Monday, 28 February 2011

The importance of toys

The cats need some toys in the city. Life just isn't very fulfilling when you can't go out hunting, adventuring and investigating.

Kaupungissa tarvitaan leluja. Niitä onkin kertynyt jonkin verran, tosin luonnollinen kuolema verottaa niitä ja uusia tarvitaan säännöllisesti. Lauantaisista vieraista joku oli jo ehtinyt ihmetellä lattialla lojuvaa hiirtä ja katkarapua ennen kuin näki kissat.

Velipoikakin käy lelusta.

Viime aikoina on käynyt mäihä. Ensin Kirsikka lähetti ystävänpäivänä leluja, suklaan ja villasukkien ohella, ja nyt yhdessä syntymäpäivä-paketissa oli pari hiirtä pojille. 

Indoor toilet is ok but Musti spends a lot of time and effort burying.

Kaupungissa joudutaan myös käymään sisävessassa. Musti ei purnaa siitä, vaan on erittäin siisti – paitsi että se peittelee vähän liiankin tarmokkaasti. 
Peittelevää kissaa on hauska tarkkailla: se mittailee katseellaan, kääntyy, kuopii taas, katsoo eri kulmasta ja peittää taas. Insinöörin-tarkkaa puuhaa. Ransu ei välitä peittelystä, ja on muutenkin vähemmän tarkka: jätökset saattavat pudota laatikon ulkopuolelle, vaikka olen hankkinut syvän vessavadin.

Musti is the one who misses the island when we're not there; he gets very energetic and definitely needs a brother to play with.

Musti kaipaa Ransua enemmän saareen, siellä se on kotonaan ja ruohokin on vihreämpää. Kaupungissa Musti viihtyy näin aurinkoisella ja lämpimällä säällä lasitetulla parvekkeella, mutta joka ilta se haluaisi ulos metsästämään.

Not only the grass is greener on the island; the toys are live! Well, until they're dead, that is.

17 comments :

  1. Voi heitä, ihana tuo Musti peittelyhommissa :D Olen aina vähän säälinyt sisäkissoja. Onneksi pojilla on Saaripalsta, jossa voi kirmata vapaana ja haistella läpi kaikki jännittävät tuoksut, ottaa ehkä pari hiirtä kiinni. Ja onhan se tietysti mukavaa välillä tsillailla kaupunkikodissa, ei ole esim. lumitöitä ja lämmityshommia ;)

    ReplyDelete
  2. Ihanat Ransun masu-untuvat ovat niin kutsuvasti taas esillä ♥
    Musti on komea ja siisti ja fiksu...♥
    Paras lelu kissan mielestä onkin varmasti toinen kissa! Tai 4 kissakaveria, kuten meillä :))
    Meidän kisuilla on aina leikkikaveri käytettävissä, joten oikeista kissanleluista he eivät piittaa.... mielenkiintoinen sen sijaan on sellainen kuminen tuppilo, jota käytetään mehupullon sulkemiseen silloin kun keitetään itse mehua... taidatkos tuon selvemmin kuvata ;)??
    Tänä talvena on täällä maallakin kulunut kissanhiekkaa, kun herrasväki ei ole tarjennut mennä hankeen vessaan..
    Iloista maaliskuuta Sailalle ja komeille pojille ♥

    ReplyDelete
  3. Kissatkin on näemmä erilaisia luonteiltaan.

    Minä olin viime viikolla gerbiili vahtina, hauskoja elukoita, vaan en kyllä ottaisi itselleni...silloin kun tyttäreni on pieni, meillä oli pari kertaa kultahamsteri, kyllä niihinkin kiintyi, ja itku tuli kun ne löytyivät kuolleina häkistään.

    Meidän naapuri on tehnyt kissoilleen terassille oikein kiipeilypuut, siellä ne istuvat ja katsovat säälien Väinöä joka juosta jolkuttelee ulkona ja pyörii lumessa kuin viimeistä päivää. Ovat vähän sen näköisiä kuin ajattelisivat, että höh.mikä tollo koira...

    Saila, arvaa mitä? HUOMENNA on 1.3. ja se on ihanaa...;)

    Mukavaa maanantaita sulle ja pojille.

    ReplyDelete
  4. Niinhän se on, että tulemme kaupunkiin silloin kun minulla on joku suurempi työrupeama. Niinpä minä paiskin töitä ja pojat ovat löhölomalla ;-)
    Mehupullon kumikorkki (?se kai se on, en tiedä virallista nimeä?) on varmaan hyvä lelu. Ainakin sellaiset kumiset pallot, jotka mukavasti tarttuvat kynteen ja joita voi siten viskata lentoon, ovat tosi hyviä!
    Meillä oli pari gerbiiliä kun olin pieni. Kivojahan nekin ovat, ja omia luonteenpiirteitä on ihan pienenpienilläkin otuksilla.
    Huomenna on MAALISKUU!°!!! Rekisteröin tuon asian eilen. Jeeeeeeeee....
    ....
    .......
    ..ee.....
    !!!!!

    ReplyDelete
  5. Jätkääät, näyttää hauskalta! Hienoo, että teillä on saari, vapaus ja veljeys! Ja kaupungissa omat köllöttelymestat ja herkut...ei paha!

