Sunday 7 October 2012

Hyödytön hyötyviljelijä

Oman ruuan kasvatus on suurta muotia. Kaikilla pitäisi nyt olla jonkinlaisia hyötyviljelmiä, joista kerätään innolla satoa patoihin porisemaan ja purkkeihin säilöttäviksi. Kun niitä syödään, ihastellaan väriä, makua ja omien käsien aikaansaannosta.
Periaatteessa todella hieno juttu, omalla kohdallani se ei vain toteudu ollenkaan. Kuva on heinäkuulta kasvimaaltani kohdasta, johon olin kylvänyt pari riviä keltasinappia. En ole kitkenyt kasvimaata kertaakaan kesän aikana. En ole edes käynyt katsomassa, jos sinapeista voisi kerätä siemeniä. Niistä kai jauhetaan sinappipulveria, josta sinappia tehdään.

I'm hopeless at kitchen garden. Really. Hopeless. I just never have the energy to go and harvest potatoes or anything else when I'm starving. And when I'm not starving, I focus my attention on roses, perennials, trees and shrubs, anything but edible plants. Maybe it is that I really am not a kitchen person at all. If only someone would invent a pizza tree...!

Tuo sama talikko on seissyt kasvimaalla puoli kesää toiveikkaana, josko alkaisin nostaa perunaa. En ole vielä nostanut tämän kesän ensimmäistäkään perunaa. Jotenkin en vain ole ehtinyt. Siinä vaiheessa, kun alan miettiä ruokaa, on huutava nälkä enkä ole todellakaan menossa saviselle perunamaalle maata kääntämään.
Kai ne perunat siellä jaksavat odottaa ja jos eivät jaksa, niin eivät sitten odota. Ehkä ne ehtii nostaa vielä lokakuussakin, eikö tässä kuussa ole joku perinteinen perunannostoloma? Tai marraskuussa?

Talikko on keskellä perunamaata siksi, että pelastin parsat heinäkuussa sieltä ohdakkeiden keskeltä. Niillä on nyt oma penkki vanhassa kaivonrenkaassa, johon laitoin oikein hiekkaisen mullan (vanhan talon lattioiden alta). Koko kasvimaa onkin vähitellen siirtymässä kohopenkkeihin, sillä ne ovat sopivan pieniä eikä niissä tarvitse viljellä ohdakkeita.

Kasvimaalta itsekseen levinneet kurkkuyrtit ovat hitaasti levittäytymässä viereiselle istutusalueelle. Kurkkuyrtin takana olevat pyöreät lehdet ehkä paljastavat jotakin tulevasta projektista: ne kuuluvat nuorelle kilpirikolle. Se on kosteassa viihtyvä suurilehtinen perenna, jossa on hieman samantyyppistä viidakkomaisuutta kuin gunnerassa, jos joku sellaisen muistaa nähneensä esimerkiksi Brittein saarten puutarhoissa, usein lammen partaalla. Gunneran lehdet ovat tosin noin kaksikymmentä kertaa kilpirikon lehtiä suuremmat, mutta silti...
Tässä(kin) on oja, joka kiertää koko perunamaan. Yhdessä kohdassa se on niin märkä, että kaivan siihen laajemman painanteen, jossa vesi ehkä seisoo johonkin aikaan vuodesta. Allasmuoviakin voi ajatella. Ojan varsille tulee tällaisia kostean paikan istutuksia ja nyt, kun muotopuutarha alkaa olla valmis, tulee perunamaasta seuraava koristepuutarhaprojekti. Sillä se nyt on todistettu, että perunamaana alue tulisi olemaan hoitamaton maailman hamaan tappiin saakka, vaikka sen jyrsin ja istutankin joka kevät.
Seuraavassa elämässään perunamaasta kuoriutuu jonkinlainen punalehtisten kasvien ja valkoisten sekä marjapuuronväristen kukkien valtakunta, jossa myös hopealehtiset kasvit saavat sijan. Punalehtinen riippapyökki 'Rohan Weeping' odottaa yhä istuttamista, kunhan saan ensin niitä perunoita nostettua pois tieltä. Puutarhan muodot tulevat taas olemaan symmetriset, sillä tämäkin alue on tasainen ja suunnilleen suorakulmainen ja olen suuri symmetrian tai lähes-symmetrian ystävä silloin, kun paikka sen sallii.
Tulipahan paljastus! Inspiroivaa sunnuntain jatkoa kaikille!

