Monday 3 September 2012

Muotopuutarhan kesä

Kesän kukkakuvien selailu innotti tutkimaan kesän kulkua yhdessä osassa puutarhaa. Valitsin kohteeksi englantilaistyylisen muotopuutarhan ja yritin valita kuvia, jotka on otettu suunnilleen samasta kuvakulmasta kohti riippumattoa.
Kuvat alkavat riippumattokauden alusta eli toukokuun alkupäivistä. Silloin kukkivat hyasintit, helmililjat ja ihastuttavat pienet väriläiskät, 'Persian Pearl' -tähtitulppaanit. Riippumatossa loikoiluun tarvitaan keväällä peitto, johon voi kääriytyä kääryleeksi, muuten tulee kylmä.

Going through some summer photographs in the last few days prompted me to inspect one area throughout the summer: the English Garden, from May to August.

Nyt kun kevään sipulikukkien istutusaika on käsillä, on ajankohtaista katsoa näitä kevätkuvia sillä silmällä.
Muotopuutarhan takakulma oli vielä keväällä viimeistelemättä. Nyt elokuussa tuo sepelikasa pieneni hieman, mutta sen loppu pitäisi vielä siirtää, sillä se on pahasti olohuoneen kulmaikkunan kunnostuksen tiellä. Tikkaita ei pääse pystyttämään. Näin ne työt aina muodostavat ketjureaktion. Lapiointi piti tehdä viime viikolla, mutta sitkeä flunssa esti sen. Vielä se kasa tuosta siirtyy.

Hiukan laajempaa näkymää toukokuussa. Keväällä sain sentään viimeisteltyä tuon kivipengerryksen kuvan oikeassa reunassa, se on salaojan pää, missä se laskee tienvarren ojaan.

Toukokuun edetessä yhä uusia, korkeampia tulppaaneja avautui. Vasemmalla vihreäraitatulppaani 'Spring Green', oikeassa reunassa 'Van Eijk', keskellä edessä kerrottuja purppuranpunaisia 'Hollyhock' -hyasintteja ja niiden takana matalia, suipponuppuisia 'Lady Jane' -italiantulppaaneja.

Värien kirjo alkaa olla melkoinen ja huomaan, että en olekaan kesän aikana nostanut sipuleita ylös siirtoa varten. En ole edes merkinnyt niitä mitä piti siirtää. Sama värien kakofonia on siis odotettavissa ensi keväänä. Komeuden kruunaavat vielä voikukat.
Taustalla kukkivat punaiset 'Van Eijkit', edessä kreikantulppaaneja nupulla. Välimaastossa 'Peppermint Stick' -italiantulppaanit ovat avautuneet, ne pysyvät supussa pilvisellä säällä.

Omenapuun ja tulppaanien yhtäaikainen kukinta on aina yhtä juhlava hetki.

Sitten aloitin viimeisen kukkapenkin istuttamisen, vaikka sen takakulma ei vieläkään ollut valmis. Tämä penkki on iltapäivisin vaahteran varjossa ja maa on kuivaa johtuen vaahteran lisäksi kivistä ja tiilistä, jotka ovat peräisin entisestä rakennuksesta. Olen istuttanut tähän mm. kylmänkukkia, akileijoja (ne ovat yllättävän sitkeitä), kurjenpolvia, tähtiputkia, esikkoja ja väriminttuja sekä taustalla näkyvän ruusuherukan, jota en muistanut kastella ennen kuin elokuussa, kun sen lehdet näyttivät jo hyvin käpristyneiltä. Nyt se näyttää täysin kuolleelta mutta toivon, että henki pihisee silti. Alkukesän istutukset ovat haasteellisia, kun niitä pitäisi muistaa kastella ahkerasti koko kuivan kesän ajan.

