Kävin vaihteeksi katsomassa lampaita Wattkastissa Nystun tilalla. Nämähän ovat niitä, joiden villasta teetän omaa lankaa. Tällä kertaa karitsoja on kaiken värisiä, laikullisiakin aika paljon. Tässä yksi pandasilmä kaverinsa kanssa.
Lampaiden kanssa samassa navetassa asuu lehmiä, jotka kulkevat omalta puoleltaan pihattoon.
Kun emolampaat kerääntyvät kaukaloiden ääreen syömään heinää ja kaurajauhoa, syntyy uuhien taakse paljon vapaata tilaa. Tilaa! Se merkitsee riehua! Karitsat villiintyvät kirmaamaan.
Parin viikon ikäiset esittävät jo hienoja pukkihyppyjä.
Monday, 28 February 2011
Subscribe to:
Post Comments
(
Atom
)
Oi kun noita kaikkia saisi halia ja rapsutella! Ja oi mitä liikkeen rytmiä tossa alimmassa kuvassa...tulee mieleen balettiesitys!
ReplyDeleteVoi,miten suloisia karitsoja,oikein lutusia,verratenkin tuo pandasilmä,ihania,meilläkii oli silloin kauan aikaa,lampaita..Hieno pukkiasento:D..Mukavaa viikkoa♥
ReplyDeleteTulee ihan meidän lampaat mieleen. Meillä oli paljon lampaita, kun olin lapsi. Karitsoiden juoksukisat olivat aina hauskaa katsottavaa!
ReplyDeleteOih, ihana kuvasarja ! Suloisilla vielän noin hienot pukkihypytkin ; )
ReplyDeleteTästä tulee kyllä niin hyvälle tuulelle... ihania : )
Suloisia karitsoja.
ReplyDeleteMeilläkin tuossa "naapurissa" on lampaita kesäisin pellolla, mukava seurata niitä kävelyllä ollessa.
Pukkihyppyjä. <3 Mä en kestä. Iik. Suljen äkkiä selaimen ennen kuin alan iikittämään ja uikuttumaan töissä noiden iiihanien kuvien takia.
ReplyDeleteLapset osaa aina otta ilon irti :)
ReplyDeleteNiki tahtois adoptoida pandasilmän, koska siinä on kuulemma vähän hänen näköään. Voisitko välittää pyynnön eteenpäin :)
ReplyDeleteJotkut tämänvuotisista karitsoista kieltämättä muistuttavat dalmatialaisia :-D
ReplyDeleteLasten ja pentujen riemua on aina yhtä kiehtova seurata, se riemu tarttuu ja hymy venyy korvasta korvaan ihan huomaamatta. Ehkä ei ole vaarallista, jos töissä hymyilee kuin idiootti ja hokee iik, iik, uik.
Siistii menoa, mä voisin leikkiä noiden kanssa! Riehuminen on ihan parasta!
ReplyDeleteEikka vetäis tuolla ees taas korvat suorana! :-D
ReplyDeleteTuossa vikassa kuvassa on muutakin actionia: pari pientä pässinpäätä harjoittelee siinä puskemista.
Oijoi, sydäntä vihlovan suloisia pikkulampusia.
ReplyDeleteOn ne ihania <3 Muutaman päivän iässä, kun kintut eivät enää vapise, ne ovat mainioita - täynnä energiaa ja elämäniloa.
ReplyDeleteVoi sentään miten suloisia, ihanaa tunnelma välittyy tuolta navetasta, ja jee...ihania pomppuja tosiaan tekevät nuo pienet karitsat..katson just tätä tän postauksen alimmaista kuvaa ja siinä karitsa oikein hyppää korkealle.Pääseeköhä ne keväällä ulos.
ReplyDelete;)
Pääsevät tietysti, sitten kun ulkona alkaa kasvaa ruokaa. Kesällä menevät laitumille saariin kesäasukkaiden rapsutettaviksi ja pitämään niittyjä aukeina, tytöt emojensa kanssa ja pässit omissa jengeissään.
ReplyDeleteNyt kyllä kakku-kuume yltyy - pohjanmaan murteella karitsa:) Meillä on vasta kolme vakaata uuhta, ehkä ensi keväänä meilläkin kirmataan..
ReplyDeleteKakku :-D
ReplyDeleteOn kiva, jos karitsoja on ainakin muutama, kun sitten niillä on leikkikavereita keiden kanssa riehua. Kuten muutkin lapset, ne tapaavat lyöttäytyä lapsikatraiksi ja käyvät vain tankkaamassa maitoa emon luona, sitten taas kamujen kanssa leikkimään.
