Sunday 9 January 2011

Nukketalon ruokasali

...ilman tuoleja, siis. On syötävä seisaaltaan. Ruokailupöytä, joka on hieman matala, on Nalle- ja nukkemyyjäisistä. Joulukuusi on aika pramea, se on Stockmannin tämänvuotisesta joulukuusenkoriste-valikoimasta.
Senkin päällä on hieno kerroskakkutarjotin, samovaari(-avaimenperä) Pietarista ja ystävältäni joululahjaksi saamiani pulloja. Ruokapöydällä syömistä odottaa kaksi laskiaispullaa ja paketillinen donitseja sekä omenamehua. Ollaan varmaan tultu kotiin mäkeä laskemasta.

Ruokasalin väritys on hento vaaleanvihreä, eteinen on vähän tummempi ja ruskehtavampi. Ruokasalin lattia on valmista kaakelilattiapaperia jostakin minikaupasta (tässä alkaa jo mennä sekaisin). Kattoon halusin taivaskanavan.

Ensin maalasin katon siniseksi, sitten kiinnitin siihen ohuesta balsa-levystä leikkaamani listat, jotka olin ensin maalannut valkoisiksi. Tulos on kuultava valkoinen, sillä minulla ei ollut vesiliukoista sisustus-maalia, niinpä guassi sai kelvata.
Kun liima oli kuivunut, tökin kattoon vähän valkoisia pilviä.

Sitten tökin sekaan tummempaa sinistä, sitten hieman harmahtavaa ja vielä lisää valkoista. Jossain vaiheessa panikoin, että katto oli ollut alkuvaiheessaan parempi, mutta lopputulos on silti ihan ok. Ehkä se on näin hyvä.
Kuvassa myös kehittämäni minimaalaustela, jotta sain seinät tasaisemmiksi, siis ilman siveltimenjälkiä. Telassa on talouspaperin pahvirullasta leikattu siivu, jonka pyöritin rautalangan ympärille ja liimasin kiinni kiepiksi. Sen päälle pyöritin ja liimasin pitkän pätkän (=monta kierrosta) flanellikangasta. Olen pessyt telan vedellä kerran, liima kesti, joten sitä voi käyttää vielä uudestaan. Rautalangan on oltava tarpeeksi tanakkaa, jotta telaa voi hiukan painaa seinää vasten. Mittakaava: kuvan maalinäytepurkki on 5,5 cm korkea.


Yläkertaan johtavat portaat maalaan ehkä, ainakin askelmat, ehkä, tai sitten ehkä laitan niihin porrasmaton. Ehkä. Tai jotain.
Ja huom. Sähkötyöt ovat edelleen kesken, kävi ilmi, että minun on hankittava lisäosia. Myyjä oli ilmeisesti puhunut läpiä päähänsä, ei pistorasiaa kuulunut avata, sillä se ei kestä sitä eikä siinä ole mitään mihin johdot voi kiinnittää. Johto kuluu pistää rasiaan pistokkeen avulla. Tai sitten luovun pistokkeista ja pistorasioista ja rohkaistun avaamaan valaisimet ja vetämään niihin pidemmät piuhat. Tai jotain.

21 comments :

  1. Oho, ehdit tässä välissä jo postata uuttakin ihailtavaa.

    Jos minulla olisi jossakin huoneessa tuollainen katto, en muuta tekisi kuin makaisin huoneen lattialla (ruokapöydälle en ilkeäisi pitkälleni) ja vaan tuijottelisin taivaalle... <3

    Portaat kutkuttavat uteliaisuutta: mitähän yläkertaan tulee? Siellä kun näyttää jo olevan jokin kaappi, senkki, lipasto tai vastaava odottamassa seuraa.

    ReplyDelete
  2. "huokailuja"
    Ei voi kuin ihastella ja ihmetellä!!

    ReplyDelete
  3. Niin, tuohon ruokasaliin voipi sammua selälleen nautittuaan liikaa simaa (votkapullokin löytyy senkin päältä) ja ihailla sitten herätessään taivaalla liihottavia pilviä.
    Yläkertaan tulee kaikenlaista, sitten kun tulee... en vielä tiedä itsekään, sehän tässä onkin hauskinta! Toistaiseksi minun pitäisi varmaan leikata mustasta kartongista minilepakoita ja ripustaa niitä vintin kattoon.

    ReplyDelete
  4. Tää on niin hieno nukkekoti! Ehdottomasti lepakoita vintille! :D iloista uuttavuotta, toivottavasti muuten autosi ei törmäile pylväisiin :)

    ReplyDelete
  5. Oi ei, muakin melkein haluttaa nukkekoti, kun katson näitä ihania näperryksiäsi, vaan realistina tiedän, ettei mulla ole nyt aikaa sille, joten, ollaan ilman. Tai onhan mulla aito oikea lapsuudestani, veljen luona jemmassa ... kait!

    ReplyDelete
  6. Ookoo, alan sitten leikkaamaan niitä lepakoita...
    Hyvää uutta vuotta kans S!
    Oi Pike, oikea vanha nukkekoti on varmaan hieno, hyvä että sellainen on (ehkä) säilytetty. Siinä on kumminkin omanlaisensa patina ja tunnelma.

