Sunday 27 February 2011

Bileet ohi, hengissä

Eilen vietettiin koko päivän kestävät bileet parin viikon takaisen 40v -merkkipäivän kunniaksi. Huh huh. Musti ei ujona poikana juurikaan bileistä perusta, ei edes silloin, kun fanilauma juoksee perässä leluhiirtä heiluttaen ;-)
Lasten lähdettyä Musti siirtyi sängyn alta sen päälle ja sai viettää loppuillan rauhassa, tulipa illemmalla olohuoneeseen seurustelemaankin. Mutta silti – kotirauha on paras rauha.

Millainen kissa, sellainen emäntä – en minäkään ole bilehile. Stressasin väen mahtumista ja ruuan riittämistä ja kämpän siivoamista ja kaiken ehtimistä niin paljon etukäteen, että tuumasin, että ei ne harmaat hiukset iästä tule: ne tulee näistä p...n bileiden järjestämisestä.
Mutta kivaa oli, loppujen lopuksi jopa minulla ja Mustilla.

Ja olihan mukana myös eräs, joka nautti kaikesta saamastaan huomiosta, myös niistä lapsista.

Kaupunkimakkari: huomaa Mustiin sävytetyt vaate-kaapit.

28 comments :

  1. Kivat hyllyt makkarissa!! Pileet voi joskus olla aika rankkoja :P

    ReplyDelete
  2. Joo, mutta ihan kiva silti, että tuli pidettyä. Etukäteisjärjestelyt ja siivous vaan on ihan kauheita, varsinkin kun ne tuli vähäunisen työrupeaman päätteeksi niin, että sain siivottua ja roudattua tavaroita kellarikomeroon vasta juhlapäivän aamuna. Varttia vaille h-hetkeä vaihdoin vaatteita ja tajusin, että mun oli tarkoitus tehdä vielä brownieita, olin ostanut aineet. No, rupesin siinä sitten sulattamaan suklaata ;-)
    Noi hyllyt on venevajani vanhoja lattialankkuja, eiks oo hienot!

    ReplyDelete
  3. Kyllä sitä nyt niin sängyllä köllötellään kun bileet on ohi! Omistajan elkein :)

    ReplyDelete
  4. Mietinkin, että paljonko mahdoit täyttää. :-) Oot sitten samana vuonna syntynyt kuin minä. Mukulana sitä ajatteli, että 40-vuotiaalla oli jo elämä aivan ohi. Mutta eihän sitä pienenä tiennyt, miten hauskaa on isona!

    T. Partsipuutarhuri

    ReplyDelete
  5. Juhliminen on kivaa, mutta se juhlien järjestäminen on kovin rankkaa! Mutta onneksi oli kivaa.

    Onnittelut sinulle! :)

    ReplyDelete
  6. Tervetuloa vain 40-kerhoon. Myöhästyneet onnittelut!

    Hyllysi on ihanat :)

    ReplyDelete
  7. Hyvä Musti, sä selvisit! Ja onneksi emäntäkin. Toivottavasti Ransu on selvinnyt harmistuksesta, että ihailijajoukot ovat häipyneet.

    ReplyDelete
  8. Onnea, onnea! Se on rankkaa se, juhlien järjestäminen - siks kannattaakin aina mahdollisuuksien mukaan järkätä ne jossain muualla ;) (Ainakin lastenjuhlat on helppo järjestää muualla..) Tai sitten pitää nyyttärit :D

    ReplyDelete
  9. Ai niin, mitäs söitte? :)

    ReplyDelete
  10. Onneksi olkoon!

    Bileitä en järjestele minäkään, ajatuskin ahdistaa. Tupaantuliaisia aina kärtetään, ikinä en suostu.

    ReplyDelete
  11. Kuulun samaan kastiin; juhlien järjestäminen=kauhea stressitila. Lopuksi on sitten yleensä oikein verratonta ja miettii, miksei ihmiset enemmän kokoonnu yhteen. Hieno lamppu muuten, mahtoiko löytyä lahjapaketista? Ja onnea tietenkin!

