Thursday 13 January 2011

Mustus, koirien suuri pieni ystävä

Löytyihän näitä yli neljän vuoden takaisia kuvia. Musti, muutaman kuukauden ikäinen pienenpieni pirpana toimistolla, kun en hennonut jättää sitä kotiin lähtiessäni töihin - se jäi miukumaan niin sydäntä-särkevästi sulkiessani oven...

...ja kun toimistolta löytyi kaveri, Sandi! Musti oli iloinen, Sandi-rassukka jäykistyi kauhusta nähdessään pienen mustan. "Toivottavasti toi tyyppi ei tuu lähemmäs! Leikin olevani seinää."

"Iih... mistä se tuohon ilmestyi."

Sandi ei tiedä miten päin olisi. Musti tietää. Nyt tutustutaan!

Vähän myöhemmin käytävällä. "Aaapuaaaa... SE tulee taas!"

Musti: Koska me jo tutustuttiin, nyt voidaankin jo siirtyä halailuun.

When Musti was very little, he accompanied me to the office. Needless to say, our office is very small. Occasionally there was our AD's dog who, albeit the size difference, was scared to death of the little black thing.

22 comments :

  1. Nyt mä tajusin, miksi symppaan Mustia niin kovasti. Tuossa ylimmäisessä kuvassa se on ihan kuin meidän Eka Vekara. On, on! Tuli heti mieleen EV pienenä.

    Toistan itseäni, mutta sanon taas: kissat ovat erityisen ihania pienenä <3 Ovat ne ihania kyllä muutenkin. Toiset enemmän kuin toiset.

    ReplyDelete
  2. Ai, teidän Eka Vekara oli samanlainen :-) Musti ON ja oli symppis. Sillä on hyvä itseluottamus koirien kanssa, vieraita ihmisiä ujostelee vähän nyt aikuisena, kun on tottunut elämään niin rauhallisessa yhden mummelin taloudessa ;-)
    Oliko EV:kin yhtä musta? Tai kiiltävä? :-D

    ReplyDelete
  3. Ihanat, symppis tutustumis kuvat!
    Mukavaa viikonloppua!

    ReplyDelete
  4. Voi mitä söpöyttä! Mikä rohkea kissanpentu Musti onkaan ollut! Sandin ilmeet kertoo niin paljon... :D

    ReplyDelete
  5. No onhan ne molemmat söpöjä, mutta kyllä tuollainen pimakka musta kisulapsi vaan on se, joka saa aikuisen ihmisen sanomaan "uijuijuijui lääh!".

    Katoin eilen Lumley / Catwoman ekan jakson. Ei ollut huono.

    ReplyDelete
  6. Kylläpäs on mainio kuvasarja pienen Mustin rohkeudesta ja ilmeisen suuresta sydämestä! Eläinten ystävyydessä on jotain niin hienoa, joka saa minut joka kerta ihmettelemään elämää. Miten kaikki elollinen on riippuvaista toisistaan ja kaikki tarvitsevat rakkautta ja huolenpitoa, läheisyyttä ja hyväksyntää.

    ReplyDelete
  7. Ihanat hauskat kuvat, nauratti tuo halailu kuva.
    Olipa mukava piristys näin aamutuimaan, kiitos Saila ♥

    ReplyDelete
  8. Oi, Musti on ollut ROHKEA ja MÄÄRÄTIETOINEN jo pienenä mustana möykkynä! <3

    ReplyDelete
  9. Musti ihana <3 puspus. Ihan superrohkea. Vähän kuin meillä kääntymässä käynyt Mauno. Ensimmäisenä kun tuli kopastaan ulos, meni puskemaan Nikiä kuonoon.

    ReplyDelete
  10. Voi Maunoa! Ja Niki oli varmaan aika hämillään :-)

    Musti ei jostain syystä tunne lainkaan rasismia koiria kohtaan. Vieras koira tai kissa aiheuttaa tietysti aina ensin varovaisuutta.
    Mustin ja Sandin ensikohtaamisista oli kulunut pari vuotta, kun he tapasivat toisensa uudestaan, mennessäni työkaverin mökille. Ovi avattiin ja Sandi oli siinä, sekunnin murto-osassa sen naama venähti kun se huomasi Mustin (ja taaempana Ransun) oven takana. Musti astui sisään ja puski koiraa: Moro kamu! Pitkästä aikaa!

