Sain ystävältäni mahtavan synttäri-lahjan: norsulapsen adoption! Keniassa sijaitseva
David Sheldrick Wildlife Trust pelastaa ja ottaa huolletta-vakseen pääasiassa uhanalaisia sarvikuonoja ja orvoksi jääneitä norsunpoikasia, joita ihmiset voivat "adoptoida". Minun adoptionorsuni on pikkuinen tyttöfantti Naipoki, joka oli jäänyt orvoksi ja pudonnut kaivoon. Nyt se on hoidossa ja ruokinnassa ja se yritetään kotouttaa lopulta takaisin luontoon.
Jäätilanne pahenee, kun pakkaset tulivat takaisin. Yhteysalus vetelee viimeisiä keikkojaan näinä päivinä, tilannetta tarkkaillaan. Huomenna ajan auton laivalla Nauvoon ja vien Elsan lempituolin tilauksia postiin. Jätän auton Nauvoon, jotta se ei jää saareen jumiin, kun ilma-tyynyalus Leiju aloittaa, sillä se ei kuljeta autoja. Yhteysalus ei enää huomenna aja Nauvon kirkonkylän laituriin, vaan Pärnäisiin. Ilmatyynyalus kulkee Norrskatan Lavarniin, josta pääsen Pärnäisiin sitten taksilla ja bussilla, kissat kainalossa ja reppu selässä.
Ilmatyynyalus Leiju viime maaliskuussa.
The regular ferry will soon cease to operate — the ice is getting too thick. That means switching to the hovercraft but it doesn't take cars. Hence I'm driving the car to Nauvo tomorrow and coming back to Åvensor as a foot passenger. That way the car doesn't get stuck on the island. Barges to Nauvo run all winter rain or snow.
.JPEG)
.jpg)
Saitpa arvokkaan lahjan, aika liikuttavaa. Jäinen meri on aina vaikuttava. Turvallisia matkoja!
ReplyDeleteTämäkin postauksesi olisi realiteettiterapiaa monelle Helsingin lumiliikenneyhteyksiä kauhistelevalle... (junia ei nyt lasketa). Mutta nythän siellä saaristossa on kai se pahin keliaika sitten tästä eteenpäin...?
ReplyDeleteKoiramme on muuten "Nagu hund", kotiisn Nauvosta, men inte tvåspråkig:)
Voi, miten hieno lahja! Toivottavasti antaja tunsi sinut hyvin = symppaat eläimiä laajalla skaalalla ja olet riemumielin adoptioäitinä Naipokille.
ReplyDeletePau tuossa yläpuolella sanoi kyllä hyvin matkanteostasi ja sen haasteista suhteessa pääkaupunkiseudun liikennehaasteisiin. Täällä sentään päästään aamulla töihin, vaikka ehkä myöhässäkin, eikä aina juuri siihen sadasosasekunnilleen samaan kellonlyömään, jolla aina on totuttu pääväyliä pääkaupunkia kohti suhaamaan. Jos teillä lautta ei kulje tai ilmatyynyaluksesta on rengas... öh, eikun tyyny puhki, siinäpä olette sitten aikatauluinenne. Siis he muut. Olletikin te saarelaiset osaatte olla hyvin "zen" asian kanssa.
Myöhästyneet onnittelut, Saila!!!
ReplyDeleteIhana pieni norsu. Kaivoon pudonnut? Ensimmäisenä ei tule kaivo mieleen, kun miettii, mihin Afrikassa voisi vahingossa tipahtaa. Onneksi pieni Naipoki pelastui. Ja sai kiltin kummitädin kaukaa Suomesta.
ReplyDeleteLeiju on hauska nimi ilmatyynyalukselle.
Kiva blogi ja mielenkiintoinen, poikkesin tänne ensimmäistä kertaa! Tuun toistekin!
ReplyDeleteOlipas oikeasti hieno syntymäpäivälahja, liikautti sydänalaa täällä asti. Onko kuvassa näkyvä poikanen Naipoki?
ReplyDeleteTalvi tosiaan näyttää vielä voimansa, niinkuin yleensä aina tähän aikaan. Onse vain mainio juttu, että yhteydet toimivat siitä huolimatta, jos eivät tavanomaiseen tapaan niin sitten ainakin jollain tapaa. Ilmatyynyalus Leiju kuulostaa kepeältä tavalta matkustaa (jos ei lasketa selkäreppuja ja muita kantamuksia), millaista sen kyydissä oikeasti on?
