Tätä kaunista näkymää Åvensorin kyläniitylle eli Träsketille katson keittiöni ikkunasta. Edessä kohoaa kallio kuin valaan selkä.
The view from my kitchen window.
Träsket viime vuoden toukokuun alussa. Lehmät eivät vielä ole tulleet, ne tuodaan laitumelle vasta toukokuun lopussa kun niille on kasvanut tarpeeksi ruokaa.
The village pasture at the beginning of May 2010.
Naapurin omenatarha on hyvin suojattu kauriilta ja jäniksiltä. Träsketillä saattaa nähdä kauriita päivittäin. Ne hyppivät kepeästi sähköpaimenen lankojen yli.
Åvensorin kylänraitilla, Träsket on oikealla puolella. Punamullatut rakennukset kaunistavat maisemaa niin kesällä kuin talvellakin.
.JPEG)
.jpg)
Kaunista! Voi vain kuvitella kuinka päivä toisensa jälkeen jaksat ihastella kaunista näkymää!
ReplyDelete*kade*
ReplyDeleteEi tähän oikein pysty kyllästymään :-)
ReplyDeleteMinäkin pikkuisen kade... ikkunasta näkyy täällä tukkipuuta, pinoissa, miljoonittain.
ReplyDeleteNiin, pidän avarasta maisemasta ja siitä, että tässä on kylä ja kyläniitty. Varsinkin, kun se neljä vuotta sitten kunnostettiin ja lehmät tulivat takaisin, vuosikymmenten tauon jälkeen. Niitty oli jo vähän pusikoitunut.
ReplyDeleteMutta onhan tukkipuutkin kauniita...? Ja ei kai ne ikuisesti siinä ole? Vaikka puupinot ei kyllä minusta ole rumia. Kun asuu maaseudulla jossa on maa- ja metsätaloutta, kuuluvat ne maisemaan. On niitä täälläkin: lautapinoja, tukkipinoja, halkopinoja, lavapinoja, ruostuneita autoja, traktorinrähjiä ja ruostumaan jätettyjä maatalouskoneita.
Ihanat nuo punamultaiset talot ja sähköpylväät ja aidanseipäät....
ReplyDeleteOikea maalaismaiseman perikuva; tuollaisessa maisemassa sain viettää lapsuuteni, siperianhernepensasaidan takana naapurin lehmät laitumella, vähän matkan päässä lampaiden niitty, jossa ne olivat muotoilleet katajatkin kauniiksi ja tiheiksi ;)))
Avaruutta minäkin kaipaisin vähän enemmän täällä nykyisellä asuinpaikalla...onneksi pääsee Lappiin pari kertaa vuodessa....
Mukavaa viikonloppua sinulle. Ransulle ja Mustille siellä ihanassa maalaismaisemassa ♥
Kun kävin katsomassa tätä tilaa melkein viisi vuotta sitten toukokuussa, olin ottanut pyörän mukaan, jotta pääsen tutkimaan saarta. Kävin entisellä kalkkikaivoksella ja takaisin polkiessa juuri tätä kylänraittia, missä koko upea kylä avautuu silmien eteen, olin myyty. Tai siis paikka oli myynyt minulle itsensä :-)
ReplyDeleteOlen muuten käynyt varastamassa pari siperianhernepensaan juurivesaa yhden jo hävinneen talon villiintyneestä pihasta. Se pikku mummonmökki oli kuulunut minun taloni isännän tädille, joten ajattelin että voin ottaa melkein omien esivanhempien pihasta... Joten aidanpätkä niistä kasvussa täälläkin!
Täältä löytyi kotoisen rosoista seinää ja vieläpä Korppoosta. Taidan tulla toistekin!
ReplyDeleteTervetuloa Rva Pioni, ja tervetuloa toistekin! Rosoa riittää, ja kulunutta pintaa, ja vinoja taloja.
ReplyDeleteHienot maisemat, meidän mutsi on varmasti tosi kade, silleen positiivisessa mielessä. Mua tympii jo lumimaisemat, tulis jo kevät ja tassuille lämpimät kelit!
ReplyDeleteJep, Saila! Sun kuvien vuoksi mutsi tuijottelee TAAS ilmoitusta Ahvensaaressa myynnissä olevasta talosta - sama talo ollut kaupan jo vuoden päivät. Jos mutsi keksii keinon elättää meidät siellä niin me muutetaan saareen! Mut ei se varmaan keksi, kun ei se tykkää kalastaa...
ReplyDeleteEiks Kalle vois opetella kalastamaan, kun se on sellainen vesimies?
ReplyDeleteMä haLuun muusikokSI! Uiminen on vaan harrastuS. Voin kyllä esiiNtyä!
ReplyDeleteAhaa, ok. Niinku voisit varmaan esittää uimahyppyjä ym. pantterinloikkia veden pärskeissä. En tiedä voisitko muusikkona elättää Sulon, tulevan pikkuveljen ja mutsin täällä saaressa. Hmm.
ReplyDeleteVoi, miten kaunista <3 <3 Joskus vielä toteutan unelmani ja kierrän pyörällä saaristoa. (Toistaiseksi poljen vaan kuntopyörääääää....)
ReplyDeleteRomanttista...
ReplyDeleteTä ny on vaan mun mielipide, mutta olen sitä mieltä, että talon tai asunnon kanssa yhtä tärkeää on ympäristö missä se on ja näkymät (ikkunoista/pihalta). Mulle tietysti tonttikin oli tärkeä, että se on oikein hyvä puutarhatontti missä voi temmeltää... Nyt en kyl temmeltele tuolla hangessa, mutta siis kasvukaudella!
ReplyDeleteTaidat olla sammalla tavalla maiseman vanki kuin minäkin, positiivisessa mielessä. Minua tietysti maatiaisihmisenä alkoi heti kiinnostaa, minkä rotuisia lehmiä siellä laiduntaa. Olipa maatiaisia tai muita, tosi hyvä että niitty pidetään laiduntamalla kunnossa.
ReplyDeleteIhan varmaan olemme tässä suhteessa samanlaisia. Että voikin joka päivä katsoa samoja näkymiä ja aina ihastua uudestaan...
ReplyDeleteLehmät eivät ole maatiaisia vaan wattkastilaisen Nystu -tilan lihakarjaa, missä Jukka on renkinä: peribrittiläistä Herefordia ja Aberdeen Angusia. Nam nam, hyvää on!