Tämä kuva on otettu toisen kukkapenkin läpi, eivät ne alkukesän istutukset näin nopeasti kasvaneet! Tämä kukkapenkki on istutettu kaksi vuotta sitten ja viime vuonna. Siemenestä kasvatetut 'Apricot Beauty' -rohtosormustinkukat ja mustalaukat availevat nuppujaan. Vasemmassa reunassa näkyy tolppaa myöten kasvava vaaleanvihreä akebia-köynnös, se on voinut hyvin koko kesän mutta ei kukkinut. Uusi Viljelykasvien nimistö on nimennyt tämän lajin tarkemmin rinneakebiaksi.

Vaihteeksi tieltä päin nähtynä. Herttamerikaali kukkii valkoisena pilvenä heinäkuussa.

Elokuussa sain viimein valmiiksi tuon takakulman kukkapenkin. Pystytin myös kaksi uutta köynnöskaarta, mutta enpä ole huomannut ottaa uutta kuvaa sen jälkeen. Nyt riippukeinussa pötköttää rullallinen maansuodatinkangasta.
Maa on tässä etualalla näkyvässä kukkapenkissä kivikovaa ja tiivistä koppurasavea. Toivon, että se paranee vähän ajan myötä, mutta olisin voinut olla viisas ja parantaa sen valmiiksi ennen istuttamista. Kasvien on todella vaikea juurtua siihen. Mutta kun ne kasvit tuli hankittua ennen kuin kukkapenkki oli valmis, niinhän se taitaa useimmiten mennä.

Sama paikka toisesta suunnasta kuvattuna. Sepeliä saa vielä kärrätä tuohon talon vierustalle jonkin verran. Ja sitä menee myös muualle, uuden kohopenkin pohjaksi kasvimaalle, sekin olisi ollut viime viikon ohjelmassa. Kyllä tuo kasa tuosta vielä siirtyy.
Kaikkien kukkapenkkien reunoiksi tulee puksipuita, sillä kaikki toistaiseksi istuttamani ovat menestyneet hyvin. Niistä otetut pistokkaatkin juurtuvat valtavan helposti, mutta ne ovat hitaita kasvamaan. No, mikäs kiire tässä.

Helmililja – Muscari
Herttamerikaali – Crambe cordifolia
Hyasintti – Hyacinthus orientalis
Italiantulppaani – Tulipa clusiana
Kreikantulppaani – T. orphanidea
Rinneakebia – Akebia quinata
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Tähtitulppaani – Tulipa humilis
Vihreäraitatulppaani – T. Viridiflora-Ryhmä

29 comments :

  1. Aina katsellessa kukkiasi ja pihaasi ideoita pukkaa ja sormet alkavat syyhytä ;) Sinun "aiheuttaman" innostuksen tulos on tulossa viherpeukaloilta ja lapiot on jo esillä. Kaikkea tilaamaani en edes muista ;D Kiitos Saila innostavista kuvistasi!!

    ReplyDelete
  2. Hauskaa seurata etenemistä. Tuo rohtosormustinkukka jotenkin iskee mun kauneustajuun, vaikka muuten tuon mummonkalsarin värin suosija olekaan. Se on niin ihana <3 Ihmettelen, että onko sulla tosiaan jokin kasvi voinut tänä suvena kuivua, meillä ei puutarhaa ole lutkulla kastelutu kuin kerran, no toki keräysastioiden vettä on piisannut senkin edestä!

    ReplyDelete
  3. Riippumatto.... oih! Ihana kuvasarja ja jos ensi kesänä muistaisi itsekin ottaa useampana hetkenä pihasta kuvia!

    ReplyDelete
  4. Onko tuo riippumatto ihan käyttämätön? Ihania kukkia, mutta aika kiireiseltä hommalta vaikuttaa tuo puutarhan hoito... Onneksi Musti vahtii mielellään tiluksia ja Ransu köllii varjossa! Jing ja jang!

    ReplyDelete
  5. Kirsikka; Voi että miten mahtavaa kuulla, että saat ideoita ja istutat nyt kaikenlaista kevään iloksi, arvaan :-) Kiitos ihanasta kommentistasi!