Tosissaan hieno lahja ja sinulle varmasti täydellinen! Norsukuva on varsin vetoava, tosin pikkunorsu näyttää ainakin minun näytölläni aika ruostuneelta. ;) Mutta eikö olekin kivaa, että sulla on kaikkien minijuttujen lisäksi myös nyt yksi hyvin suureksi kasvava "kummieläin"?
ReplyDeleteKiitos myös sää- ja kulkemisinfosta, saariston elämää on mielenkiintoista seurata tuoltakin kantilta.
Voi,että kiva kun olet saanut noin komeen lahjan,sitä kannattaa vaalia♥,kiva lukea täältä millaista säätä siellä päin on ja saaristolaisena tiedät parhaiten..
ReplyDeleteMukavaa viikonloppua
Oi, nyt sinulla on oma elefanttikin :))
ReplyDeleteTuollaisesta adoptiojutusta en ole ennen kuullutkaan. Itse olen ostanut lahjoiksi Kirkon ulkomaanavun kanoja ja vuohia.
Mielenkiintoiset on liikenneyhteydet sinulla. Turhan kiireen saa unohtaa...
Ihana lahja kertakaikkiaan. Niin suloinen tuo norsunpoikanen..olen ihan hulluna kaikkiin eläinohjelmiin ja lauantaisin on nyt tullut luontodokumentti, jossa oli kerran elefanttien elämästä, mulle oli ihan hirvee järkytys nähdä kun leijonat tappoivat tuollaisen pikkufantin, vaikka tiedän kyllä että tämä kaikki kuuluu luonnon omaan kiertokulkuun, mutta silti.
ReplyDeleteApua, sentään, sinähän olet kohta ihan motissa siellä, hyvä kun tuo Leiju sitten siellä kulkee. Tämä talvi on kyllä ollut tosi kylmä ja luminen..enkä nyt sano mitä ajattelen..tiedät kyllä...;)
Mukavaa perjantaipäivää sinne teille.
Kuulostaa kovin eksoottiselta kaikki. Adoptionorsu ja ilmatyynyalus. Kuskaako Leiju sitten ihmisiä vai tuoko se vaan tyyliin postit tai jotain? :P
ReplyDeleteHei kaikki!
ReplyDeleteEi täällä voi oikeasti valittaa mistään, kun jukiset pelaa vaikka olisi mikä kelirikko. Ihmiset pääsee aina, autot ehkä ei, mutta kun alukset, bussit ja taksit kulkevat ei kukaan jää mottiin. Ei tällaista monessakaan maassa ole, nimim. Kokemusta on.
Minua jaksavat yhä uudestaan ja uudestaan ihmetyttää ihmiset, jotka lähtevät mökeiltään ja ovat etukäteen katsoneet mihin lossiin sitten ehtivät ja mihin sen jälkeen... ja sitten on hirveä parku jos etukäteen laadittu oma aikataulu pettää. Kaikkihan riippuu, riippuu missä saarissa poiketaan, ja riippuu säistä! Lopulta kumminkin aina pääsee perille. Ihme stressaamista, turhaa verenpaineen nostatusta. Pahimmat stressaajat ovat kyllä mökkiläisiä, jotka ovat kaupungissa ja työelämässä tottuneet minuuttiaikataulutukseen. On vain tosi sääli, ettei sitten mökillä käydessä osata irtautua siitä. Ainakin minä näen niin, että saaristosta haetaan mökkiä juuri siksi, että se on vähän erilainen paikka, jossa luonnonvoimat saattavat vaikuttaa elämiseen ja liikkumiseen.
Pau; ei minunkaan kissat ymmärrä ruotsia (mutta ne eivät olekaan täältä, Musti on Kuusaalta ja Ransu Hyvinkäältä).
Intopii; Lahjan antaja juuri nimenomaan tuntee minut niin erinomaisen hyvin :-)
Partsipuutarhri; Kiitos!
Caro, Sitä minäkin ajattelin, mutta onhan Afrikassa kaivoja, jopa Saharan autiomaassa on niitä. Tietysti. Mistä muuten ihmiset saisivat juomavettä? Kun joista, joissa voi olla bilhartsiaa, ei saisi sitä juomavettä ottaa.
Auli ja Pau, tervetuloa!
