When Musti was very little, he accompanied me to the office. Needless to say, our office is very small. Occasionally there was our AD's dog who, albeit the size difference, was scared to death of the little black thing.
Thursday, 13 January 2011
Mustus, koirien suuri pieni ystävä
When Musti was very little, he accompanied me to the office. Needless to say, our office is very small. Occasionally there was our AD's dog who, albeit the size difference, was scared to death of the little black thing.
Subscribe to:
Post Comments
(
Atom
)
.JPEG)
.jpg)
Nyt mä tajusin, miksi symppaan Mustia niin kovasti. Tuossa ylimmäisessä kuvassa se on ihan kuin meidän Eka Vekara. On, on! Tuli heti mieleen EV pienenä.
ReplyDeleteToistan itseäni, mutta sanon taas: kissat ovat erityisen ihania pienenä <3 Ovat ne ihania kyllä muutenkin. Toiset enemmän kuin toiset.
Ai, teidän Eka Vekara oli samanlainen :-) Musti ON ja oli symppis. Sillä on hyvä itseluottamus koirien kanssa, vieraita ihmisiä ujostelee vähän nyt aikuisena, kun on tottunut elämään niin rauhallisessa yhden mummelin taloudessa ;-)
ReplyDeleteOliko EV:kin yhtä musta? Tai kiiltävä? :-D
Ihanat, symppis tutustumis kuvat!
ReplyDeleteMukavaa viikonloppua!
Voi mitä söpöyttä! Mikä rohkea kissanpentu Musti onkaan ollut! Sandin ilmeet kertoo niin paljon... :D
ReplyDeleteNo onhan ne molemmat söpöjä, mutta kyllä tuollainen pimakka musta kisulapsi vaan on se, joka saa aikuisen ihmisen sanomaan "uijuijuijui lääh!".
ReplyDeleteKatoin eilen Lumley / Catwoman ekan jakson. Ei ollut huono.
Kylläpäs on mainio kuvasarja pienen Mustin rohkeudesta ja ilmeisen suuresta sydämestä! Eläinten ystävyydessä on jotain niin hienoa, joka saa minut joka kerta ihmettelemään elämää. Miten kaikki elollinen on riippuvaista toisistaan ja kaikki tarvitsevat rakkautta ja huolenpitoa, läheisyyttä ja hyväksyntää.
ReplyDeleteIhanat hauskat kuvat, nauratti tuo halailu kuva.
ReplyDeleteOlipa mukava piristys näin aamutuimaan, kiitos Saila ♥
Oi, Musti on ollut ROHKEA ja MÄÄRÄTIETOINEN jo pienenä mustana möykkynä! <3
ReplyDeleteMusti ihana <3 puspus. Ihan superrohkea. Vähän kuin meillä kääntymässä käynyt Mauno. Ensimmäisenä kun tuli kopastaan ulos, meni puskemaan Nikiä kuonoon.
ReplyDeleteVoi Maunoa! Ja Niki oli varmaan aika hämillään :-)
ReplyDeleteMusti ei jostain syystä tunne lainkaan rasismia koiria kohtaan. Vieras koira tai kissa aiheuttaa tietysti aina ensin varovaisuutta.
Mustin ja Sandin ensikohtaamisista oli kulunut pari vuotta, kun he tapasivat toisensa uudestaan, mennessäni työkaverin mökille. Ovi avattiin ja Sandi oli siinä, sekunnin murto-osassa sen naama venähti kun se huomasi Mustin (ja taaempana Ransun) oven takana. Musti astui sisään ja puski koiraa: Moro kamu! Pitkästä aikaa!
Zepa, onko Catwoman -dvd (?) siis eri kuin se kaksiosainen sarja, joka tuli nyt tv:stä? Siis niinku pidempi sarja?! Jee! (tarkistaa sun blogista) Eiku niin, sulla ei oo telkkuu. Hyvä se minustakin oli, mutta olis saanut olla paljon idempi, 10-osainen vähintään, nyt se vain raapas aiheiden pintaa.
