Lasten lähdettyä Musti siirtyi sängyn alta sen päälle ja sai viettää loppuillan rauhassa, tulipa illemmalla olohuoneeseen seurustelemaankin. Mutta silti – kotirauha on paras rauha.
Mutta kivaa oli, loppujen lopuksi jopa minulla ja Mustilla.
Sunday, 27 February 2011
Bileet ohi, hengissä
Lasten lähdettyä Musti siirtyi sängyn alta sen päälle ja sai viettää loppuillan rauhassa, tulipa illemmalla olohuoneeseen seurustelemaankin. Mutta silti – kotirauha on paras rauha.
Mutta kivaa oli, loppujen lopuksi jopa minulla ja Mustilla.
Subscribe to:
Post Comments
(
Atom
)
.JPEG)
.jpg)
Kivat hyllyt makkarissa!! Pileet voi joskus olla aika rankkoja :P
ReplyDeleteJoo, mutta ihan kiva silti, että tuli pidettyä. Etukäteisjärjestelyt ja siivous vaan on ihan kauheita, varsinkin kun ne tuli vähäunisen työrupeaman päätteeksi niin, että sain siivottua ja roudattua tavaroita kellarikomeroon vasta juhlapäivän aamuna. Varttia vaille h-hetkeä vaihdoin vaatteita ja tajusin, että mun oli tarkoitus tehdä vielä brownieita, olin ostanut aineet. No, rupesin siinä sitten sulattamaan suklaata ;-)
ReplyDeleteNoi hyllyt on venevajani vanhoja lattialankkuja, eiks oo hienot!
Kyllä sitä nyt niin sängyllä köllötellään kun bileet on ohi! Omistajan elkein :)
ReplyDeleteMietinkin, että paljonko mahdoit täyttää. :-) Oot sitten samana vuonna syntynyt kuin minä. Mukulana sitä ajatteli, että 40-vuotiaalla oli jo elämä aivan ohi. Mutta eihän sitä pienenä tiennyt, miten hauskaa on isona!
ReplyDeleteT. Partsipuutarhuri
Juhliminen on kivaa, mutta se juhlien järjestäminen on kovin rankkaa! Mutta onneksi oli kivaa.
ReplyDeleteOnnittelut sinulle! :)
Tervetuloa vain 40-kerhoon. Myöhästyneet onnittelut!
ReplyDeleteHyllysi on ihanat :)
Hyvä Musti, sä selvisit! Ja onneksi emäntäkin. Toivottavasti Ransu on selvinnyt harmistuksesta, että ihailijajoukot ovat häipyneet.
ReplyDeleteOnnea, onnea! Se on rankkaa se, juhlien järjestäminen - siks kannattaakin aina mahdollisuuksien mukaan järkätä ne jossain muualla ;) (Ainakin lastenjuhlat on helppo järjestää muualla..) Tai sitten pitää nyyttärit :D
ReplyDeleteAi niin, mitäs söitte? :)
ReplyDeleteOnneksi olkoon!
ReplyDeleteBileitä en järjestele minäkään, ajatuskin ahdistaa. Tupaantuliaisia aina kärtetään, ikinä en suostu.
Kuulun samaan kastiin; juhlien järjestäminen=kauhea stressitila. Lopuksi on sitten yleensä oikein verratonta ja miettii, miksei ihmiset enemmän kokoonnu yhteen. Hieno lamppu muuten, mahtoiko löytyä lahjapaketista? Ja onnea tietenkin!
ReplyDeleteKuin omaa kirjoitustani olisin lukenut:) Musti on tajunnut oman parhaansa ja pysyy piilosilla pienen kansan läsnäollessa. Näin meilläkin punaiset tekevät.
ReplyDeleteKiitos vielä kaikille onnitteluista!
ReplyDeleteTietysti Musti köllöttelee sängyllä omistajan elkein; sehän ON sängyn omistaja. Ja myös minun silloin kun olen sängyssä, nimittäin Musti nukkuu usein päälläni, tai vähintään nojailee omistavasti jalkoihin.
Ransu selvinnee, ehkä toivoo että olisi taas pian bileet. Ainakin se roikkuu minussa nyt niin, etten saa kirjoitettua tekstareita tai sähköposteja rauhassa. Ehkä se vaatii multa huomiota kymmenien henkien edestä.
71 on oivallinen vuosikerta, ja parantaa vain kuin sika juoksuaan ;-)
Ruoka oli mun kiireen vuoksi pääasiassa valmiskamaa, jota olen myös löytänyt tänään jääkaapista ja pakastimesta: ai niin, tätäkin piti tarjota... Saaristoleipää graavisiialla ja kananmunalla, cocktailpiirakoita, jotain alkupalapiiraita, kirsikkatomaatteja, viikunoita, viinirypäleitä, mustapekka-, pikkusisko- ja jotain tuorejuustoa, paria erilaista leipää, miniporkkanoita, grissinejä, tapas-vihanneksia, pirkka-sillikaviaaria, karhunvatukoita, Frödingen Limoncello- kakkua, Pirkka suklaa-eclaireja, cantuccineja, dominokeksejä ja sitä brownieta joka vihdoin valmistui jossain vaiheessa.
Tuli sama olo kuin Maria kuvaili: voisi useammin (mutta ehkä vähän pienemmällä kokoonpanolla) tavata. Toisaalta oli kiva, että sellaiset sukulaiset, jotka eivät olleet nähneet vuosiin, tapasivat, ja jotkut ystäväni näkivät pitkästä aikaa sukulaisiani.
Olemme Zeldan kanssa bilesamikset :-)
ReplyDeleteAi niin, Maria: lamppu on pari vuotta sitten Laura Ashleyn alesta ostettu. Kun näin sen en voinut enää päästää irti. Onneksi se oli alessa!
