Tämä yksi näkymä, joka aukeaa taloni kuistilta suoraan kohti länttä, on sellainen johon en kyllästy. Kun tulen talosta ulos, katson kylän taloja; naapurin liiteri, sen takana seuraava ja sitä seuraava... Asuinrakennukset ovat ylempänä mäessä. Keskellä kohoaa kallio, se on elementti, jota rakastan ja ulkomailla ollessani Suomesta kaipaan.
Kerta kerran jälkeen kuvaan tämän saman näkymän, kun se on aina niin ihana.
This view opens to the west from my porch. I never tire of it − it varies all the time with the weather and season.
Kallion takana kohoaa kaunis suuri tammi.
Keväällä keskellä kylää olevan puutarhan punakukkainen ja -lehtinen luumupuu ja valkoisena kukkiva kirsikka tekevät taikatunnelman, joka on hypännyt keskellemme Tsehovin kirjasta. Luumupuun on pihan saksalaissyntyinen emäntä tuonut kotimaastaan kahdesti, sillä ensimmäinen ajettiin yli ruohonleikkurilla.
Lännen ilta-auringon säteet tulvivat kuistilleni, jossa kiikun keinutuolissa ihmettelemässä, miten voi olla jotakin näin kaunista.
Lännestä tulee myös sää, melkein aina. Senkin liikkeitä on mielenkiintoista tarkkailla.
Syksyllä tunnelma on taas aivan toinen. Kuinka kukaan voi sanoa, että saaressa, jossa ei tapahdu mitään, voisi olla tylsää? Siellähän tapahtuu koko ajan.
Ihan aina kuistilleni ei mahdu ihailemaan maisemia, sillä se on myös jonkinlainen lastinpurkutila.
.JPEG)
.jpg)
Jokos se auto kohta?
ReplyDeleteEn yhtään ihmettele, että Saaripalstan näkymä on sydämessäsi. Se on niin kaunis, kelillä kuin kelillä.
Huokaus. Älä kysy...
ReplyDeleteJopas on kaunista! En yhtään ihmettele, että siellä viihdyt. Ja on nämä vuodenaikojen vaihtelut sellainen rikkaus - maisema vaihtuu ihan ilmaiseksi neljä kertaa vuodessa :)
ReplyDeleteNiin. Jotenkin oma silmäni lepää eniten tuollaisessa kulttuurimaisemassa, jossa ihminen on rakentanut sijansa luonnon muovaamien mahdollisuuksien ääreen. Perinteinen kylämaisema on niin vaihteleva, ja ihmisen tekemien rakennelmien ja luonnon omien muotojen välinen vuoropuhelu mielenkiintoista.
ReplyDeleteNiin levollista ja kaunista.
ReplyDeleteOnneksi on mahdollista saavuttaa
sama mielentila muuallakin kuin rakkaimmassa sielu lepää paikassa.
Varmasti oletkin mielentilamatkaillut viime viikkoina...vai mites on...?
t.Leena ja Pojat
Juu, ja sitten kotia tosiaan arvostaa kun sitä joutuu oikein kaipaamaan.
ReplyDeleteVoi että sinua. On varmaan raastavaa ikävöidä kotiin, ilman mitään varmaa tietoa sinne pääsystä. Epävarmuus on inhottavaa, epäreilua ja tylsää.
ReplyDeleteKohta sinun pitää varmaan pakata itsesi ja kissat isoon pahvilaatikkoon, niin takuulla pääset omalle kuistillesi alta aikayksikön.
Joko olet kuitenkin tervehtynyt kokonaan?
Noo, varmaa on, että pääsen sinne kumminkin ENNEN PITKÄÄ. Mutta sitä en tiedä, koska pitkä pääsee sinne.
ReplyDeleteOlen tervehtynyt täysin, kiitos! Eilen join jo ekaa kertaa kahviakin ja tänään söin ekan epäterveellisen eli Runebergin tortun! Kunnossa ollaan, siis.
