä kuvat ovat terapiaa, jotta säilytän positiivisen asenteen, mielen ja asiakas saa minulta täydellistä asiakaspalvelua :))

    Pitää pistää provikat jo teillekin.

    ReplyDelete
  6. Oohoh. Enpä tiennytkään missä tilanteissa blogeja luetaan :-D Provikat saa lähettää Ransulle muikkujen muodossa. Osoite: Asiakaspalvelun kehittäjä Ransu, Ahvensaari, Korppoo.

    No tuota... kroonista kissavauvakuumetta potevana, en halua olla ainoa joka tätä potee. Tauti kiertoon!

    ReplyDelete
  7. Jaksaako katsoa? Oliks tuo vitsi?

    ReplyDelete
  8. Musta on pienenä kuvia kun puren hampaita yhteen kun silitän söpöjä eläimiä. Tekis niin mieli rutistaa enemmän. Nuo Ransun roikkuvat tassut on kyllä söpöydessään voittamattomat! *puree*

    ReplyDelete
  9. Heh, mä puren hampaita kovaa yhteen joskus kun silitän Ransua tai Mustia, kun ne on ylisöpöjä. Pelkään, että joku hammas lohkeaa joskus. Siinä onkin sitten hammaslääkärille selittämistä (onneksi hän on tuttu).
    Ransu on tuossa päikkärikuvassa selvästi ihan kotonaan, vaikka on vasta muutama päivä sitten muuttanut uuteen kotiin. Rajaton itseluottamus! "Ei tässä hätäpäivää... maailma on mua varten"

    ReplyDelete
  10. Oikein katselukelpoinen kissa. :) Totta tuo kulutuspohdintakin, vähempikin riittää.

    ReplyDelete
  11. Mahtavaa, että löysin tieni tällaisellekin blogille. Näitä kuulumisia kelpaa todellakin seurata, kun ne on höystetty aivan kutkuttavan suloisilla kuvilla. Minulla on ollut pitkään kissakuume: olen elänyt aivan pienestä asti kissojen keskellä, mutta muutettuani omaan kotiin 19 vuotiaana mukaani lähti vain pienen lauman verran koiria ja pari kania.
    Viime kesänä kotiini tunkeutui vieras kissa, jonka oli välttämättä päästävä perässäni talooni sisälle siitäkin huolimatta, että se pörhisteli häntäänsä koirille ja oli selvästi kauhuissaan näiden tapaamisesta. Se asui luonani viikon kuin kotonaan, kulki sisälle ja ulos ja nukkui vieressäni, kunnes lähti pahan väärinkäsityksen seurauksena pois. Täytyykin turinoida tästä joskus blogiini tarkemmin..

    Yhtä kaikki, minut on vallannut hirveä kissakuume. Unelmani olisi pelastaa jo vanhempi elämää nähnyt katti, mutta koska omistan koiria, ainoana vaihtoehtona on varmaankin pentukissan hankkiminen, mikä sekään ei tietenkään kuulosta pahalta. Kaikkein parasta olisi, jos saisin viimekesäisen vierailijan takaisin, voi kun voisin vain kertoa sille suuresta väärinkäsityksestä!

    MAUkasta ja onnellista uutta vuotta sinulle, sekä viiksekkäille ystävillesi! Seuraankin tätä blogia nyt ensiavuksi kissakuumeelleni. :)

    ReplyDelete
  12. Melkoinen otus saa olla, jos inhottaa tai rasittaa katsella tuollaista minipientä ja super-ihanaa hahtuvapalloista raitahousua :D Ihailijatytöt tosin pyörtyvät onnesta aina Ransu-kuvia nähdessään, oli herran ikä kuvissa mikä tahansa.

    ReplyDelete
  13. Hei vain Jenna! En tiedä, auttaako tämä blogi yhtään kissakuumeeseen, joskus on väitetty sellaistakin, että tämä vain pahentaa ;-)
    Yhtä kaikki, kissaihmisen on aina kiva seurata muiden kissojen kulumisia, se vain on kivaa. Toivon, että löydät teidän laumaan sopivan kissan - joskus sellainen voi olla aikuinenkin. Olipa surullista, että teille muuttanut kissa muutti pois. Ei varmaan selviä tällaisesta talvesta ulkona. Nyyh. Toivottavasti se löysi uuden kodin.

    ReplyDelete
  14. Ai Ella-neitikin ehti jo kommentoida samaan aikaan! No mutta kiva että yleisö ei vielä tässä vaiheessa ole tympääntynyt ja vaihda kanavaa. Lisää on nimittäin tulossa....

    ReplyDelete
  15. Mä en ainakaan kyllästyisi tällaisten kuvien katselemiseen ikinä!! Aivan ihana pörröpallo tuo Ransu ja ihan sydän pakahtui Minimustin kuviakin ketsellessa! On he vaan niin kauniita kissoja vieläkin :)

    ReplyDelete
  16. Hei Kitinen ja Kumppanit! On ne kissat ihania, ja on sekin ihanaa että on muistoja ja kuvia heistä pentuinakin.

    ReplyDelete
  17. Voi miten ihania "vauvakuvia"! Kyllä se jaksaa aina ihmetyttää omien karvalapsien pentukuvia katsellessa, että miten ne ovatkin joskus olleet tuollaisia pikkupalleroita. :D

    ReplyDelete
  18. Niin, vaikka toisaalta tuntuu siltä kuin se olisi ollut eilen. No, Ransuhan on vasta 2 v.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!