    ReplyDelete
  7. Hienoa työtä Saila, minäkin voisin jäädä tuon köllimään portaiden viereen, niinkuin taivasalle ♥

    ReplyDelete
  8. Katosta tuli superhieno! Ja kaikesta muustakin. Talo alkaa jo nyt vaikuttaa tosi onnistuneelta kokonaisuudelta: joka huoneessa on jotain erityistä ja huoneen oma juttu, kuten tuollainen katto, mutta sama viihtyisä tunnelma jatkuu kuitenkin joka tilassa. Hyvä Saila! :)

    ReplyDelete
  9. Hiiriä ruokahuoneeseen! (kissan mielipide)

    Miniatyyrinäpertely olisi ihanaa, mutta kanssaihmiset eivät kestä muitakaan aina "vaiheessa" olevia projektejani, joista ei koskaan tule mitään käytännöllistä, vaan "ihasteltavaa" nurkkiin. Pidän heistä kuitenkin siinä määrin, että tyydyn nykyisiin projekteihini ja seuraan nukketalosi edistymistä vieroitushoitona :D

    ReplyDelete
  10. Vaude,kaunis ja ihana nukkekoti ja mikä ruokasali,tuolla kelpaa syödä:D ja ottaa pienet tömpsyt,jos on.:),piristävää katella,miten edistyt tässä työssä♥

    ReplyDelete
  11. Kiitos ihanista, rohkaisevista kommenteista!
    Hiiret todellakin puuttuvat, mutat kun alakerrassa asuu kaksi kissaa, ei niitä kai oikein ole. ne ovat kuolleet sukupuuttoon. Hm. pitänee keksiä joku hiirihomma, mutta siitä kyllä tulee todella pieni! Siis hiiri olisi niin kuin sellaisen pienenpienen askartelulasihelmen kokoinen. Miten sellaiseen saa kiinnitettyä viikset? :-D Ehkä saan hiiren tehtyä valkoisesta sinitarrasta... Pitäisikö niitä sitten laittaa tarjolle tarjoiluvatiin?

    ReplyDelete
  12. tuo kuva sun nimen yhteydessä on niin kiva, kisu tosi suloisen ja onnellisen näköinen :)

    ReplyDelete
  13. Minimaalaustela!! :-D Et voi luopua tosta, senhän on jäätävä näkyville taloon "meil on tää vielä vähän kesken..."

    ReplyDelete
  14. Kiitos S; me ollaan varmaan molemmat tuossa tosi onnellisia. Kuvan on ottanut hyvä ystäväni, joka asuu ulkomailla ja olin onnellinen kun hän tuli käymään :-) Ja tietysti siksi, kun sylissä on ihana puskeva ja kehräävä Ransu, joka puolestaan oli onnellinen koska olin tullut kotiin oltuani pois muutaman tunnin.
    En voi ikinä vaihtaa tuota kuvaa, sitä parempaa hyvänmielen kuvaa ei kai voi olla.

    ReplyDelete
  15. Oho salamannopea Zepa ehti kommentoimaan kun kirjoitin...
    Jåå mut toi tela on liian iso nukketalomittakaavaan. Tai sit se kai olis joku jätti-ulkomaalaustela. No joka tapauksessa se nyt on säästössä ylempien kerrosten seiniä ja kattoja varten... ja joo, tää on vielä vähän kesken...

    ReplyDelete
  16. Ehkä johonkin nurkkaan voisi sijoittaa pienen hiiren kolon? Ja kissa vartioi, ettei sieltä kukaan tule?

    ReplyDelete
  17. Hei joo, loistoidis! Vaikka en ole varma uskallanko porata taloa enää, kun siinä alkaa olla kaikenlaista kiinni. Porasin viime viikolla takaseinään reiät sähköjohtoja varten ja ajattelin, että poraukset oli nyt siinä.
    Mutta ehkä hiirikolon saisi jotenkin aikaan... :-)

    ReplyDelete
  18. Piirrä se? Lepakot ullakolla oli kyllä vielä hiirenkoloakin parempi idea! Suorastaan loistava :)!

    ReplyDelete
  19. Joo, ajattelin, että kun lattialistat ei vielä ole paikoillaan, niin voisin sellaiseen tehdä kolon ja värittää taustan tummaksi niin se näyttää syvemmältä kololta.
    Mutta lepakoita kissa ei saa pyydystettyä, paitsi Viljo-salamatassu, joka toi niitä rinta rottingilla mammalle...

    ReplyDelete
  20. Huippu tuo minimaalaustela ; )
    Katto on kyllä kaunis. Pidän sen monisävyisyydestä....
    Tuosta tulee aivan ihana kokonaisuus !

    ReplyDelete
  21. Voi kiitos Sari! Vaikka feng shuita en olekaan tämän kanssa ajatellut yhtään ;-), on tässä silti jotakin niin kaunista ja kodikasta.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!