Sandin ilmeet, joo. Ne kertoo volyymejä, niin kuin muilla mailla sanotaan. "Kunpa maa minut nielisi. Tai tuon tyypin. Olisinpa vaikka eläinlääkärillä. Mistä noita tulee. Ehkä olisi ollut parempi jättää kokonaan syntymättä." jne.
Huippuja kuvia! Musti on ihanan suora ystävyydessään koirien kanssa :)
ReplyDeleteVappu suvaitsee koiria ja on pitänyt kotona tapaamiaan yksilöitä "hyvänpäivän tuttuinaan", vaikka on tavannut ensimmäisen koiransa likipitäen aikuisiällä. Oikeastaan se suhtautuu koiriin vähän kuin vieraisiin ihmisiinkin: alempina olentoina, jotka ovat pääasiassa vaarattomia. Vieraat koirat saavat kuitenkin pihalta hatkat samoin kuin vieraat kissatkin. Koiraperheestä lähtöisin oleva Lyyti puolestaan toivottaa kaikki koirat hevonkuuseen ja muistuttaa läsnäolevia toistuvasti ylemmyydestään... :D
Ai, Lyyti on sellainen, vaikka on koiraperheestä (Lyyti on edelleen Ransun idoli!). Minä ajattelin, että kun Musti tottui koiriin synnyinpaikassaan, hyväksyy se ne siksi. Hmm. Ehkä koirasuhde onkin sisäsyntyistä.
ReplyDeleteRansun synnyinpaikassa taas oli hieman villi viisivuotias ihmislapsi ja Ransu on tosi kärsivällinen lasten kanssa ja varoo satuttamasta heitä.
Nyt on pakko laittaa tällainen viesti: hyvä nettikaupan täti, tarkkaile postiasi ;-)
ReplyDeleteAivan ihana postaus suloisista otuksista:)
ReplyDelete"Lyytin kotona" asusti kaiken kokoisia ja karvaisia koiria sekä kissoja, minkä lisäksi pihoilla ja karsinoissa eleli laaja valikoima kotieläimiä. Ehkä Lyyti oppi, että kissa on luomakunnan kiistaton kruunu ja muita voi pamputtaa käpälällä... ;D
ReplyDeleteEnnemmin kuitenkin arvelisin, että toisiin eläimiin suhtautuminen on yhdistelmä kisukatin synnynnäistä temperamenttia ja opittua. Ehkä Lyytin emo on suojellut pentujaan säpäkästikin perheen koirilta ja pesue on mallioppinut tämän suhtautumisen. Sen tiedän, ettei Vapulla tällaista mallia ainakaan ole ollut.
Jännittävää! Tekisi mieli ottaa muutama näistä kissoista Freudin tapaan sohvalle makaamaan, istua tuolille viereen ja ryhtyä kyselemään: "Muistatko ensimmäisen kohtaamisesi koiran kanssa? Mitä tunsit silloin? Miten äitisi reagoi koiriin?..." Ja se pakollinen: "Projisoitko äitisi tapaa kohdella koiria omissa suhteissasi?"
ReplyDeleteHalailua vai pieni painimatsi kaverusten kesken :) ! Hyvä Musti <3! Hyvä Koira :)!
ReplyDeleteJoo, varsinainen matsi... Musti yrittää painia, koira on jäykkänä kuin pystyyn paskannettu lapamato.
ReplyDeleteHauskaa! Ja miten kiva työpaikka, kun sinne voi tuoda karvasia kavereitakin.
ReplyDeleteJoo, onneksi ei ollut allergisia työtovereita!
ReplyDeleteOi, suloisia ystävyksiä! :)
ReplyDeleteNiin, valitettavasti ystävyys oli ja on edelleen turhan yksipuolista. Musti on jopa yrittänyt nuolla Sandin kylkeä, koiran yrittäessä liueta siltä kohdalta hiljaa atomeiksi. Että osaakin olla vaisu tyttöystävä Mustilla...
ReplyDelete