Kumma miten nuo eläimet osaavat karttaa ylimääräisiä ihmisiä, varsinkin kissat.
ReplyDeleteEnsimmäistä kertaa blogiisi päädyin ja eksyin seikkailemaan hetkeksi. Mukavaa lukea toistenkin ikuisuusprojekteista ja niiden pihanlaitoista.
Onnea! Juhlat ovat aina järjestämisen arvoisia, vaikka itsekin joskus epäilen sitä valmisteluhärdellissä. Mä teen aina suuria suunnitelmia ja otan aina liikaa tehdäkseni. :) Levollisen näköinen makuuhuone. Yllätyksekseni musta näyttää mukavalta!
ReplyDeleteAnteeksi Musti! Mikä sammakko Naukulan Mamman näppäimistöltä nyt pääsikään. Tietenkin omistat!
ReplyDeleteAinahan sitä stressaa juhlien järjestämistä,enemmän tai vähemmän.Ootko muuten ajatellut,että kun on itse vieraana jonkun kotona,sitä keskittyy vain seurusteluun ihmisten kanssa eikä todellakaan huomioi onko huushollissa esim kaikki lattialistat paikoillaan ja pölyt pyyhitty kirjahyllyistä tms...hieno idea sävyttää makkari Mustiin:).Ja noihin hyllyihin iskin heti silmäni,ne on ihanat!meillä on myös vanhasta harmaantuneesta laudasta tehtyjä hyllyjä,joista tykkään tosi paljon.
ReplyDeletePerässä tullaan :DD
ReplyDeleteJos on hyviä vinkkejä bileisiin, niin kaikki kelpaa!
Oikein paljon onnentoivotuksia!
ReplyDeleteNaukulan Mamma; Ei se mitään, mutta hyvä on silti välillä muistuttaa kuka on Pomo.
ReplyDeleteMusta on ihana väri sisustuksessakin, ja nuo vaatekaapit ovat oikeastaan ihan tummanruskeat. Asunnossa oli valmiiksi pari mustaksi maalattua seinää, mutta halusin makkariin tummaa ja pehmeitä materiaaleja, niin että se olisi pesämäinen. Yksi seinä on ihan tummanharmaa, ja tuo sängynpäätyseinä musta/tummanruskea, koko ikkunaseinällä lähes mustapohjaiset verhot. Tosi tunnelmallinen ja pesämäinen, aivan ihana, vaikka itse sanonkin ;-)
Kiitos vielä onnitteluista, ja todella: vieraat ovat tyytyväisiä saadessaan tavata toisiaan ja ollessaan yhdessä rennosti ja sosiaalisesti; vaikka itse jonkin verran hääräsin keittiössä niin olihan heillä toisensa, tekemistä ja juteltavaa, tärkeintä on rento ja vastaanottavainen tunnelma.
Jos et viitsi itse pitää heti ylimääräisiä bileitä Ransulle, niin Ransuhan voi tulla tänne tupareihin. Unnalla ei toistaiseksi ole yhtään omaa vierasta listalla ja neiti olisi varmasti iloinen, jos kaikki "katsokaa, kissa!" -huomio ei lankeaisi sille :D
ReplyDeleteNekin tuparit tosin on vielä aika "vaiheessa": laatikoita on ympäriinsä täysinä ja tyhjinä, ikkunoista puuttuu verhot ja taulut ovat muualla kuin seinillä... Noh, päivää ei ole vielä määrätty saati vieraita kutsuttu. Tuttuja vain :)
Heh, itse taas pidän yleensä juhlien järjestämisestä. Ihan siinä määrin, että "joudun" monesti laittamaan muidenkin kekkereitä! :-)
ReplyDeleteLiityn hylly-tykkääjiin, ihanat!
Rapsuja lapsille! =^.^=
Hei, ihana kissa-hymiö Elinalla! Siis kissio!
ReplyDeleteIhanaa, Ransulla on elämänsä ensimmäinen meno kirjattu omaan kalenteriin!
Tulossa ollaan <3 Mä huomioin sut ja kaikki muut! Ja pelastan sut!
RANSU
Eikö ole kummallinen ihmisen mieli: hirveä stressi juhlien järjestämisestä, ja sitten, kun kaikki ovat saapuneet ja läsnä, onkin mielettömän mukavaa, ja jälkiä siivoaa hymy ihan korvissa. Mistähän sitä oikein stressaa? Eiväthän sukulaiset ja ystävät kotia tule katsomaan, vaan ihmisiä. Koti on... miten on.
ReplyDeleteIhan näin, juu. Silti... stressasin sitä, etteivät kaikki mitenkään voi mahtua jos tulevat samaan aikaan. Että talo ratkeaa liitoksistaan? Ja vyörytään alakerran naapureiden niskaan? Ja että minitalo ratkeaa jos skidit innostuvat leikkimään sillä (onneksi ei juurikaan).
ReplyDeleteVoi, onnea vielä kovasti ja kyllähän se tosiaan on niin, että se juhlien järjestäminen on ihan kaameaa puuhaa...mua ainakin stressaa just samat asia...
ReplyDeleteMutta taas toisaalta on kiva tavata sukulaisia ja tuttuja joita ei ihan joka päivä näe.
:-D Kaameaa ja kivaa, sitä se on! Oli ihanaa, että eräskin serkkuni vaivautui tulemaan Porista, emme olleet nähneet pariin vuoteen. Olemme ihan saman ikäisiä ja olimme pieninä parhaat ystävät, matkustin silloin usein lomilla Poriin tai hän meille, mutta aikuisena ei enää tule lähdettyä viettämään lomaa serkkulaan ;-)
ReplyDelete