Tuesday 1 February 2011

Rakas maisema

Tämä yksi näkymä, joka aukeaa taloni kuistilta suoraan kohti länttä, on sellainen johon en kyllästy. Kun tulen talosta ulos, katson kylän taloja; naapurin liiteri, sen takana seuraava ja sitä seuraava... Asuinrakennukset ovat ylempänä mäessä. Keskellä kohoaa kallio, se on elementti, jota rakastan ja ulkomailla ollessani Suomesta kaipaan.
Kerta kerran jälkeen kuvaan tämän saman näkymän, kun se on aina niin ihana.

This view opens to the west from my porch. I never tire of it − it varies all the time with the weather and season.

Kallion takana kohoaa kaunis suuri tammi.

Keväällä keskellä kylää olevan puutarhan punakukkainen ja -lehtinen luumupuu ja valkoisena kukkiva kirsikka tekevät taikatunnelman, joka on hypännyt keskellemme Tsehovin kirjasta. Luumupuun on pihan saksalaissyntyinen emäntä tuonut kotimaastaan kahdesti, sillä ensimmäinen ajettiin yli ruohonleikkurilla.
Lännen ilta-auringon säteet tulvivat kuistilleni, jossa kiikun keinutuolissa ihmettelemässä, miten voi olla jotakin näin kaunista.

Lännestä tulee myös sää, melkein aina. Senkin liikkeitä on mielenkiintoista tarkkailla.

Syksyllä tunnelma on taas aivan toinen. Kuinka kukaan voi sanoa, että saaressa, jossa ei tapahdu mitään, voisi olla tylsää? Siellähän tapahtuu koko ajan.

Ihan aina kuistilleni ei mahdu ihailemaan maisemia, sillä se on myös jonkinlainen lastinpurkutila.

19 comments :

  1. Jokos se auto kohta?

    En yhtään ihmettele, että Saaripalstan näkymä on sydämessäsi. Se on niin kaunis, kelillä kuin kelillä.

    ReplyDelete
  2. Jopas on kaunista! En yhtään ihmettele, että siellä viihdyt. Ja on nämä vuodenaikojen vaihtelut sellainen rikkaus - maisema vaihtuu ihan ilmaiseksi neljä kertaa vuodessa :)

    ReplyDelete
  3. Niin. Jotenkin oma silmäni lepää eniten tuollaisessa kulttuurimaisemassa, jossa ihminen on rakentanut sijansa luonnon muovaamien mahdollisuuksien ääreen. Perinteinen kylämaisema on niin vaihteleva, ja ihmisen tekemien rakennelmien ja luonnon omien muotojen välinen vuoropuhelu mielenkiintoista.

    ReplyDelete
  4. Kuka mahtuu ja kuka ei...siellähän se Ransu loikoilee lastista huolimatta kapean kaiteen päällä mutta aivan relana! Ihania kuvia! En tosiaankaan ihmettele että viihdyt siellä. Silmä ja sielu lepää tuollaisessa kauneudessa.

    ReplyDelete
  5. Niin levollista ja kaunista.
    Onneksi on mahdollista saavuttaa
    sama mielentila muuallakin kuin rakkaimmassa sielu lepää paikassa.
    Varmasti oletkin mielentilamatkaillut viime viikkoina...vai mites on...?

    t.Leena ja Pojat

    ReplyDelete
  6. Juu, ja sitten kotia tosiaan arvostaa kun sitä joutuu oikein kaipaamaan.

    ReplyDelete
  7. Voi että sinua. On varmaan raastavaa ikävöidä kotiin, ilman mitään varmaa tietoa sinne pääsystä. Epävarmuus on inhottavaa, epäreilua ja tylsää.

    Kohta sinun pitää varmaan pakata itsesi ja kissat isoon pahvilaatikkoon, niin takuulla pääset omalle kuistillesi alta aikayksikön.

    Joko olet kuitenkin tervehtynyt kokonaan?

    ReplyDelete
  8. Noo, varmaa on, että pääsen sinne kumminkin ENNEN PITKÄÄ. Mutta sitä en tiedä, koska pitkä pääsee sinne.
    Olen tervehtynyt täysin, kiitos! Eilen join jo ekaa kertaa kahviakin ja tänään söin ekan epäterveellisen eli Runebergin tortun! Kunnossa ollaan, siis.