    ReplyDelete
  12. Kuin omaa kirjoitustani olisin lukenut:) Musti on tajunnut oman parhaansa ja pysyy piilosilla pienen kansan läsnäollessa. Näin meilläkin punaiset tekevät.

    ReplyDelete
  13. Kiitos vielä kaikille onnitteluista!
    Tietysti Musti köllöttelee sängyllä omistajan elkein; sehän ON sängyn omistaja. Ja myös minun silloin kun olen sängyssä, nimittäin Musti nukkuu usein päälläni, tai vähintään nojailee omistavasti jalkoihin.
    Ransu selvinnee, ehkä toivoo että olisi taas pian bileet. Ainakin se roikkuu minussa nyt niin, etten saa kirjoitettua tekstareita tai sähköposteja rauhassa. Ehkä se vaatii multa huomiota kymmenien henkien edestä.
    71 on oivallinen vuosikerta, ja parantaa vain kuin sika juoksuaan ;-)

    Ruoka oli mun kiireen vuoksi pääasiassa valmiskamaa, jota olen myös löytänyt tänään jääkaapista ja pakastimesta: ai niin, tätäkin piti tarjota... Saaristoleipää graavisiialla ja kananmunalla, cocktailpiirakoita, jotain alkupalapiiraita, kirsikkatomaatteja, viikunoita, viinirypäleitä, mustapekka-, pikkusisko- ja jotain tuorejuustoa, paria erilaista leipää, miniporkkanoita, grissinejä, tapas-vihanneksia, pirkka-sillikaviaaria, karhunvatukoita, Frödingen Limoncello- kakkua, Pirkka suklaa-eclaireja, cantuccineja, dominokeksejä ja sitä brownieta joka vihdoin valmistui jossain vaiheessa.
    Tuli sama olo kuin Maria kuvaili: voisi useammin (mutta ehkä vähän pienemmällä kokoonpanolla) tavata. Toisaalta oli kiva, että sellaiset sukulaiset, jotka eivät olleet nähneet vuosiin, tapasivat, ja jotkut ystäväni näkivät pitkästä aikaa sukulaisiani.

    ReplyDelete
  14. Olemme Zeldan kanssa bilesamikset :-)
    Ai niin, Maria: lamppu on pari vuotta sitten Laura Ashleyn alesta ostettu. Kun näin sen en voinut enää päästää irti. Onneksi se oli alessa!

    ReplyDelete
  15. Kumma miten nuo eläimet osaavat karttaa ylimääräisiä ihmisiä, varsinkin kissat.

    Ensimmäistä kertaa blogiisi päädyin ja eksyin seikkailemaan hetkeksi. Mukavaa lukea toistenkin ikuisuusprojekteista ja niiden pihanlaitoista.

    ReplyDelete
  16. Onnea! Juhlat ovat aina järjestämisen arvoisia, vaikka itsekin joskus epäilen sitä valmisteluhärdellissä. Mä teen aina suuria suunnitelmia ja otan aina liikaa tehdäkseni. :) Levollisen näköinen makuuhuone. Yllätyksekseni musta näyttää mukavalta!

    ReplyDelete
  17. Anteeksi Musti! Mikä sammakko Naukulan Mamman näppäimistöltä nyt pääsikään. Tietenkin omistat!

    ReplyDelete
  18. Ainahan sitä stressaa juhlien järjestämistä,enemmän tai vähemmän.Ootko muuten ajatellut,että kun on itse vieraana jonkun kotona,sitä keskittyy vain seurusteluun ihmisten kanssa eikä todellakaan huomioi onko huushollissa esim kaikki lattialistat paikoillaan ja pölyt pyyhitty kirjahyllyistä tms...hieno idea sävyttää makkari Mustiin:).Ja noihin hyllyihin iskin heti silmäni,ne on ihanat!meillä on myös vanhasta harmaantuneesta laudasta tehtyjä hyllyjä,joista tykkään tosi paljon.

    ReplyDelete
  19. Perässä tullaan :DD
    Jos on hyviä vinkkejä bileisiin, niin kaikki kelpaa!

    ReplyDelete
  20. Oikein paljon onnentoivotuksia!