Voi pieniä pandoja, pässinpäitä ja hyppelihöpösiä <3 Lampaista ja lehmistä pitävänä en voi kuin hyristä ja hykerrellä näitä kuvia katsellessa :) Kiitos!
ReplyDeleteIhan totta, tehotuotetun eläimen lihaa ei oikein tee mieli syödä. Sen sijaan riistan ja tällaisten vapaasti kasvavien maistuu hyvältä. Tuotantoeläimiähän nämäkin, mutta saavat elää elämisen arvoisen elämän. Suomessa karitsa ei onneksi ole vain parikuukautista, niin kuin esim. Englannissa. Meillä karitsa on alle vuoden ikäinen, eli se voi olla jo ihan aikuinen. Lammas on mitä mainioin tuotantoeläin siksikin, että siitä käytetään nahkakin hyödyksi. Lampaanturkkia käytänkin mielelläni. Mutta nämä ovat mielipidekysymyksiä, ja mielipiteitä on yhtä monia kuin on ihmisiä.
ReplyDeleteOn ihanaa, että on lihatiloja, joissa eläimet pääsevät liikkumaan, ulkoilemaan ja käyttäytymään muutenkin lajilleen tyypillisesti. Nämä lehmätkin viedään kesiksi laitumille saariin. Saariston ongelma on se, että ihmisen muokkaama pienipiirteinen pientilamaisema häviää, kun tilojen uudet omistajat ovat kesämökkiläisiä eivätkä he tietenkään voi viljellä ja pitää kotieläimiä. Eikä monella vakituisesti asutulla tilallakaan pidetä eläimiä, sillä se on työlästä.
Miksi sitten maisema ei saisi pusikoitua takaisin luonnontilaan? Saisi tietysti, mutta pientilojen myötä syntynyt todella monipuolinen maisema vaihtelevine niittyaukeineen ja sen mukana rikas lajisto (niin kasveja, lintuja kuin hyönteisiäkin) häviäisi.
Voi riemujen kevät! Olisipa sitä itsekin joskus asioista niin riemuissaan kun nuo ihanat kirmailevat karitsat. Kiitos Saila kovasti tästä ihanasta kuvasarjasta <3!
ReplyDeleteEi siinä muuta kuin monot jalkaan ja hyppimään ;-)
ReplyDeleteSanoin yhdelle ystävälleni, jonka lapsi oli todella vaihdikas, että olisi hienoa jos tuota energiaa voisi tasata: väsynyt aikuinen saisi imettyä lapsesta virtaa ja lapsi vähän rauhoittuisi. Näimme pian mihin se johtaisi: lapsista tulisi harmahtavia ja velttoja, kun aikuiset haluaisivat sitä virtaa jatkuvasti!
Näin varmasti kävisi! Onneksi näitte sen. Täytyy kyllä varmaan tänä keväänä vähän harjotella sitä hyppimistäkin, ettei nyt ihan vakavaksi menisi :) Vaikka niin vakavaksi täällä ei toivottavasti mene koskaan.
ReplyDeleteNiin, ja ehkä Naukulan aikuiset leidit osaltaan tuottavat kaltaistaan arvokasta seuraa. Saaripalstan nuoret leikkisät kollit tarjoavat toisenlaista tyyliesimerkkiä ;-)
ReplyDeleteHmmmm....Pohdinnan arvoinen paikka :D
ReplyDeleteAivan varmaan, mieti nyt: Kolmen leidin talous! :-D
ReplyDeleteTuo viimeinen kuva on kyllä ihan ehdoton :-D Suomen Lammasfarmarit ry (sellainen on ihan takuulla olemassa) saisi tuosta niin positiivisen mielikuvakuvan, että oksat pois!!
ReplyDeleteNo joo, kiitos! Kivempia kuvia saa keväämmällä kun karitsat pääsevät ulos, niin ympäristökin on hieman kuvauksellisempi. Mutta toisaalta vanhassa navetassa on tunnelmaa!
ReplyDeleteMukavaa nähdä kuvia kesän maisemanhoitajista. Onpas iloisenkirjavaa porukkaa. Ehkä minäkin pääsen niitä jossain vaiheessa taas kuvaamaan. Tänään ja koko viikonlopun olen toisten lempieläinten-porojen - keskellä.
ReplyDeleteOho, päkäpäkäpentuja! Noita ei ollakaan ennen nähty! Ovatpas aika söpöjä! *hih*
ReplyDeleteJuu, nämä pikkuiset pitävät taas kesällä saariston vanhoja laitumia kunnossa.
ReplyDeleteMonet näistä päkäpennuista on jo aika isoja, isompia kuin Harmaa luulisin, vaikka Harmaa onkin komea ja atleettinen.
:)))
ReplyDelete