Minipolkuompelukoneen lisäksi minulla on oikeakin polkuompelukone, ihmisten kokoa. Husqvarna on taloni entisen emännän Elnan työkalu: hän oli ompelijatar. Kiva, että se on säilynyt ja säilytetty, se on osa taloni historiaa.
I've been able to get some stuff done that has been waiting for years. The reason for that is my car that needs repair and its repeated delays. Trying to make the most of it, I got a new belt for the old sewing machine, and - finally! - hung the pictures in my city bedroom. Yay!
Ompelukoneen hihna oli hapertunut poikki. Nyt, neljän ja puolen vuoden jälkeen, sain hankittua uuden.
Toinen juttu, joka on hoitunut, kolmen vuoden jälkeen, on taulujen saaminen kaupunkimakkarin seinille. Tähän asti ne ovat olleet niissä kohdissa, missä sattui olemaan naula. Nyt korkean peilin vieressä on joskus kirppikseltä löytämäni viehättävä siluetti-kuva ja mustaa kissaa esittävä, mutta mäyräkoiran mallinen pikku naulakko.
Naukulan Mamman innoittamana tulostin kuvat kehyksiin, jotka ovat odottaneet makkarin pöydällä yli kaksi vuotta. Kehykset ovat mustaa samettia ja ihanaa kitschiä. Yhteen olin mallannut Viljon kuvaa, mutta se oli tulostettu vanhalla huonolla tulostimella ja vääränlaiselle paperille.
Mukaan pääsi tietysti myös ensimmäinen kissani Stella 20 vuoden takaa. Tässä kuvassa pikkuinen Stella on vasta pentu.
Viljon kuva (alhaalla oikealla) on klassista Viljoa. Kun se halusi huomiota, sen piti olla NYT HETI. Kuvassa se on kiipeämässä reittäni pitkin syliin silmät viirulla. Jos yritin ottaa askelia eteenpäin, se loikkasi vuorollaan kummankin jalan päälle kuin sammakko.
.JPEG)
.jpg)
Meilläkin on vanha Hugsvarnan ompelukone, on eteisessä, niin kuin kaapin sisällä toimiva vehje. Pitäis joskun kokeilla ja ottaa omaan blogiin kuva. Mies sanoi että ovat tosi arvokkaita tänä päivänä.
ReplyDeleteLapsuuden kodissani äitini ompeli vanhalla poljettavalla Singerillä, samoin teki Suomen mummoni, nykyään nämä kunnon toimivat koneet ovat arvokasta antiikkia.
Ette ole vielä pääseet saarelle. Ransua odottaa postissa pieni Kiitos. Oli jo pakko mainita ettei vain Korppoon posti sitä minulle takaisin laita. :))
Oi, Ransulle jotakin! Postit yleensä odottavat laivarannassa. Lähimmän postin tädillä on valtakirja ottaa pakettini vastaan, niin hän kuittaa saapumisilmoitukset ja pistää paketit minulle eteenpäin laivalla, että ei tarvitse lähetellä sitä lappua edes takaisin, kun siinä mene pari päivää. Eiköhän se siellä ole. Ei tälle jumille oikein mitään voi!
ReplyDeleteMonenmoista aarretta, kuvat tietysti saavat enemmän huomion... :)
ReplyDeleteNäin varmaan tulee kaupunkiasunnossakin tehtyä kaikenlaisia "juttuja" kun on siellä jumissa.
Hienoa, jos täältä on jotain innostusta saanut! Joskus pitäisi ehkä ihan tahallaankin jättää asioita tekemättä, siitä saa nimittäin hervottoman hyvän mielen kun ne sitten vihdoin on tehty! Ihanat kissat, ihanissa kehyksissä!
ReplyDeleteIhan totta, ihan hyvä että on jumissa ;-) Kun on aikaa, alkaa katsella ympärilleen sillä silmällä. Yleensä olen täällä niin vähän aikaa, ettei mikään ehdi alkaa häiritä.
