Perjantainen laivamatka Nauvoon ja takaisin sujui hyvin, vaikkakin hitaasti. Jäissä liikkuminen kestää, ja vaikka aikataulua on supistettu ja karsittu sulan veden kaudesta, aikaa laivalla olla vaikeuksia ehtiä joka saareen. Tässä ollaan vasta lähdössä Ahvensaaren laiturista, siinä pitää veivata ees taas niin saa pidettyä kääntymispaikan jäät rikki.
Ahvensaaren yhteysaluslaituri perjantain tuiverruksessa.
On Friday I travelled to Nagu and back. It was windy and cold, a true Siberian weather! This is Åvensor ferry terminal, ha ha.
Krunts krunts. Laivassa ei todellakaan voi näillä säillä puhua puhelimessa, kun ei kuule mitään jyminältä. Hyvä kun kuulee jos puhelin soi.
Minun autoni on tuo pieni lumipallo.
Tässäkin, missä nyt on hanki, kaahaa kesähelteellä joku pikavene. Jäätietä ei voi ajaa saareen ainakaan vielä, kun sitä ei ole kunnolla aurattu. Jääkokkareisiin ja hankeen saattaa juuttua. Nelivetoisella, traktorilla tai moottorikelkalla voi kokeilla, mutta minä en uskalla ryhtyä kokeiluihin pienellä kopperollani.
Innamon jälkeen ylitetään laivaväylä. Ruuhkaa!
.JPEG)
.jpg)
Huh! Tulee ihan vilu kun katsoo tuota jää määrää. Vaikka vilu tulee kyllä muutenkin. Naukulan mittari näytti aamulla - 19 C.
ReplyDeleteKyllä olette säiden armoilla. On tosi paksut jäät. Ne pikaveneellä ajajat eivät varmaan edes kesällä ymmärrä miten tämä matka tehdään talvisissa olosuhteissa.
ReplyDeleteRansulle-agentille ja Musti-agentille lämpöisiä haleja.
Kohta se kesä tulee :)
Juu noissa lukemissa suurin piirtein täälläkin. Nyt istun kylläkin ihanassa auringonpaisteessa keittiössä koneen ääressä ja hellassa rätisee tuli. Ransu ei ole kai käynyt ulkona kolmeen päivään :-D
ReplyDeleteMaiju, ennätitkin kommentoimaan ihan samaan aikaan äskeisen kommenttini kanssa. Kiitos terveisistä, Musti partioi kunnon agentin tavoin pihalla, Ransu unelmoi sängyn lämmössä kesäpäivistä - tai ehkä se ideoi uusia agenttistrategioita?
ReplyDeleteKyllä vuodenaikojen erot itseänikin ihmetyttävät, nuo ajatukset kimmeltävästä vedestä ja pikaveneistä tuntuvat niin utopistisilta, ihan samoin kuin kesällä ajatus lumesta ja jäästä.
Täältä mantereelta ja maalta katsottuna tuokin tuntuu hurjan romanttiselta. Asuin joskus vajaa 10 vuotta sitten kuukauden verran Suomenlinnassa, ja kuljin sieltä joka päivä töihin Helsingin keskustaan. Päivän paras anti olivat lauttamatkat. (Se tosin oli kesäkuuta... :-D)
ReplyDeleteHehe kesäkuiset lauttamatkat ovatkin vähän erilaisia kuin helmikuiset. Rentouttavia ne ovat silti. Ei tarvitse kulkea, ei ajaa, ei tehdä mitään. Olla vain.
ReplyDeleteHyvä ettei ole jäätietä: minusta jäällä kulkeminen on aina pelottavaa ja olisi hurja ajatus, että lumipalloautosi huristaisi pitkin jäätä. Mielelläni siis katson kuvia tällaisesta turvallisesta ja vakaaasta kulkemisesta. Hienosti siellä tuntuu kuitenkin kaikki sujuvan, vaikka talvi tuo omat kommervenkkinsa joka asiaan.
ReplyDeleteTalvesta puheen ollen, ymmärrän hyvin Ransua!
Ransu lähettää terveiset peittomyttyyn kaivamastaan kuopasta.
ReplyDeleteEihän jäällä ajamisessa ole muuta kuin kieli keskellä suuta, ei liian lujaa, turvavyö irti ja ikkuna auki niin hyvin menee... En minäkään mielelläni jäällä aja, mutta olisihan se p.....n kätevää jos kerrankin pääsisi saareen ihan silloin kun itse haluaa.
Hurjaa. Mutta hienoa. Elämisen ja olemisen eteen pitää nähdä vaivaa, se on jotenkin oikealta tuntuvaa.
ReplyDeleteLumipallo = autosi on liikuttava. =o)
Mä en voi lakata ihastelemasta ja vähäsen kadehtimastakin näitä sun kotimatkoja. Yhteysaluslaituri, mikä ihana sana :D Olisin ihan intopäänä kyttäämässä nenä kiinni klasissa, jos kulkisin kotimatkojani noin :D
ReplyDeleteKuulostaa mielenkiintoisalta tälläinen reissunteko. Vaikka asunkin lähellä merta olen kyllä silti ihan maakrapu. Minun kokemuksein vastaavasta laivamatkasta on kesäinen maisemankatselureissu!
ReplyDeleteKesällä niitä maisemia tarkenee katsellakin, ei tuolla kannella voinut käydä kuin kääntymässä ja toteamassa pari painavaa sanaa tuulesta.
ReplyDeleteKaikkeen tottuu, mutta en minä vielä ainakaan ole valmis pakkaamaan kimpsuja ja kampsuja ja muuttamaan kaupunkiin, vaikka matka ei enää kovin nostattavalta tunnukaan. Elämää kyllä helpottaisi hieman nopeampi matkanteko ja esim. kauppa samalla saarella, mutta kun kauppa lähettää taravaa laivalla ja aina pääsee itse liikkumaan, ei hätäpäivää ole.
Meitä on niin moneen junaan, minä pidän luonnon keskellä ja sen asettamissa puitteissa elämisestä - mutta en äärimmäisyyksiin. Minulla on sähkö ja netti ja televisio ja nykyään myös sisävessa!
Saaressa asumisessa on omat välillä eksoottiselta tuntuvat koukeronsa:),varsinkin teillä siellä etelässä.Meillä on onnex jämäkkä jäätie ollut jo monta kuukautta:)Ihanaa,miten kirjoitit matkanteostasi aikaisemmassa postauksessa,kissat kainaloon ja reissun päälle:).Aurinkoista helmikuun jatkoa ja ihanaa ystävänpäivää sinulle ja Mustille & Ransulle.
ReplyDeleteJämäkkä jäätie olisi tervetullut tännekin! :-) Hyvää ystävänpäivää sinnekin, myös kaikille korvaamattomille karvanassuille!
ReplyDelete