Nyt seuraa propagandaa. Aion paasata perinneperennojen (eli moni-vuotisten ruohovartisten) puolesta. Tässä kuvassa on piisku (
Solidago). Kuka haluaa pihalleen helppoa, takuuvarmasti kukkivaa ja kestävää, näyttävää ja rehevää, sanokoon HEP! Kaikki siis. Aloitetaan.
Kultapalloa (
Rudbeckia laciniata 'Goldball') pihallani kasvoi entuudestaan, vanhan romu-kuntoisen kuistin edustalla etelä-rinteen lämmössä. Siis suurin piirtein hoitamattomalla pihalla vuosi-kymmeniä. Tämä hassuin pallukoin kukkiva kasvi tarvitsee tukemista, sillä sen varret venyvät holtittomina tyyppeinä parinkin metrin korkuisiksi.
Helminukkajäkkärä (
Anaphalis margaritacea) muodostaa myös pallo-maiset kukat, mutta ne ovat aivan pieniä. Tämä kasvi tuli ystäviltä (kiitos Raakki & Raakkirouva!), ja salamatkustajana tämän kasvin mukana sain pihalleni ylimmän kuvan piiskun.
Tulikukka (Verbascum) kasvaa kylässämme ihan tien poskessa, josta kävin siirtämässä yhden taimen pihalleni. Kun se oli kukkinut ja siementänyt kaikki miljoona pienen pientä siementään, oli minulla monta lehtiruusuketta kasvamassa kukkiakseen seuraavana (eli ensi!) kesänä. Tulikukka on kaksivuotinen, mutta kuten jo selvisi, se siementää itse jos siemen vain löytää pienen palan paljasta maata. Kasvupaikka mieluiten kuiva ja paahteinen.
Mäkimeirami eli oregano on myös vanhojen pihojen kasvi. Sekin siementää itse itselleen jälkeläisiä, tämän pikkuisia taimia pihallani on jo paljon.
Perinneperennoja ei tarvitse hoitaa, leikata eikä lannoittaa. Kaikki niistä ovat hyönteisten suosimia, joten näiden mukana pihalleen saa kukkien lisäksi surinaa ja perhosten siipiä. Pahin vihollinen näille taitaa olla ylisiisti monokulttuurin harrastaja, joka haluaa pihalleen vain nurmikon. Nimittäin umpeenkasvanutkaan piha ei aina lannista perinnekasvia; ruohonleikkuri ja rikkaruohomyrkyt kylläkin. Ja tässä oli vain muutama! Lajeja on satoja, ja näitä vaalimalla tulee samalla huolehtineeksi suomalaisen puutarhakulttuurin jatkuvuudesta.
.JPEG)
.jpg)
Sopisivat todellakin teidän torpan pihalle kuin nenä päähän! Siemeniä saa monestakin paikasta, esim. Maatiaiselta (linkki blogini kyljessä), ja kasveina tamenvaihtotapahtumista, ystäviltä ja hyvistä taimimyymälöistä. Voisin ottaa joitakin alkuja mukaan kun kesällä suunnittelen pientä Pohjanmaan-turneeta (taas, kuten viime kesänä... asut saariston jälkeen Suomen ihanimmalla seudulla!) Vaihdellaan sähköposteja jossain vaiheessa ennen kesää, niin tiedän mihin punaiseen postilaatikkoon pistän kukkapurkit ;-)
ReplyDeleteVoi itku, kun olisi Dahlian kanssa löydetty toisemme aiemmin. Olen jakanut pihastamme perinneperennoja pois minkä olen ehtinyt (no en tietenkään kaikkia, ainoastaan ne, joista en niin älyttömästi tykkää), ja mm. mäkimeiramista saisit tulla täältä kahmaisemaan aimo annoksen kasvustoa.
ReplyDeleteEikös se Pohojammaa ole ihan Keski-Uuemmaan vieressä ;-) Tervetuloa vain keväällä kaivelemaan!
No niin, eihän siinä ole välissä kuin Tampere :-D
ReplyDeleteSaila onkin ottanut hyvän aiheen esille keskellä talvea. :)
ReplyDeleteSe on kyllä jännää, että saa kaikenlaisia salamatkustajia jakotaimien mukana. Onneksi meillä ei mitään kovin pahoja sentään ole, kun ei edes kotiloita ole suuremmin pihapiirissä. ;)
Kultapallohan onkin tämän vuoden maatiaiskasvi. Lähettelin hiljattain sen kuvia Maatiaisen toimistolle esitteitä ja lehtijuttua varten.
Sepä mielenkiintoista! Olenkin miettinyt, mitkä ovat tämän vuoden teemakasvit eri tahoilla. Kultapalloon minulla onkin erityinen suhde, arvostan sitä pihallani erityisellä tavalla, koska se asui siellä jo ennen minua.
ReplyDeleteSiinähän olisi sitten hyvä jutun aihe lehteen. ;)
ReplyDeleteJoopa! Aivoni alkoivat raksuttaa ihan samaan suuntaan...
ReplyDeleteÄitini on puutarhuri, isäni oli myös, ja he raahasivat pihalle aina jotain uutta ja ihmeellistä vierailta mailta tuotua juurta. Mummoni vannoi perinnekasvien nimeen, mutta sai modernitkin kasvamaan. Minun suosikkini on harjaneilikka.
