Istutin japaninvaahtera 'Osakazukin' pihalleni jo 2006. Joka kevät tarkkailen jännittyneenä sen oksia ja yritän nähdä, ovatko ne eläviä vai kuolleita. Joka kevät osa on paleltunut, mutta osassa turpoavat punaiset silmut.
Vaahtera ei silti minusta ole kasvanut yhtään, ehkä vain vähän tuuheutunut. Se on edelleen polvenkorkuinen niin kuin taimi oli ostettaessa.
The Japanese maple 'Osakazuki' is at the edge of its hardiness here. I've had it since 2006 but it hasn't grown an inch – or perhaps just a little, sideways. It certainly does not make a small tree in my garden! For that purpose I planted an Amelanchier a little further downhill. And every spring I wonder if my little Japanese is still alive.
Japaninvaahtera asuu tässä kiviaidan edessä, huussin vieressä (oikeastaan se on kuvan vasemmassa laidassa ja taitaa vain juuri ja juuri näkyä). Saarni, naapurin liiteri ja kiviaita suojaavat vaahteraa tuulilta ja paahteelta. Olin ajatellut, että vaahterasta tulisi kaunis pari-metrinen siro puu tähän saarnen läheisyyteen, mutta se oli toive-ajattelua. Nyt olen istuttanut muutamaa metriä alemmas sirotuomipihlajan, siitä tulee juuri sellainen siro pieni puu. Japaninvaahtera on päättänyt elää polvenkorkuisena pensaana.
Sen kirkkaan-punaisista nupuista puhkeavat lehdet ovat yksi kevään ihanimmista näyistä. Kasvia ei silti voi vieläkään pitää itsestään-selvyytenä. Nytkin minua kalvaa sama jännitys; selviääkö se tästä talvesta?
Siellä se uinuu lähes metrisen hangen alla.
.JPEG)
.jpg)
Urhea pikku vaahtera!
ReplyDeleteParina viime talvena ollut onneksi kunnon lumipeite suojana.
Vielä saat jonkin aikaa jännittää ;)))
Minulla on puna- ja vihreälehtiset japaninvaahterat.
Ne kasvavat isoissa ruukuissa ja talvehtivat peruslämpöisessä varastossa, keväällä raahaan ne ensin kasvihuoneeseen ja kesäksi terassille. Liikkuvaista on heidän elämänsä. Nämä ovat pari vuotta säilyneet elossa, mutta on muutama lajitoveri aikaisemmin heittänyt henkensäkin. Onneksi työpaikaltani saa edullisesti uudet taimet :DD
Työpaikka, josta saa taimia, on varmasti sekä siunaus että kirous! :-D Minulla kun ei ole peruslämpöistä varastoa, ja sisälle ei niin kovasti mahdu... pelakuut viihtyvät, kuten kuvasta näkyy, makuu- ja olohuoneessa, mutta en ajatellut sentään puita ja pensaita alkaa talvettaa asuinhuoneissa ;-)
ReplyDeleteLuulis nyt lumen paljouden suojaavan sitä. Toivotaan parasta. Vaikka eihän sekää mikää tae ole. Minulta kuoli viime talvena yksi kärhö (golden tiera) vaikka lunta olikin sen juurella reippaasti :(
ReplyDeletePikku puu! Jotkut vaAn haluuvat jäädä pieniks ja söpöiKs, niinku vaikka mä! Tai oon vähän petonenkin, mut vaahteRa ei. Noheippa!
ReplyDeleteNiin, tähän mennessä se on selvinnyt täysin suojaamattomana sekä lauhasta, lumettomasta talvesta jolloin kumminkin maaliskuussa tuli kylmä, ja epämääräisen lumettomasta ja ailahtelevasta talvesta, ja yhdestä tosi lumisesta pakkastalvesta... tämä talvi on kai aika samanlainen kuin edellinenkin. Mutta kun mistään ei ole takeita! Harmi, että kärhösi kanssa kävi köpelösti. Ne pitäisi kai istuttaa mahdollisimman syvään, itse vasta viime kesänä kaivoin niille oikein megasyvät kuopat. Saa nähdä niidenkin kanssa, mitä sieltä nousee ja mitä ei.