    Pirkko; On se kivaa itselle, mutaka kuulla että muillekin. Tämä on hyvä puutarhapäiväkirja kans, tämä blogi! Vai ei iske mummonkalsarit :-DDD Mutta kaiken vihreän keskellä se rulettaakin aika mukavasti, eikö niin. Varsinkin jos lähistöllä on kellanvihreitä lehtiperennoja, ne jotenkin raikastaa, minusta.
    Kuule, kyllä täällä oli todella kuivaakin välillä, ei tullut puoletkaan (tai kymmenesosaa) niistä sateista kuin mantereella. Eilenkin oli aurinkopäivä. Sateet usein putoavat vasta mantereen päällä. Ja tuo on todella kuiva kohta, sen haasteellisuus on alkanut aueta vasta tänä kesänä.

    Viivi; Yritä muistaa :-)

    Sulo; En ainakaan silloin ole riippumatossa kun kierrän pihaa ottamassa kuvia ;-) Muutaman kerran siinä on tullut lojuttua hetki. Meillä on hommat tasapainossa :-)





    ReplyDelete
  6. Värien kakofonia! Ei mitään tylsää harmoniaa, vaan räiskyntää, sitä tarvitaan pimeän talven jälkeen (ainakin minä tarvitsen).

    Ruusuherukka ja rinneakebia. Taas uusia tuttavuuksia. En ole kasvikeräilijä, mutta blogiasi lukiessa väkisinkin innostuu. Tosin maltilla pitäisi innostua, kun asun huomattavasti pohjoisemmassa kuin sinä. Vaikka ainahan sitä voi kokeilla... t. Pia

    ReplyDelete
  7. Rakastan kakkia noita kuvia, missä on tuo sinun riippukeinusi kuvattuna. Oletko ehtinyt itse siinä yhtään pötköttää? Huomaan, että tuo sorakasa saa sinussa aikaan valtavan ahdistuksen. Minusta se näyttää vaan mielenkiintoiselta ja kaunismuotoiselta elementiltä noissa kuvissa. Hauskaa, miten me näemme eri asioita kuvissa.
    Herttamerikaali on kaunis kukkiessaan.
    Tietysti tuo kuva vaahteran edestä, jossa on sormustinkukkia ja laukkoja avautumassa on suloisista suloisin.
    Mistä sinä tuon ruusuherukan onnistuit ostamaan? Itse olen sitä metsästänyt koko kesän, enkä ole löytänyt. Rakastuin siihen keväällä Findhornissa Skotlannissa.

    ReplyDelete
  8. Pia; Se on totta, keväällä jokainen väripilkku tuntuu taivaan lahjalta! Sekä ruusuherukka että akebia ovat talvenarkoja kasveja, joita voi kokeilla noin I-vyöhykkeellä. Mutta mikäs estää kokeilemasta ;-) Akebia selvisi viime talvesta, ruusuherukasta en tiedä, selvisikö se tästä kesästäkään ilman kastelua :-/
    Kasuvyöhykkeeni on Ia, mutta on muistettava, että jos saaristossa sataa vähemmän kuin mantereella niin myös lunta sataa vähemmän eli talvisuojaa on niukemmin.

    Irene; Ai niin, se oli sinun blogissasi silloin keväällä! Törmäsin kasviin Espoossa Taimia-myymälässä keväällä. En tiedä, onko sitä heillä pysyvästi vai oliko sesonkituote. Ilmoitan sitten, jos näen kasvia jossain! Ihana se on, voi kun en olisi tappanut sitä ajattelemattomuudella.
    Kyllä tuossa keinussa on tullut käytyä, siihen on ihana mennä esimerkiksi juuri tuota soraa kärrättyään. Kasa aiheuttaa ahdistusta siksi, että se estää irrottamasta ikkunaa jossa on lasi rikki, haluaisin niin saada sen kuntoon ennen talvea.