Keltasinappi – Sinapis alba
Kilpirikko – Darmera peltata
Kurkkuyrtti – Borago officinalis
Parsa, ruokaparsa – Asparagus officinalis
Pyökki (euroopanpyökki) – Fagus sylvatica

22 comments :

  1. Mun kasvimaa käsittää kolme lavakauluksista tehtyä kohopenkkiä ja sen on juuri sopivan kokoinen alue meille;)
    Tai ehkä joudun laittamaan ensi kesänä yhden lisää, jos keksin jonkin paikan, koska tänään istutin talvivalkosipulia yhden lähes täyteen.

    ReplyDelete
  2. Hihii, aika hyödyttömiä ollaan täälläkin... Suoraan suuhun menevät jutut kuten mansikat ja herneet toimii meillä, mutta esim. yrtit jää ikävä kyllä vain silmän iloksi. Kauniitahan ne toki on niinkin. Otin joku aika sitten kukkivan mintunoksan sisälle maljakkoon ja se pysyi tosi kauan hyvän näköisenä. Ja tuoksui herkulliselle :)

    ReplyDelete
  3. Pioni; Kohopenkit ovat ihmisen (ja kasviksen) pelastus! Kolme on kyllä ehkä hieman vähän. Mulla on nyt kaksi vanhoista hirsistä rakennettua kohopenkkiä ja kaksi kaivonrengasta, lisää hirsisiä tulee vielä 2-3, kun rakennusmateriaalia kerran on. Se on sitten ihan hyvä määrä, sillä yksi hirsipenkki on täynnä monivuotisia yrttejä, ei siihen muuta mahdu enää. Ja yhteen penkkiin tulee sitten aina perunaa, vaihtelevasti muiden vihannesten kanssa eli viljelykierrollekin täytyy olla mahdollisuus.

    Inka; Hei, taisin huomata blogilistassani maininnan uudesta blogistasi, täytyykin käydä katsomassa! Kun näin kommenttisi, pongahti tämä asia alitajunnasta tietoisuuteen :-)
    Suoraan suuhun menevät karviaiset ja mustaherukat sekä herneet on tosiaan hyviä, joitain yrttejä minun kyllä tulee kerättyä, sillä se on nopeasti tehty saksien kanssa.
    Yrtit ovat kiva silmänilo, itselläni on yrttipenkki lähinnä esteettisten ominaisuuksiensa takia, kun en ole mikään kokki kolmonen. Ja parsatkin on nopsasti korjattu ja kiehautettu, niitä voin suositella.

    ReplyDelete
  4. Tuttua :) luulin olevani melkein ainoa jota ei kiinnosta enemmälti tuo hyötypuutarha :o..alkuaikoina kasvatin porkkanaa ym. mutta aina tuli jotain ötököitö ym...en jaksa taistella, yrttejä olen viljelyt ja juuri tuo lava tms. on tosi hyvä siihen hommaan, erotta heinän ja rikkaruohojen keskeltä mihin on siemenet huiskauttanut :D ja ne on helppoja muutenkin ..ja kauniitakin..

    ReplyDelete
  5. Minä sitten olen ikuinen viherpiipertäjä enkä ollenkkan osaa lopettaa vaikka tuota ikää on jo vaikka muille jakaa ja yksin tässä elelen, en vain osaa lopettaa millään. kesällä sittten kuljen heilurihara kourassani kaiken aikaa enkä sääli yhtään rikkaruohoa joka uskaltaa nenänsä maallani nostaa, armotta kaadan sen.

    ReplyDelete
  6. Mua kiinnostaa hyötypuutarha, mutta vain kasvien kasvattamisen eikä hoitamisen saati hyödyntämisen näkökulmasta. Joten ilahdun tällaisista tunnustuksista suuresti!;)

    ReplyDelete
  7. Heips, Sen tiedän että sulla on siellä perunamaassa pari Gourment lajiketta ;)

    Elä kanna huolta kasvimaastasi, ei nuo minunkaan yrttimaat ole kovinkaan satoisia olleet, aika pieniä eivätkä oikein ole saanneet kunnolla aurinkoa.
    Sienet on se jota kerään hulluna, kun niitä ei tarvitse kastella eikä kitkeä rikkaruohoja vierestä;)

    Elämässä just pitääkin tehdä niitä asioita mistä nauttii. Sinä rakastat kukkia, kasvejasi yli kaiken ja saat runsaasti ravintoa hyvään oloon sekä silmäniloa!