ReplyDeleteKalle, olet pieni ja urhea, ihan niin kuin japaninvaahteranikin. Lisäksi olet peto <3
Voihan olla, että tämä lumi onkin hyvä asia, se on siellä tallessa ja odottaa vain hetkeä, että kevät aurinko tiputtaa sen harteilta lumiviitan.Näin minä toivon, että minun ruusuillani on asiat, siellä lumipeitteen alla.
ReplyDeleteNiin, sitä on pakko toivoa. Lumi on hyvä, varsinkin jos se on tullut syksyllä ennen paukkupakkasia. Nyt en enää oikein muista miten päin asiat täällä menivät. Toivotetaan nyt vain hyviä talviunen jatkoja ruusuille ja muille arkavarpaille.
ReplyDeleteViime kesänä töissä himoitsin tuota, sekä puna- että vihreälehtisenä. En ostanut kumpaakaan. Vielä...
ReplyDeleteSuosittelen! Minun kokemukseni mukaan se voisi selvitä, varsinkin, jos sitä suojaisi - minä kun en ole mitenkään suojannut. Tässä 'Osakazuki'-lajikkeessa on ihanat punaisena puhkeavat lehdet ja punainen syysväri, mutta kesällä se on vaaleanvihreä. Aika kaunis :-)
ReplyDeleteJapaninvaahtera ON kaunis. Naukulassakin sellainen viihtyi entisen asunnon parvekkeella yhden kesän ja aika pitkälle syksyyn... Ja kuinkas sitten kävikään :(
ReplyDeleteOnpa se ihana...voin kuvitella yhdessä Sirotuomipihlajan kanssa, herkut. Ehkäpä ilmastonmuutos kasvattaa jossain vaiheessa vaahterasi isoksi. Huussisi oli myös tosi söpö :)
ReplyDeleteOnpa kaunis! Meillä on menossa toistaiseksi onnistunut kokeilu hevoskastanjan kanssa. Toin taimen Virosta (edullisen hinnan takia) ja hengissä se vielä on. Tämä on nyt toinen talvi jonka yli sinnittelee. Jotain muutakin uutta puuta olisi kiva kokeilla. Yhden tammen alun sain, mutta se jos mikä kasvaa hitaasti!
ReplyDeleteTämä aika on vähän piinaavaa,kun alkaa yhä enemmän ja enemmän kiinnostaa,mitähän tuolla hankien alla tapahtuu...Tilasin viime keväänä japaninvaahteran,mutta en sitä saanut,loppuivat ilmeisesti kesken.Ruukkuun olisin sen istuttanut ja kellariin talveksi laittanut.Pitää yrittää nyt uudestaan,ne on niin kauniita liuskaisine lehtineen.Ehkä tuo sinunkin nyt pienenä ujostelee,mutta rohkaistuu jossain vaiheessa kurottelemaan korkeammalle:)
ReplyDeleteOi ja oi. Minä olen haaveillut puna- ja vihreälehtisestä vierekkäin, mutta en ole vielä uskaltanut hankkia. Jos hanget korkeat, nietokset jatkuvat tulevina talvina, niin luulisi heidän siellä sopivassa pikkupakkasessa pärjäävän talven yli.
ReplyDeleteMeillä ei ole kuin puoleenreiteen ulottuva mongolianvaahtera hautautuneena hankeen... Saapa nähdä, miten SE sieltä keväällä kaivautuu ihmisten ilmoille.
Pidän peukkuja sinun vaahterallesi; kyllä kannattaa nousta, kun hyvä hoitaja odottaa :-D
Juu, ja lisäksi vaahterani selviytymistä odottaa selvästi aika monta bloginlukijaakin! Eiköhän se sieltä, toivon, että sen juuret ovat syvemmällä joka vuosi.
ReplyDeleteTodella, nyt jo kiinnostaa kovasti nähdä mitä keväällä tapahtuu! Minä jännitän ehkä eniten kärhöjä - olen ollut niiden istuttamisen kanssa aiemmin huolimaton mutta nyt tsemppasin, ja David Austin-ruusuja, jotka istutin myös syvään, mutta en ehkä riittävästi. Enkä suojannut talveksi. Kun ei tuossa perhanan kivisessä maassa jaksa kaivaa! Joka kerran, kun oikein kunnolla iskee lapion maahan, siitä lentää kipinä kun se osuu kiveen.