Vuokot kukkivat...! Eikö...? Oikeasti, tämä kuva on otettu vasta TOUKOkuussa, viime keväänä, Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa. Keltavuokkoja ja idänsinililjoja. Toukokuussa?! Eivätkö vuokot aloita jo maaliskuussa??? Siis ensi kuussa – edes tänä keväänä, pliiiiiss!
Impatiently waiting for the spring to come and realising that these don't flower until May...
Sinivuokkoa samassa paikassa. Ostin Ruissalosta keltavuokkoa pihalleni, onkin jännittävää nähdä nouseeko se, ja muistanko olla kitkemättä sitä sitten kun se on kukkinut! Olen joskus aika hyvä kitkemään istuttamiani koristekasveja. Sinivuokkoa saarella kasvaa luonnostaan, ja vaikka ei saisi, siirsin siitä pienen alun pihalleni.
Omalla pihallani kevätmattoa muodostaa mukulaleinikki (
Ranunculus ficaria). Kukat aukeavat auringossa ja menevät suppuun pilvisellä säällä ja illalla.
Tämä kohta on keväällä ihana: huussini takana, saarnien alla on kevätesikoiden juhlat! Puiden raivaus on vielä vähän kesken; on tarkoitus jatkaa vielä kivimuuria ja jättää vain isoimmat puut, mutta moottorisahasta irtosi ketju ja sitten homma jäi... ja jatkuu joskus...
Olen istuttanut kevätesikoiden sekaan varjoliljan, jotta paikassa on kukkia myöhemminkin kesällä, kun puissa on lehdet.
Tästä varmaan rivien välistä pystyy lukemaan, että kevät on lempi-vuodenaikani enkä millään malttaisi odottaa toukokuuhun saakka...
.JPEG)
.jpg)
Olispa kyllä mielenkiintoista päästä tutustumaan sinun kotipihaan, kuulostaa niin valloittavan monipuoliselta ja ihanalta :)
ReplyDeleteVoi ei, miten ihan pakahduttava olo tuli näistä kuvista! Missä se kevät viipyy?
ReplyDeleteMeilläkin on sinivuokkoa pihalla, toivottavasti kaiken kuivan heinän joukosta jaksaa puskea edes muutama kukka esiin.
Voi ei täältäkin suunnasta, miksei tuo ole NYT! Kevät on niin ihanan toiveikasta ja lupaavaa ja vapauttavaa aikaa... Mutta onhan jo helmikuu, niin että kai tuo on joskus edessä. Meidän pihalla ei tosin ole noin huolettoman kauniin sympaattista, mutta onneksi "takametsä" täyttyy keväisin valkovuokoista.
ReplyDeleteEi, en kestä ajatella niitä! Kiitos kauniista kuvista, mutta voi voi...
Voi voi! Pakahtumista on liikkeellä. Helmikuu on kyllä ihanaa, kun kuljetaan jo pitkin harppauksin kohti kevään valoisia päiviä, ja jokunen aurinkoinen päivä saa jo veden tippumaan räystäiltä. Mutta aina kevät tulee niin kovin myöhään, minun mielestä. Kun maaliskuu on jo kevätkuukausi, niin silti menee vielä koo huhtikuu puiden lehtien puhkeamista odotellessa. Eipä silti, onhan niitä: lumikellon olen nähnyt kukkivan joskus jo helmikuussa!
ReplyDeleteSusanna; sinivuokko on aika hyvä sinnittelijä kuivilla paikoilla! Heinää voisi varovasti nyhtää vuokkokasvuston ympäriltä, niin se saa enemmän valoa.
Kevät on minunkin lempivuodenaika ja se saisi kestää mahdollisimman pitkään, parhaimpina vuosina se on ollut maaliskuusta (lumikellot ja ekat jouluruusut) toukokuun loppuun (jos on ollut kylmä toukokuu). Nyt vaan tuntuu epätoivoiselta tämän lumimäärän kanssa, ei kyllä heti sula.
ReplyDeleteEikö siellä saarella kevät aina tule aikaisemmin kuin tänne muualle?
Oikeastaan meri viilentää sen verran, että se taitaa myöhästyttää saariston kevään tuloa verrattuna Lounais-Suomen mantereella oleviin suojaisiin paikkoihin. Toisaalta, meillä sisäsaaristossa on aurinkoisina kevätpäivinä jo aika lämmintäkin, ja kun asuu keskellä saarta vielä - samaan aikaan, kun ulkosaaristossa tuulee kylmä puhuri. Esimerkiksi Utössä syreenit kukkivat vasta juhannuksena.
ReplyDeleteAh, mielessäni paistaa jo kevät!
ReplyDeleteNenussani tuulahtaa merilevät!
Pian nurtsilla makoillaan me,
kärpänen pörrää, tuoksuu kukat!
Sulo taisi herätä talviunilta!
ReplyDeleteIhana rehevä piha! Säilytäthän sen tuollaisena edes osin?
ReplyDeleteKasvaisipa meidän kalliomaalla edes puolet noista...
Juu! Nimenomaan säilytän! Vaikka olen kyllä kade kalliotontista, enkä ymmärrä miten olen onnistunut ostamaan tontin saaristosta ilman, että siinä on kalliota... No, on tuossa muutaman neliömetrin kalliopläntti juurikin tuossa esikkokohdan yläpuolella.
