Friday 14 January 2011

Pelargonin vuosi

Tammikuussa pelargoneissani on silloin tällöin satunnainen kukka, tässä vaaleanpunainen tuntematon lajike. Kuva on viime tammikuulta ja siinä näkyy myös pieni karvainen naama, joka ei mielellään tule ulos pakkaseen...

...mutta silti on tarkkailtava, mitä toiset siellä ulkona tekevät!

Tammikuun jälkeen pelargoneillani alkaa ilmeisesti lepokausi, sillä seuraava kuva on vasta heinäkuulta. Makuuhuoneen ruusunnuppu-pelargoni 'Brightstone'. Tämä myös tuoksuu, siis lehdet tuoksuvat, mausteiselta.

Elo-syyskuun vaihteessa olohuoneen pelargonit kukkivat, osa niistä on vielä ulkona. Tuo ikkunalla oleva kukkalaatikko on Elsa-isoäitini vanha ja hänelläkin oli siinä pelakuita. Puinen kukkapylväs löytyi vintiltä, samoin kuin sohvapöytänä toimiva radio.

Lokakuussa kaikki kukkivat sisällä vielä täyttä häkää.

Juuri joulun alla ruusunnuppupelargoni pukkasi vielä muutaman nupun. Minulla ei nyt ole muita pelakuita, yksi kiva pippurilta tuoksuva lajike taisi kuolla, kun en vienyt sitä ajoissa talvetettavaksi saareen. Kaupungissa on liian kuivaa.

14 comments :

  1. On ne kauniita! Niin ne varmaan myös pärjäävät kun saat ne viileämpään talveksi.

    ReplyDelete
  2. Ihanoita pelakuita, minä en ole onnistunut talvettamaan yhden yhtäkään ruusunnuppu pelakuuta. Syksyllä sain eräältä puutarhakaverilta yhdestä pistokkaan ja se voi hyvin nyt, tässä kohtaa koputan puuta, ja jos talvetus onnistuu, taidankin siirtyä pistokastalvetukseen...

    ReplyDelete
  3. Oih, pelakuut on niin ihania!
    Hienosti olet saanut ne talvehtimaan,
    siellä saaressa on varmaan ihanteelliset olosuhteet.
    Minullakin on tänä talvena poikkeuksellisesti yksi valkoinen pelakuu talvehtimassa risuverstaan ikkunalla. Siellä on sopivan vilpoista.
    Muuten ostan keväisin uudet pelakuut, työ taimitarhalla on ihanaa, kun näkee kaikki uutuudet heti tuoreeltaan.... käy vaan tilipussin päälle ;)
    Kivaa viikonloppua sinulle ja kisuille:)

    ReplyDelete
  4. Kiitos kun jätit blogiini kommentit, jotta löysin sinun blogisi. Aion tutustua tähän aikaa myöten kunnolla ;) Mulla on nyt blogien kommentoinnin kanssa jotain häikkää, toivottavasti tämä tulee perille! Suloista viikonloppua ♥

    ReplyDelete
  5. Ihana kukkalaatikko! Lapsuudenkodissani on samantyyppinen, mutta se oli lahjoitettu pois/hävinnyt jonkun muuton melskeissä.

    ReplyDelete
  6. Huomenta ja yhtä aurinkoista lauantaiaamua kuin täälläkin!
    Tuo rintamamiestalon lämpötila tuntuu olevan suuri sopiva pelakuille; yöllä laskee pakkasilla noin 15:een ja päivisin kipuaa noin 20:een, usein on vähän allekin, riippuu kuinka paljon tulia pitää helloissa. Kun käyn kaupungissa, jätän peruslämmön, jotta sisällä on noin 7 astetta. Kaikki nuo tuntuvat olevan siitä mielissään.
    Keväällä sitten leikkaan pitkiä oksia pois, ja pitkin talvea kerään kuivuneita lehtiä - tosi pitkiä oksia voi leikata jo syksyllä, niin kasvilla ei ole niin montaa lehteä elätettävänä. Pistokkaana talvehtiminen voi olla kasville helpompaa.

    Risusydän; työ taimitarhalla ei voi tuottaa kovin paljoa ;-) Kun kaikkea pitää saada. Silloin kun olen itse ollut, ei tiliä ole paljon tullut!

    Hei Elisa, sinulla onkin ihana puutarhablogi! Täällä on vähän kaikenlaista muutakin, niin kuin noita kissuleita...

    ReplyDelete
  7. Onpas sievä olohuone, sohvasta ja nojatuolista puhumattakaan! Ransu ei ole sievä, Ransu on vimmatun komea, pörröinen ja ihana <3

    Arvostelen sisustuslehtien laadun aina sillä perusteella, onko talon kissat hätistetty kuvista pois vai saavatko ne olla esittelemässä kohdetta. Tämä siis siinä tapauksessa, että tekstissä on mainittu "kaksiota asuttavat diplomi-insinööri Pekka-Liisa, 46, ja Miska-kissa", kuten usein on.