    ReplyDelete
  21. Naukulan Mamma; Ei se mitään, mutta hyvä on silti välillä muistuttaa kuka on Pomo.

    Musta on ihana väri sisustuksessakin, ja nuo vaatekaapit ovat oikeastaan ihan tummanruskeat. Asunnossa oli valmiiksi pari mustaksi maalattua seinää, mutta halusin makkariin tummaa ja pehmeitä materiaaleja, niin että se olisi pesämäinen. Yksi seinä on ihan tummanharmaa, ja tuo sängynpäätyseinä musta/tummanruskea, koko ikkunaseinällä lähes mustapohjaiset verhot. Tosi tunnelmallinen ja pesämäinen, aivan ihana, vaikka itse sanonkin ;-)

    Kiitos vielä onnitteluista, ja todella: vieraat ovat tyytyväisiä saadessaan tavata toisiaan ja ollessaan yhdessä rennosti ja sosiaalisesti; vaikka itse jonkin verran hääräsin keittiössä niin olihan heillä toisensa, tekemistä ja juteltavaa, tärkeintä on rento ja vastaanottavainen tunnelma.

    ReplyDelete
  22. Jos et viitsi itse pitää heti ylimääräisiä bileitä Ransulle, niin Ransuhan voi tulla tänne tupareihin. Unnalla ei toistaiseksi ole yhtään omaa vierasta listalla ja neiti olisi varmasti iloinen, jos kaikki "katsokaa, kissa!" -huomio ei lankeaisi sille :D

    Nekin tuparit tosin on vielä aika "vaiheessa": laatikoita on ympäriinsä täysinä ja tyhjinä, ikkunoista puuttuu verhot ja taulut ovat muualla kuin seinillä... Noh, päivää ei ole vielä määrätty saati vieraita kutsuttu. Tuttuja vain :)

    ReplyDelete
  23. Heh, itse taas pidän yleensä juhlien järjestämisestä. Ihan siinä määrin, että "joudun" monesti laittamaan muidenkin kekkereitä! :-)

    Liityn hylly-tykkääjiin, ihanat!

    Rapsuja lapsille! =^.^=

    ReplyDelete
  24. Hei, ihana kissa-hymiö Elinalla! Siis kissio!
    Ihanaa, Ransulla on elämänsä ensimmäinen meno kirjattu omaan kalenteriin!

    Tulossa ollaan <3 Mä huomioin sut ja kaikki muut! Ja pelastan sut!
    RANSU

    ReplyDelete
  25. Eikö ole kummallinen ihmisen mieli: hirveä stressi juhlien järjestämisestä, ja sitten, kun kaikki ovat saapuneet ja läsnä, onkin mielettömän mukavaa, ja jälkiä siivoaa hymy ihan korvissa. Mistähän sitä oikein stressaa? Eiväthän sukulaiset ja ystävät kotia tule katsomaan, vaan ihmisiä. Koti on... miten on.

    ReplyDelete
  26. Ihan näin, juu. Silti... stressasin sitä, etteivät kaikki mitenkään voi mahtua jos tulevat samaan aikaan. Että talo ratkeaa liitoksistaan? Ja vyörytään alakerran naapureiden niskaan? Ja että minitalo ratkeaa jos skidit innostuvat leikkimään sillä (onneksi ei juurikaan).

    ReplyDelete
  27. Voi, onnea vielä kovasti ja kyllähän se tosiaan on niin, että se juhlien järjestäminen on ihan kaameaa puuhaa...mua ainakin stressaa just samat asia...
    Mutta taas toisaalta on kiva tavata sukulaisia ja tuttuja joita ei ihan joka päivä näe.

    ReplyDelete
  28. :-D Kaameaa ja kivaa, sitä se on! Oli ihanaa, että eräskin serkkuni vaivautui tulemaan Porista, emme olleet nähneet pariin vuoteen. Olemme ihan saman ikäisiä ja olimme pieninä parhaat ystävät, matkustin silloin usein lomilla Poriin tai hän meille, mutta aikuisena ei enää tule lähdettyä viettämään lomaa serkkulaan ;-)

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!