ReplyDeleteMutta vesakkoa/pöheikköä on ollut ja on edelleen hurjasti raivattavana. Minun tonttini kun on reheväkasvuista ent. merenpohjan savimaata, jossa viihtyy vadelmapöheikkö erinomaisesti ja vaahteran, omenan ja luumupuun taimia nousee kuin sieniä sateen jälkeen. Ei sellaisessa pusikossa ole hyvä olla, ja johan siinä tuo aluskasvillisuuskin tukahtuu.
Voi kuinka kaunista! Tuo kevätesikko "pelto" erityisesti.
ReplyDeleteTäällä Lounais-Suomessa satoi aamupäivällä vettä ( kuin myös eilen), eikse tarkoita, että kohta lumikellot putkahtaa esiin ja sitten kaikki keltaiset ihanuudet.
Kyllä se on jo kevät! ( ja ensi viikolla tietty hirmu pakkaset...onhan helmikuu oikeesti talvikuukausi..)
t.Leena ja Pojat
Oi joi, mitä kuvia. Näitä katsellessa kevään odotus tuntuu melkein kidutukselta.
ReplyDeleteToiseksi alimmassa tunnelma on sielua hivelevän ihana; juuri oikea kevään valo, hieno keskeneräinen kivimuuri, paljaat puunrungot ja heleä vihreys ja nuo esikot... *huokaus*
Niin. Huokaus. Arvatkaa, käynkö toukokuussa (ja jo huhtikuussa) vähän väliä tuossa esikko"pellolla" seisoskelemassa ja fiilistelemässä. Toppatakki päällä, ja kohta taas uudestaan. Ei silloin malta olla sisällä! Tuohon, tai siis vähän tuosta alemmas, olen muutenkin alkanut tehdä kevätpuutarhaa ja istuttanut muitakin esikoita ja vuokkoja. Syksyllä laitoin sipuleita pihan muihinkin paikkoihin oikein urakalla: lumikelloja ja talventähtiä, muun muassa. Kyllä tässä tihkussa kevät äkkiä tulee, lumi sulaa ja on kevät...! On vain niin kovin harmaata.
ReplyDeleteMinä olen niin ihastunut sinivuokkoihin niitä kasvaa täällä laajalti, kun tulin Keski-Suomesta nuo kukkameret oli aivan ihme, ja ne kasvaa ekat huhtikuussa täällä :)
ReplyDeleteKauniita keltavuokkoja olen nähnyt siellä Turuus tai oikeestaan jossain Nauvon Korppoon tienoilla, ihanat myöskin, niitä en ole nähnyt missään muualla ♥
Ihana puutarha sinulla siellä, hyvä on kissojen tutkia paikkoja :)
Esikot tuo kevään, ja perhoset ♥
Hei Seijastiina! Sinivuokot ovat vallan ihania. Kotisaarellani niitä kasvaa paljon entisen kalkkikaivoksen luona, ja samassa paikassa on keväisin myös ihana kevätesikkomatto.
ReplyDeleteKevään ensimmäiset nokkosperhoset ovat oikeita ihmeitä! Ja kimalaiset, kun ne pörräävät. Voi että!
On se ihan pian, pakko olla!
ReplyDeleteOn, pakko! :-D
ReplyDeleteAAARRRRGGGGHHHH!!!
ReplyDelete(Kevättuskan parahdus)
Tuossa kevätesikkokuvassa on aivan mahtava vihreä. Ihana <3
Aivan upeita nuo kevätesikot! Ja eräs lempikukistani on varjolilja. Olen istuttanut varjoliljoja useana vuonna, mutta eivät nouse. Voi kunpa nyt tänä keväänä onnistaisi, ostin juurakon (vai sanotaanko sitä sipuliksi?) syksyllä ja ohjeiden mukaan istutin.
ReplyDeleteKeväässä on jotain niin valloittavaa, että välillä meinaa pakahtua :)
... Ja parahduksen kaiku kiiri halki laaksojen ...
ReplyDeleteMihinköhän asti tuo Intopiin rääky kuului? Minä luulin, että se oli joku Idolsin koelaulajista, mutta sehän olikin Pii!
Kevään vihreä on ihana! Se on tuore, raikas, vastasyntynyt, keltainen, punertavakin, joskus kiiltävä, joskus nukkainen, vähän tahmea ja tuoksuva.
Omenaminttu; ihme juttu ettei varjolilja nouse. Ei sen kovin vaikea pitäisi olla! Toivottavasti nyt nousee. Ehkä ne tulevat kaikki kerralla sitten, mitä vuosien varrella olet istuttanut.
Meillä on sellainen vuodenaikojen vaihtelu, että on se suuri rikkauskin, vaikka talvi tuntuukin pitkältä. Sitten, kun on kevät, on se niin IHMEELLINEN. Se kasvun voima kaikkien näiden kuolleiden kuukausien perään!
ReplyDeleteKerääpä Dahlia esikoidesi siemeniä sitten, kun ne ovat kypsyneet ja kuivuneet, ja rusentele kuivuneita kukkia sormien välissä vähän laajemmalle alueelle. Esikot leviävät helposti!
Voi että, teillä on keltavuokkopelto...!
Aivan ihania kuvia!
ReplyDeleteRengastiellä joskus tullut pyöräiltyä ja tänä vuonna suunnitelmissa taas, ilmeisesti samoissa maisemissa.
Saaristossa on kaunista :-) Tervetuloa! Näen sieluni silmin Paavon ja Harmin polkemassa peräkanaa :-D
ReplyDelete