ReplyDeleteHep ja hep! Meillä kasvaa, tai ainakin kasvoi piiskua ihan villinä. Viime kesänä tajusin, etten löydä kuin muutaman sieltä täältä. Tahtoo sen takaisin!! Nuo muutkin kyllä kelpaisivat :))
ReplyDeleteLiina; sinulla virtaakin hienoa puutarhaperinneverta suonissa! Harjaneilikka on todella ihana. Sain sen siemeniä viime vuonna ystävältä, eli kohta se kukkii täälläkin!
ReplyDeleteKatja; kyllä se varmasti selviää silti. Ehkä pari yksilöä voisi siirtää johonkin kukkapenkin tapaiseen suojapaikkaan (jos teillä on ihan villi piha vielä).
Dahlia; ei kun suunnittelemaan! Kirjoita kun ehdit, kesäänhän on vielä aikaa... saila (at) elsanlempituoli.fi; odotan kesäreissua jo innolla!
Sulla olikin kaksikymmensormijärjestelmä. Ihme että tekstistä sai silti ihan hyvin selvää ;-)
Piiskua ja kultapalloa sain kamultani viime vuonna. Harjaneilikat ovat kestäviä ja helppoja kasvattaa.
ReplyDeleteKyllä! Perinneperennat ovat oikeastaan kaikki todella helppoja. Ne ovat sitkeitä ja kiitollisia, tyytyväisiä pelkästään siihen, että saavat kasvupaikan.
ReplyDeleteVoi että, ihan nauratti... Olen nimittäin joskus antanut äidilleni lempinimen Piisku (ja monia eri variaatioita siitä)!
ReplyDeleteOma perennakokemukseni on perin vähäistä, mutta lapsuudenkodissamme oli jonkinnäköinen perennapenkki kyllä. Voisikin kaivaa vanhoja valokuvia esille.
Niin, onhan moni oikeakin nimi luonnosta peräisin, miksei sitten lempinimi (vaikka vahingossa!)
ReplyDeleteHep! Paitsi ei mulla ole pihaa, tommonen tyhmä pimeä parveke vain. :( Viime kesänä siellä ei kasvanut kun pari liljaa, kaikki muut vain kitui ja kuihtui. Puolet parvekkeesta on varjossa (seinä) ja toiseen puoleen paistaa parisen tuntia aurinko lännestä. Ei edes laseja lämmittämässä. Vinkkejä?
ReplyDeleteHarjaneilikka on muuten aivan ihana. Meillä kasvaa maalla sitä siellä täällä pari. Miten sen saisi leviämään? ;)
Halaus kaikille jotka muistavat ja jaksavat paasata perinnekasvien puolesta. Siis hali Sailalle!
ReplyDeleteKiitos halista!
ReplyDeleteSea, hmm. Kukat on aina vaikeita varjoon. Kuunliljoja? Saniaisia? Lemmikki varmaan menestyy, mutta se kukkii vain alkukesällä. Harjaneilikka on kaksivuotinen ja siementä itse jos pystyy (siis jos siemen putoaa multaan mihin se voi itää). Kasvia voi auttaa keräämällä siemeniä ja kylvämällä niitä ruukkuihin ja istuttamalla sitten taimet ulos, tai ripottelemalla kypsiä siemeniä syksyllä kukkapenkkeihin.
Mä en tykkää kuunliljoista, olen varmaan harvinaisen sen suhteen. ;) Jotain mahdollisimman värikästä ja paljon kukkia tahtosin, mutta ei taida juu menestyä pimeällä parvekkeella. :(
ReplyDeleteJos ihan vain kesäkukka kelpaa, voisit kokeilla ahkeraliisoja tai uudenguineanliisoja (jos et ole vielä kokeillut niitä). Ne eivät pidä paahteesta muutenkaan, ja viihtyvät pihoilla ainakin puolivarjoisilla paikoilla pensaiden suojissa aika hyvin.
ReplyDeleteMjoo! Ne voisi olla ihan kauniita. Täytyy katsella mitä kaupat tarjoaa kun kevät koittaa. :D Harmi kun siemenpusseissa ei koskaan kerrota missä olosuhteissa kasvit viihtyvät, oleellinen tieto ja puuttuu.
ReplyDeleteMjoo! Olisin tietysti voinut vastata kysymykseesi myös sun blogissa niin sun ei olisi tarvinnut tulla tänne katsomaan. Sori, hidas ajatuksenkulku! Mutta onhan se vastaus hyvä olla täälläkin, jos joku muukin joskus pohtii samaa ja löytää tänne.
ReplyDeleteSiemenpusseissa voisi tosiaan olla lisätietona yksinkertaiset symbolit: aurinko vai varjo ja kostea vai kuiva paikka. Niillä pärjää jo pitkälle.
Mä olen tottunut et kommentoidaan aina siihen mihin alotettiin. :D En kyllä aina muista tulla katsomaan, mutta yleensä jossain vaiheessa. :)
ReplyDeleteHyvä että tulit niin sait tuon jälkikäteen tulleen ajatukseni! Toivottavasti joku kukka edes onnistuu.
ReplyDelete