    Zepa, onko Catwoman -dvd (?) siis eri kuin se kaksiosainen sarja, joka tuli nyt tv:stä? Siis niinku pidempi sarja?! Jee! (tarkistaa sun blogista) Eiku niin, sulla ei oo telkkuu. Hyvä se minustakin oli, mutta olis saanut olla paljon idempi, 10-osainen vähintään, nyt se vain raapas aiheiden pintaa.

    Sandin ilmeet, joo. Ne kertoo volyymejä, niin kuin muilla mailla sanotaan. "Kunpa maa minut nielisi. Tai tuon tyypin. Olisinpa vaikka eläinlääkärillä. Mistä noita tulee. Ehkä olisi ollut parempi jättää kokonaan syntymättä." jne.

    ReplyDelete
  11. Huippuja kuvia! Musti on ihanan suora ystävyydessään koirien kanssa :)

    Vappu suvaitsee koiria ja on pitänyt kotona tapaamiaan yksilöitä "hyvänpäivän tuttuinaan", vaikka on tavannut ensimmäisen koiransa likipitäen aikuisiällä. Oikeastaan se suhtautuu koiriin vähän kuin vieraisiin ihmisiinkin: alempina olentoina, jotka ovat pääasiassa vaarattomia. Vieraat koirat saavat kuitenkin pihalta hatkat samoin kuin vieraat kissatkin. Koiraperheestä lähtöisin oleva Lyyti puolestaan toivottaa kaikki koirat hevonkuuseen ja muistuttaa läsnäolevia toistuvasti ylemmyydestään... :D

    ReplyDelete
  12. Ai, Lyyti on sellainen, vaikka on koiraperheestä (Lyyti on edelleen Ransun idoli!). Minä ajattelin, että kun Musti tottui koiriin synnyinpaikassaan, hyväksyy se ne siksi. Hmm. Ehkä koirasuhde onkin sisäsyntyistä.
    Ransun synnyinpaikassa taas oli hieman villi viisivuotias ihmislapsi ja Ransu on tosi kärsivällinen lasten kanssa ja varoo satuttamasta heitä.

    ReplyDelete
  13. Nyt on pakko laittaa tällainen viesti: hyvä nettikaupan täti, tarkkaile postiasi ;-)

    ReplyDelete
  14. Aivan ihana postaus suloisista otuksista:)

    ReplyDelete
  15. "Lyytin kotona" asusti kaiken kokoisia ja karvaisia koiria sekä kissoja, minkä lisäksi pihoilla ja karsinoissa eleli laaja valikoima kotieläimiä. Ehkä Lyyti oppi, että kissa on luomakunnan kiistaton kruunu ja muita voi pamputtaa käpälällä... ;D

    Ennemmin kuitenkin arvelisin, että toisiin eläimiin suhtautuminen on yhdistelmä kisukatin synnynnäistä temperamenttia ja opittua. Ehkä Lyytin emo on suojellut pentujaan säpäkästikin perheen koirilta ja pesue on mallioppinut tämän suhtautumisen. Sen tiedän, ettei Vapulla tällaista mallia ainakaan ole ollut.

    ReplyDelete
  16. Jännittävää! Tekisi mieli ottaa muutama näistä kissoista Freudin tapaan sohvalle makaamaan, istua tuolille viereen ja ryhtyä kyselemään: "Muistatko ensimmäisen kohtaamisesi koiran kanssa? Mitä tunsit silloin? Miten äitisi reagoi koiriin?..." Ja se pakollinen: "Projisoitko äitisi tapaa kohdella koiria omissa suhteissasi?"

    ReplyDelete
  17. Halailua vai pieni painimatsi kaverusten kesken :) ! Hyvä Musti <3! Hyvä Koira :)!

    ReplyDelete
  18. Joo, varsinainen matsi... Musti yrittää painia, koira on jäykkänä kuin pystyyn paskannettu lapamato.

    ReplyDelete
  19. Hauskaa! Ja miten kiva työpaikka, kun sinne voi tuoda karvasia kavereitakin.

    ReplyDelete
  20. Joo, onneksi ei ollut allergisia työtovereita!

    ReplyDelete
  21. Oi, suloisia ystävyksiä! :)

    ReplyDelete
  22. Niin, valitettavasti ystävyys oli ja on edelleen turhan yksipuolista. Musti on jopa yrittänyt nuolla Sandin kylkeä, koiran yrittäessä liueta siltä kohdalta hiljaa atomeiksi. Että osaakin olla vaisu tyttöystävä Mustilla...

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!