Ihanat on maisemat sinulla, niissä on jotain samaa levollisuutta kuin Lapin maisemissa.
ReplyDeleteEi se autonkorjaus VOI enää kauaa kestää....? ;)
Autoista on pelkkää harmia, vaikka on ne joskus aika tarpeellisiakin...
meidän toinen auto oli Lapinreissun aikana korjaamolla, tänään maksettin lasku: 1300:- (apua ja huoh!)
Kissa löytää aina paikkansa, kuten Ransu todistaa :))
Oho, sulle ja pitkälle tulee kisa :-)
ReplyDeleteOi nam, kahvia ja Ruuneperia. Viikonloppua odotellessa...
Risusydän oli saanut kunnon laskun autonsa korjauttamisesta. Minä en ole edes uskaltanut sitikkaa huoltoon kiikuttaa, vaikka se hönkii pelkkää kylmää kuskin (=minä) kintuille. Joku "tyyppivika" tämänikäisissä autoissa, kuulin ma. Jonka korjaaminen maksaa repullisen oravannahkoja.
Noista kuvista selviää ehjänä vain hokemalla itselleen "ajettele, miten paljon töitä, töitä ja töitä nuo rakennukset ja ympäristö vaatii!" Muuten saattaisi päästä piiiiitkä huokaus...
ReplyDeleteAi Zepa, minä ajattelin, että olet läpeensä urbaani, mutta sinussa taitaakin sykkiä pieni maalaisromanttinen sydän :-) Kyllä, nuo vaativat ehkä enemmän kuin mihin pystyn, mutta yritetään (siis on minunkin tontillani jokunen vanha rakennus, nuo kuvissa näkyvät ovat muiden). Tehtävien asioiden lista kasvaa nopeammin kuin mitä ehdin saada tehtyä, mutta tilastani ei toisaalta ollut huolehdittu vuosikymmeniin, niin että korkoa on kertynyt. Ehkä joku päivä pääsen tasoihin niin, että ylläpitokorjaukset voi tehdä niiden tarvitsemalla hetkellä.
ReplyDeleteRisusydän; moni vertaa saaristoa Lappiin. Vaikka näissä kuvissa ei näy ulappamaiseman avaruus, mutta siinä on tosiaan samaa. Kitukasvuiset männyt sileillä harmailla rantakallioilla ja pienissäkin koloissa sinnittelevä kasvillisuus yhdistävät Lappiin todella. Itse en tunne oloani kotoisaksi tiheän metsän keskellä, vaan tarvitsen avaraa maisemaa ja tilaa hengittää (jota koen aukeilla paikoilla).
Intopii; ei kun pyssy käteen ja oravia metsästämään siis ;-)
Tosi kaunista, kateeksi käy! Ransu näyttää ihan saapasjalkakissalta. Terkkuja päikkärimaailmasta!
ReplyDeleteVoi voi. Tulin kurkkimaan, onko kotiinpaluu- tai edes autouutisia, mutta ei sitten. Toivottavasti pian kuitenkin!
ReplyDeleteKuvat ovat kyllä valloittavia, etenkin nuo kesämaisemat. Miksei voi olla kesä ja miksen asu mummonmökissä? Tai olisi edes se kesä!
Joo. Kesä on ihmisen parasta aikaa! (Ja peken)
ReplyDeleteKyllä on palstalla kaunista, kelpaa elellä noissa maisemissa! :)
ReplyDeleteNiin, siis olen asunut omakotitalossa yli 20 vuotta ja lisäksi ollut pienkerrostalossa ainoa lumityökuntoinen jotain kolme vuotta, niin että KYLLÄ nautin joo urbaanista kerrostalohommelista, jossa huoltoyhtiö hoitaa kaiken... (myös lätäköt oven eteen)
ReplyDeleteRomanttinen mielikuvitus pitää vaan pitää aisoissa, ei siinä muuta. Äh.
Äh! Kauneus vaatii työtä, toden totta. Senhän me tytöt nyt tiedämme toki muutenkin...
ReplyDelete