    ReplyDelete
  6. Hyvää maanantaita Saila ja kisut!
    Olin kuopuksen kanssa niin paljon kahden viikonloppuna etten ehtinyt lukea edellistä postaustakaan, joten onnittelen syntymäpäiväsankaria vieläkin tässä. Nyt kun juhlatkin oli. Ja tiedätkö, mä olen niin kamala stressaaja (en edes viitsi luetella mitä kaikkea kuvittelen menevän pieleen) että migreeniä pukkaa tuollaisista. Muuten kyllä tykkään sosialisoida. Järjestelen tätä nykyä hyvin vähän juhlia. Elämä on kuten teillä tässä insertissä, leluja ja leikkimistä;) Meillä on hiihtoloma viikko. Isot lapset isän kanssa matkoilla ja pieni joukko kotosalla. Leikitään siis! :)

    ReplyDelete
  7. Meillä menee noi laatikkoasiat vähän samaan tyylin. Talvella käytetään sisävessaa ja kesällä kukkapenkkejä. Toinen kissoista peittelee antaumuksella ja toista ei voisi vähemmän kiinnostaa, emäntä siivoaa kuitenkin :)
    Ja lelut on rakkaita nyt kun myyrät on piilossa lumen alla.

    ReplyDelete
  8. Jokunen epäonninen myyrä on sattunut pistämään päänsä hangesta väärään aikaan ja joutunut pakkasillakin saaliiksi, mutta suurin osa lienee lumikerroksen uumenissa (kalvamassa omenapuiden runkoja?)
    Leikkisää viikkoa kaikille!

    ReplyDelete
  9. Jälleen ihana postaus ja kuvat :D Kiitos sinulle!

    ReplyDelete
  10. Myyrät? Epäonniset? EIIIIII!!!!! Uskallanko enää kurkata peiton alta?!

    ReplyDelete
  11. Jostain luin, että jos kissa ei peittele jälkiään, niin se on itsevarmuuden merkki. Kissa luottaa, että jota inhottaa hänen hajut korjaa tilanteen. Että terveisiä vaan kissan henkilökunnalle :)

    ReplyDelete
  12. Hmm... Meillä kaikki kissat peittelevät tuotoksensa normaalioloissa, mutta tätilässä sekä Lyyti että Tuutti jättävät jälkensä peittämättä. Ilmeisesti on tarkoituksena ilmoittaa koko seutukunnalle, että täällä haisen MINÄ ja nuo muut ovat vain koristeina.

    Onko Ransulla viimeisessä kuvassa nk. "elävä" lelu? Kauempana oleva mötkäle tuo mieleeni irtopään :D

    ReplyDelete
  13. Lelut ovat vähän niin ja näin, mutta.... kunhan päästään ulkotarhaan (=lue uskalletaan laittaa tassut lumeen) niin sitten alkaa taas se hiirestys :) Siellä taitaa jo vähän rapistakin, sen verran jännältä tuntuu ja hinku olisi kova, mutta se lumi....

    Ai vieraat sit ajattelivat etteivät olisi voineet olla sun leluja ;) ?

    ReplyDelete
  14. Ihan kissajuttu, taas! On ne ihania, vauhtia riittää! Nyt kun meillä on kaksi kissaa ne leikkii tosi paljon yhdessä. Lähinnä taisteluleikkejä. Nyt se ei hirvitä enää, mutta silloin kun niillä oli vielä kokoeroa se oli hirveetä kattoa! Tuntui, että jättiläinen oli kääpiön kimpussa ja pieni ei yhtään pelännyt isompaansa!

    ReplyDelete
  15. Sulo, kantsis ehkä laittaa kypärä päähän ennen kuin pistät pään ulos peiton alta!

    Jonkun väittämän mukaan kissaeläimet peittelevät sitä paremmin jätöksensä mitä lähempänä pesää ollaan. Mutta kissoissa on tosiaan huimia eroja. Ransu on melkoinen hajupommi silloin kun sillä on vatsa löysällä, joten tuo teoria siitä, että se voi olla varma jonkun siivoavan jätökset pitää täysin paikkansa :-D
    Vikassa kuvassa on tosiaan aito vesimyyrä, jonka tupee on irronnut ;-) Läski vesimyyrä on Ransun mielestä gourmetherkku, parasta lähiruokaa. Mutta se on niin iso, ettei montaa jaksa. Ehkä puolitoista yhteen menoon, mutta onneksi se saalistaa niitä vaikka ei jaksaisikaan, ne juuri tekevät tosi pahaa jälkeä syömällä hedelmäpuiden ja ruusujen juuria. Tuskin saaren kanta kumminkaan Ransun takia kuolee sukupuuttoon...

    Niin, mitä ihmeellistä siinä olisi jos minä leikkisin muovikatkiksella, häh?

    Painivat kissat ovat hurja näky, tekee mieli erottaa ne toisistaan, kun pelkää että sattuu pahasti, kun ne mätkivät ja potkivat toisiaan päähän ym. Kai ne silti tietävät säännöt, kun pahasti ei ole sattunut. Naarmuja riittää, mutta ne ovat varmaan ihan normaalikamaa poikataloudessa.

    ReplyDelete
  16. Serkun Sumu-kissalta terveisiä ja leluvinkki: huovutetut mitkätahansa jäävät ihanasti kynsiin kiinni ja niitä on kiva mäiskiä edestakaisin silloin, kun ne eivät ole kiinni kynsissä. Ja sitten ne ovat taas kiinni kynsissä. Ah.

    ReplyDelete
  17. Joo, ah! Huopa vaan ei kestä kovin kauaa, ainakaan meillä, huopalelut kuolevat nuorempina kuin monet muut lajitoverinsa.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!