    ReplyDelete
  8. Minkäs sille mahtaa, jos ei jokin asia kiinnosta tai innosta? Sitten jättää tekemättä :)

    ReplyDelete
  9. Ansa; Lava tai muu kohopenkki on todella hyvä keksintö. Siinä on sekin puoli, että sinne saa hyvää multaa tai vaikka hiekkamaata jos kasvi siitä pitää, eikä tarvitse enää viljellä näissä tonttini savikikkareissa.

    Mummeli; Voi että, saisiko tuon innostuksen jotekin tartutettua minuun...? Ei minulla kyllä mitään ongelmia ole kukkapenkkien tai kohopenkkien hoitamisessa, ainoastaan tuo perunamaa.

    Jenni; Niin, minäkin innoissani keväällä käännän maata, kylvän ja istutan, laitan riveille kyltit ja päätän, että TÄNÄ kesänä sitten kitken säännöllisesti! Näin jo viitenä vuotena.

    Maiju; Siellä on ne erikoisuudetkin joko odottamassa tai sitten matojen syöminä... joka tapauksessa peurat syövät perunoiden naatteja niin paljon, että satoa tulee aika vähän.

    Elina; Näköjään näin on, vähän turha yrittää muuksi muuttua, vaikka kuinka pontevasti joka kevät yrittäisi näin päättää!

    ReplyDelete
  10. Ihanat nuo kaivonrenkaat ja kyllä! kohopenkit ovat parhautta. Symmetristä uutta kohta-alkavaa viikkoa :)
    pirkko

    ReplyDelete
  11. No mutta, tämäpä oli virkistävä tunnustus!

    ReplyDelete
  12. Minä haaveilen hyötytarhasta, jossa on lavankauluksista tehdyt kohopenkit ja katetut käytävät. Paikkakin sellaiselle on periaatteessa olemassa, tarvitsisi vain toteuttaa. Keväisin kylvän innolla yrttien siemeniä sekä mm. porkkanaa ja persiljaa. Sitten kylvökset jäävät ikäänkuin oman onnensa nojaan kesäksi. Kastella muistan kyllä, mutta rikkaruohojen kitkeminen tahtoo niiden kohdalla kummasti unohtua. Sadonkorjuunkin aikaan on niin ja näin, saanko kerättyä mitään talteen. Se viimeinen innostus puuttuu, mutta odottelen vielä....

    ReplyDelete
  13. Pirkko; Kiitos :-D

    Mamma N; Virkistävä!? No mutta sepä kiva, että tuli sunnuntai-iltapäivän virkistys tästä.

    Satu; Suunnitelma kuulostaa hyvältä. Voi olla hyvä ajatus levittää suodatin-/maanrakennuskangas koko alueen alle, niin penkkien kuin välienkin. Näin rikkaruohojen puskeminen läpi minimoidaan. Kohopenkkien välit kannattaakin ehdottomasti kattaa, sieltä olisi työläs leikata nurmikkoa ja vielä siistiä sen reunatkin!
    Kohopenkit myös innostavat kitkemään kun se on helpompaa, niihin ei ole koko ajan vyörymässä rikkaruohoja, kuten omalla kasvimaallani ympäröivien ojien pientareilta. Ja juuri siitä siisteydestä ja helppoudesta sitten tulee se viimeinen innostus, odotas vain.

    ReplyDelete
  14. Ja minä haaveilen kasvimaan kasvattamisesta :DD Tosin tämä kesä laittoin vähän jäitä hattuun sateisuudellaan. Osa kasvatuksista mätäni suoraan maahan, keäskurpitsaa oli liikaa ja lantut keskeltä mätiä. Toisaalta porkkanat ja perunat onnistuivat erinomaisesti!

    Ja yrttimaa alkaa olla kivan kokoinen nyt pari kesää kasvaneena. Kukkapenkit onkin sitten mitä on. Ensi kesä kyllä tietää muutamaa isoakin muutosta niihin.

    Sun suunnitelma kuulostaa oikein hyvältä, tuskin maltan odottaa että alat tekemään!