    ReplyDelete
  9. Ihanat on maisemat sinulla, niissä on jotain samaa levollisuutta kuin Lapin maisemissa.
    Ei se autonkorjaus VOI enää kauaa kestää....? ;)
    Autoista on pelkkää harmia, vaikka on ne joskus aika tarpeellisiakin...
    meidän toinen auto oli Lapinreissun aikana korjaamolla, tänään maksettin lasku: 1300:- (apua ja huoh!)
    Kissa löytää aina paikkansa, kuten Ransu todistaa :))

    ReplyDelete
  10. Oho, sulle ja pitkälle tulee kisa :-)

    Oi nam, kahvia ja Ruuneperia. Viikonloppua odotellessa...

    Risusydän oli saanut kunnon laskun autonsa korjauttamisesta. Minä en ole edes uskaltanut sitikkaa huoltoon kiikuttaa, vaikka se hönkii pelkkää kylmää kuskin (=minä) kintuille. Joku "tyyppivika" tämänikäisissä autoissa, kuulin ma. Jonka korjaaminen maksaa repullisen oravannahkoja.

    ReplyDelete
  11. Noista kuvista selviää ehjänä vain hokemalla itselleen "ajettele, miten paljon töitä, töitä ja töitä nuo rakennukset ja ympäristö vaatii!" Muuten saattaisi päästä piiiiitkä huokaus...

    ReplyDelete
  12. Ai Zepa, minä ajattelin, että olet läpeensä urbaani, mutta sinussa taitaakin sykkiä pieni maalaisromanttinen sydän :-) Kyllä, nuo vaativat ehkä enemmän kuin mihin pystyn, mutta yritetään (siis on minunkin tontillani jokunen vanha rakennus, nuo kuvissa näkyvät ovat muiden). Tehtävien asioiden lista kasvaa nopeammin kuin mitä ehdin saada tehtyä, mutta tilastani ei toisaalta ollut huolehdittu vuosikymmeniin, niin että korkoa on kertynyt. Ehkä joku päivä pääsen tasoihin niin, että ylläpitokorjaukset voi tehdä niiden tarvitsemalla hetkellä.

    Risusydän; moni vertaa saaristoa Lappiin. Vaikka näissä kuvissa ei näy ulappamaiseman avaruus, mutta siinä on tosiaan samaa. Kitukasvuiset männyt sileillä harmailla rantakallioilla ja pienissäkin koloissa sinnittelevä kasvillisuus yhdistävät Lappiin todella. Itse en tunne oloani kotoisaksi tiheän metsän keskellä, vaan tarvitsen avaraa maisemaa ja tilaa hengittää (jota koen aukeilla paikoilla).

    Intopii; ei kun pyssy käteen ja oravia metsästämään siis ;-)

    ReplyDelete
  13. Tosi kaunista, kateeksi käy! Ransu näyttää ihan saapasjalkakissalta. Terkkuja päikkärimaailmasta!

    ReplyDelete
  14. Voi voi. Tulin kurkkimaan, onko kotiinpaluu- tai edes autouutisia, mutta ei sitten. Toivottavasti pian kuitenkin!

    Kuvat ovat kyllä valloittavia, etenkin nuo kesämaisemat. Miksei voi olla kesä ja miksen asu mummonmökissä? Tai olisi edes se kesä!

    ReplyDelete
  15. Joo. Kesä on ihmisen parasta aikaa! (Ja peken)

    ReplyDelete
  16. Kyllä on palstalla kaunista, kelpaa elellä noissa maisemissa! :)

    ReplyDelete
  17. Niin, siis olen asunut omakotitalossa yli 20 vuotta ja lisäksi ollut pienkerrostalossa ainoa lumityökuntoinen jotain kolme vuotta, niin että KYLLÄ nautin joo urbaanista kerrostalohommelista, jossa huoltoyhtiö hoitaa kaiken... (myös lätäköt oven eteen)

    Romanttinen mielikuvitus pitää vaan pitää aisoissa, ei siinä muuta. Äh.

    ReplyDelete
  18. Äh! Kauneus vaatii työtä, toden totta. Senhän me tytöt nyt tiedämme toki muutenkin...

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!