    ReplyDelete
  8. Minua harmittaa heittää joka syksy pelargoniat kompostiin. Jos joskus saan sen haaveissa olevan viileän lasikuistin, notkuvat ikkunanalustat sitten muun muassa pelakuista. Varasto on jo nyt ihan täynnä talvehtivia kasveja, ja saan aina välillä kuulla, että siellä on hieman ahdasta puuhastella.

    Nuo sinun pelargoniat näyttävät todella hyvinvoivilta ja pirteiltä, kun saavat asustaa rintamamiestalosi ihanteellisissa olosuhteissa.

    ReplyDelete
  9. Oih, rakastan mummon pelakuita, mutta en saa niitä talvehtimaan. Yksi vielä sinnittelee tällä hetkellä, ei se nyt ihan kuolleelta näytä, mutta eipä paljon muutakaan. Kuiva ja kuuma sisäilma ei tee hyvää millekään. No ehkä kaktuksille.

    Pakko vielä sanoa Ransusta, että sen hurmaava naama ja olemus vie minut aina lapsuuteeni. Taisin jossain kommentissani mainitakin sen olevan kuin Pupsi-poika, johon rakastuin 1970-luvulla. Hurjia karpaasikissoja molemmat!

    ReplyDelete
  10. Onpas komeita pelakuita sulla:).Mä töppäsin viime kesänä uusien ruusunnuppupelargonieni kans,kun istutin pikku taimet liian suuriin ruukkuihin,eihän ne sit kukkineetkaan.Talveksi vein ne isäukon kammarin ikkunalle,missä myös hänen komeasti kukkivat pelakuunsa talvehtivat.Olkkarisi on muuten ihanan tunnelmaisen näköinen:)

    ReplyDelete
  11. Kiitos kaikille! Olkkari onkin varsin ihana punaisine kalusteineen, ja kuin tilauksesta nuo vanhat punaraidalliset verhoni sopivat talon kalusteisiin!

    Ella, osuit täysin naulan kantaan Ransu-kuvailussasi :-D Kissat ja koirat tekevät AINA kodista viihtyisämmän näköisen, en ymmärrä kuka niitä häätäisi pois kuvauksissa. Ehkä jokunen ujo kissa haluaa tosin mielummin piileskellä.

    Caro; Pupsi-poika :-D Mikä nimi! Vai että karpaasi... no sieti ollakin sillä nimellä! Ransu kasvaa vielä, se on vasta kaksivuotias norjalainen metsis, nehän kasvavat nelivuotiaiksi asti. Nyt se on saman kokoinen kuin nelivuotias Mustini, joka on kai poikakissojen keskikokoa, vaikka joku on joskus sanonut sitä suureksikin.

    Maria; ehdottomasti se lasikuisti rakenteille siis! Niin jää sitten se varasto muille. Pelargonit voi talvettaa pieninä pistokkainakin, niin ne vievät vähemmän tilaa. Ja ne voisi parturoida syksyllä pienemmiksi, itse en vain raaski, kun ne kukkivat tosiaan talvelle saakka. Ehkä sahaava lämpö saa ne aina välillä puskemaan uutta kukkaa; kun olen paikalla, on lämpimämpää ja sitten tulee taas joku kylmempi viikko kun olen kaupungissa.

    Tiina; ensi vuonna sitten kukkivat varmasti. Onhan se hyvä, että on tilava ruukku, pieni on kovin kiikkerä pitämään kesän mittaan rehevöityvän kasvin pystyssä.

    ReplyDelete
  12. Pelargonit ovat minulle vielä ihan uusi tuttavuus, siis myös kesäaikaan. En juurikaan ole tavannut hankkia niitä, mutta viime kesäksi ostin kaksi niin valkoista, että niitä piti katsella vain aurinkolasien kera :-)

    Ja koskapa olivat niin kauniita, yritän nyt pitää ne hengissä etukuistillamme. So far so good!

    Ruusunnuppupelakuut näyttävät todellakin nimensä veroisilta, ja pippurilta tuoksuva herätti uteliaisuuteni. Mahtaa olla elämys! Taidankin seuraavalla pelargonikaudella keskittyä nuuhkimaan niitä.

    ReplyDelete
  13. Pelakuista löytyy niin monenlaisia. Minua harmittaa, kun onnistuin kuivattamaan kuoliaaksi lupaavasti itäneet Pelargonoum tristet toissa talvena. Ajattelin, että eteläafrikkalaisina ne eivät halua olla liian märkiä. No, joo, mutta eivät rutikuiviakaan. Hitsi!
    Ne olisivat sellaista pieni- ja sirokukkaista luonnonlajia. Tuoksupelargonejakin on tosi montaa. Se, joka minusta tuoksui mustapippurilta, oli kiva: pienet, kapealehtiset punaiset kukat. Ehkä löydän sitä ensi kesänä uudestaan. Ja joissakin lajeissa on niin tummat kukat, että ovat melkein mustat. Ihania!

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!