ReplyDeleteHienot kissataulut!! Ja oikea ompelukone on melkein yhtä täydellinen kuin se hämmästyttävä minikone. :)
ReplyDeleteAivan ihanat kehykset ja kissakuville juuri oikean dramaattiset:)
ReplyDeleteJuu, Musti-keisari on ainakin ihan kotonaan mustissa samettikehyksissä; samettipantteri!
ReplyDeleteIltaa Saaripalstalle (vaikka kaupungissa olettekin)! Kiva nähdä taas lisää kuvakulmia kaupunkikodistanne, viihtyisää on. Nukkekotisi pikkuruinen ompelukone oli aivan ihmeellinen kaikkine toimintoineen. Kiva kun löysit hihnan Husqvarnaasi, pääset ihan oikeasti sitä käyttämään. Omassani ei hihnaa ole, voisin myös yrittää löytää jostain. Pisti silmääni vielä nuo puiset lankarullatkin, niihin enää harvoin törmää. Lapsuudessani mulla oli iso pussillinen juuri puisia lankarullia ja muistan leikkineeni niillä monet leikit :)
ReplyDeleteNiin samikset koneet nukkekodissa ja Sailan kodissa, kiva! Mie olen koneen poistanut, ei ollut kaksinen ja tein pikkupöydän kuistille joskus ja siellä se on edelleen.
ReplyDeleteJa kiitokset amaryllisvinkistä, kokeilen!
Hienot raamit kuville. Mun mielestä tuollainen samettinen pinta on niin ihana, että hipelöisin alvariinsa. Muistan että lapsuudessamme oli sen kaltainen tiikerinukke ja jokin kuva myös.
Viihtyisää viikonloppua sulle ja karvakavereille!
Ihanat kirpparilöydöt! :) Minäkin kirppareilla käydessäni yritän löytää jotakin kissa-aiheista seinälle tai oveen ripustettavaa, joskus on löytynytkin. :)
ReplyDeleteHuomenta vain kaikille!
ReplyDeleteAlkaa täällä olla viihtyisää, mutta järjestely ja paikkojen löytäminen kestää. Pahin vaihe oli ensimmäinen puoli vuotta, kun ei ollut energiaa porata kirjahyllyjä seinään, ja kun se on betonia, ei hommaa edes fyysisesti jaksanut tehdä yhdessä erässä, kun kukin hylly kiinnitetään erikseen ja hyllyjä on 15 kappaletta. Ennen kuin kirjat pääsivät hyllyyn, pystyi asunnossa kulkemaan vain kapeaa polkua pitkin laatikoiden välissä.
Aina kun jonkin parannuksen tai edistyksen saa aikaan, piristyy ja ilahtuu!
Maria; ala-asteen opettajani oli niin hoksaavainen, että kertoi puisten lankarullien kohta olevan harvinaisia ja ehkä haluttujakin (siis tämä 70-luvulla). En kuitenkaan ryhtynyt niitä keräilemään, mutta en ole myöskään heittänyt pois, jos kohdalle on osunut. Tuon ylimmän kuvat lankarullat ovat juuri niin kuin ne ovat jääneet, kai Elnan viimeisestä ompeluprojektista :-) Aarteita!
Pike, minäkin olen heikkona hiplattaviin pintoihin. Makkarissani on myös lasipallukoista koostuva lamppu, hipl hipl! :-D
Sirpa, kissa-aiheiset jotenkin osuvat silmään helposti kaiken mun tavaran joukosta, mikähän siinä on...
Hyvää pyhää!
Tammikuu on hyvää aikaa toteuttaa projekteja. Mullakin autotallissa odottaa (kesästä asti) vanha lipasto maalaamista, joskohan joku viikonloppu innostuisi.
ReplyDeleteOn se, vaan aika jotenkin kuluu niin kauhean nopeasti... Miten ihmeessä ehtii toteuttaa kaikki projektit???
ReplyDeleteSirpa, kirjoitusvirhe: mun piti kirjoittaa että KIRPPAREILLA kissa-aiheet huomaa kaiken MUUN joukosta.
Olis paikallaan oikolukea ennen kuin painaa "lähetä"!