Maria; Kuvassa on juuri Naipoki. Se on vasta 4 kk, eli tosi minipieni vielä <3 Löytyi kolmekuukautisena. Pikku orpo, se on kuulemma ihan rakastunut hoitajaansa (ihmiseen).
Leijun kyydissä on hassua, kun se kääntyilee ihan miten vain; kuvittele kumijollaa jään päällä. Ei ole ollenkaan sellaista "kurssia" niin kuin veneillä, missä on köli. Leiju kulkee niin kuin kumijolla, joka menee välillä sivu edellä eteenpäin. Hirveä meteli tulee propelleista, kissat ei tykkää yhtään, mutta ei voi mitään.
Risusydän; Minustakin hyväntekeväisyyslahjat ovat ihan parasta. Jouluna sain peräti kolme ammattia kehitysmaan naiselle! Ihanaa.
Tiina; Leijulla kulkevat ihmiset, kissat ja tavarat mutta eivät autot.
Dahlia; Kyllä arvasin, että pienen (siis kirjaimellisesti) Afrikka-kontaktisi takia tunnet pientä norsuorpoa kohtaan ihan erityistä lämpöä.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Onnittelut uudesta lapsukaisestasi, ihana suloinen Naipoki.
ReplyDeleteHyvin keroottu tuo mökkiläisten kiire, niin se on nykyään. Kupunkilaisuus vetää ihmiset niin aikatulujen noudattajaksi, eivät osaa hellittää ja rentoutua.
Muistan nuoruudestani myöhäis marraskuulta kun su iltana lähdimme Storön saarelta pois, meri oli osittain jäässä, ajoimme veneellä jäiden päälle josta ne rikkotuivat aina 10 metriä eteenpäin, ja taas isä ajoi uudestaan jään päälle ja taas päästiin 10 m eteenpäin. Meno kesti varmaan aika monta tuntia, ennenkuin pääsimme Kemiön saareen mantereelle. Kerkesin kuitenkin maanantai aamuna Munnkiniemen Yhteiskouluun.
Muistissani on että ajoimme aina yötä vasten kotiin Espooseen, isällä ei ollut kiire koskaan saaresta pois. Kerkesihän siinä 2 tunnin automatkallakin nukkumaan ennenku kotiin tulimme, voi noita aikoja.
Mukavaa kotimatkaa sinulle, tai kodistasihan sinä lähdet mantereelle :) Ransulle ja Mustille terveisiä.
Heh, minä olen jotenkin pitänyt ilmatyynyaluksia ihan scifinä, mutta niitä siis tosiaan käytetään jossain :D Kuvailemasi perusteella kuulostavat ainakin todella vinhalta tavalta matkustaa!
ReplyDeleteMaiju; sinulle tämä on varmaan tosiaan ihan tuttua lapsuudesta ja nuoruudesta. Oikea asenne isälläsi: ei yhden illan venyminen maata eikä maailmaa kaada. Mikään, mikä ei ole hengenvaarallista, ei ole vakavaa.
ReplyDeleteKunpa osaisi aina ottaa lungisti, stressi näkyy siinä että tulee kiukkuiseksi ja kärsimättömäksi ihmiseksi. Siis minäkin, joskus. Ikä tuo mukanaan hyvänlaatuista itsetuntemusta, sitä oppii välttämään tilanteita joissa ei voi hyvin.
Ella; niin, täällä scifeillään varmaan kohta. Leiju kävi jo testaamassa reittiä. Onneksi ilmatyynyaluksia on, kun jää ei ihan kanna autoa mutta on liian paksua laivan kulkea. Ehkä siinä on vähän James Bond -meininkiä sitten? Jos Ransu ja Musti suhtautuisivatkin vähemmän stressaantuneesti metelissä matkustamiseen, kun kerron heidän olevan pieniä agentteja tärkeässä tehtävässä?
Hei!
ReplyDeleteOsuin ensimmäistä kertaa blogiisi täällä blogistaniassa seikkaillessani, ja yllätys oli iloinen! Hienot mahtavat kissat sulla, samoin elo saaressa kuulostaa eksoottiselta :)
Naksautin sinut suosikkeihin, joten luultavasti tapaamme tästä lähtien useamminkin. Terkkuja!
Hei Helly ja tervetuloa toistekin! Kiitos ihanasta kommentista.
ReplyDelete