    ReplyDelete
  15. Luulen ettei perunoilla ole mitään hätää, luulen että voivat olla maassa pakkasten tuloon saakka. Paino sanalla luulen. Nyt viikonloppuna maalla nostettiin sen verran maasta perunoita mitä syötiin, olivat ihan kuosissaan vielä.
    Niin, ja sitten jos perunat nostaa maasta ennen pakkasia, niille täytyy kehittää joku säilytystilakin... (Huoh.) Kyllä hyötykasvien viljely on sitten vaativa laji:D

    ReplyDelete
  16. Katja; Jotkut ovat sydämeltään todellisia hyötyviljelijöitä, tunnen itsekin tällaisia ihmisiä, en vain valitettavasti lukeudu heihin, se on ehkä tähän mennessä koettu. Ellei kääntymistä jossain vaiheessa tapahtu, toivossa on hyvä elää. Mutta se on siis hienoa, että teillä on suurempi kasvimaa suunnitelmissa! Kai se on niin, että yksi kesä on hyvä yksille, toinen toisille.
    Kuules jäitä hattuun nyt, muista että olen (pääasiassa) hämäläinen. Muotopuutarhan toteuttamiseen kului ehkä 4 vuotta ja tämä uusi puutarha-alue on ainakin kolme kertaa suurempi!

    Myrsky; Vaativa laji, todellakin hyvin sanottu! Olisi hyvä, jos olisikin käyttänyt perunoita kesällä, sillä mitään perunakellaria ei tässä taloudessa ole. Eikun onpa, kaupungissa, kerrostalon kylmäkomero. No onpa se tyhmää raijata kilokaupalla perunoita maalta kaupunkiin... paitsi että niin on kai aina tehty, hehe.
    Osa perunoista on varhaisperunoita ja epäilen, että ne eivät todellakaan ole enää parhaimmillaan. Mutta ehkä sekin kohta nähdään.

    ReplyDelete
  17. Harmi kyllä, tunnustettava on, että samaa hyödyttömyyttä täälläkin podetaan. Parit perunat sain kyllä nostetuksi maasta, mutta ne olivatkin keskimäärin ainoita, mitä maahan ylipäätään keväällä laitoin! Sipulia ja valkosipulia keräsin myös, tosin surkealla lopputuloksella, varsinkin sipulit jäivät tosi pieniksi. Valkosipuli sen sijaan on ihan superhyvin onnistunut, vaikka ei kaikitellen kynsiksi jakautunutkaan.

    Ei yrtin yrttiä, ei kurkkuja, ei porkkanaa. Muutama vaivainen tomaatti. Äääääh. Hyödytöntä, ainakin tällä ajankäytöllä. Ehkä sitten eläkkeellä...

    ReplyDelete
  18. Kohopenkit rulaa! :) Kuka niitä perunoita aina jaksaa kaivaa (sanoo yksi riisifani...)

    ReplyDelete
  19. Intopii; Sinäpä sen sanoit: eläkkeellä! Täytyyhän sillekin ajalle olla edes JOTAIN ohjelmaa!

    Linda; Voi ei, minä oikeasti pidän perunoista, mutta jotenkin tää kesä on mennyt niin että on ollut puolikuollut nälästä jo siinä vaiheessa, kun ruuan tekemistä ei ole alkanut miettiäkään. Ehkä taas ensi vuonna paremmin? On niitä perunoita aiempina vuosina saanut nostettua edes vähän.

    jule100; Niin, eihän se olekaan syy, kaikkeen ehtii minne haluaa. Mutta täytyy todeta, että tänä kesänä en ennättänyt edes kukkapenkkeihin käsiksi moneen viikkoon, ja se on sentään lempihommaani ja prioriteeteissa kärkipäässä.

    ReplyDelete
  20. Sisko juuri vlopuuna päivitteli miten hänelläkin on perunat edelleen penkissa, iskä onneksi tuli viereen pelastamaan tilanteen kertomalla, että perunat todellakin säilyy maassa jos ei vaan maa jäädy. Eli älä huolehti, perunasi on varmasti vielä ihan ok. :D

    ReplyDelete
  21. Voi kun kiva, kiitos tiedosta! Sittenhän tässä on aikaa tammikuulle sakka :-D

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!