    ReplyDelete
  9. Kiva on katsoa miten piha muuttuu keväästä syksyy,
    Täytyisikin otta kuvia samasta suunasta eri vuodenaikaan.
    Hyvä idea.
    Täytyy katsella vielä mitä olet postannut aikaisemmin kun en ole kerennyt täällä käymään. Oikein hyvää viikonjatkoa sinne saaristoon.

    ReplyDelete
  10. Kiitos Sylvi! Aina ei ehdi, eikä sinun todellakaan tarvitse kaikki postauksia lukea, minulla kun on tapana jaaritella aika pitkälti :-D
    Nämä ei ole ihan samasta paikasta otettuja kuvia mutta toivottavasti niin, että paikan tunnistaa samaksi. On kiva katsoa miten vuodenaika etenee, varsinkin nyt, kun voi samalla miettiä mitä sipulikukkia istuttaisi.

    ReplyDelete
  11. Joo, kyllä meilläkin taitaa joskus käydä niin, että kasvit ovat jo kotona ja kukkapenkki on vielä kesken;)
    Ihanalta kuulostaa puksipuuaidanne.

    ReplyDelete
  12. Kumma kyllä, puksipuissa ei toistaiseksi ole ollut ensimmäistäkään menetystä talvelle, vaikka niitä on ollut joka vuosi tuossa yhä enemmän ja enemmän (ensimmäiset kai jo kolmen talven yli). Ahvenanmaalla olen nähnyt lähes metrin korkuisia puksipuita pihoilla, joten kyllä niiden menestymisraja jossain rannikolla menee.
    Se on kumma miten niitä kasveja aina tunkee mukaan kaupoilta ennen kuin paikka on valmiina!

    ReplyDelete
  13. Ihana postaus ! Aivan mahtavassa kukassa tuo Endless Summer. Meillä ne ovat paljon korkeampia ja kukkia vähemmän, tosin ovat puolivarjossa.
    Muuten, mitä murattisyklaamillesi kuuluu? Ruukussa kasvava murattisyklaamini lakastuttaa nyt lehtiä ja samalla kasvattaa uusia. Käyn tutkimassa sitä varmaan joka päivä, josko se kukkisi tänä syksynä. Vielä ei näy nupun alkua ; )

    ReplyDelete
  14. Kiva idea panna yhteen postaukseen tällainen "seuranta".
    Mukavassa paikassa sulla riippumatto;siinä on hyvä rentoutua;lueskella,seurata ympäröivää luontoa tai,vaikka vetäistä päivätirsat.

    Mun mielestäni keväällä saakin olla värien kanssa hiukan kakofonista. Saa ihan vapaasti puutarhurikin hullaantua ;)

    ReplyDelete
  15. Kuinka jakselet nyt? Toivottavasti paremmin :)

    ReplyDelete
  16. Mamma N; Ihan kuin englantilaisissa tv-sarjoissa, eikös ;-)

    Sariw; Voi kiitos! Endless Summer on nimensä veroinen ja pukkaa vielä uusiakin kukintonuppuja. Murattisyklaameista ei ole mitään havaintoa. Lienevät kuolleet. Niitä oli kaksi alun perin ja menestyivät yhden talven yli, viime talvi oli ehkä liian märkä? Mutta nyt ostin uuden mukulan ja laitan sen juuri tuonne muotopuutarhan kuivaan ja varjoisaan penkkiin. Siellä tiilimurskan joukossa se ei voi kärsiä talvimärkyydestä ;-D Nehän kai kukkivat ennen lehtien puhkeamista.

    Katja; Tuossa on tosiaan aivan ihana köllötellä, varsinkin keväällä vaahteran kukkimisen aikaan, pörinä vain kuuluu yltä.

    Elina; Kiitos, viimeinkin paremmin, paljon paremmin! Toivottavasti sinä kans.

    ReplyDelete
  17. Kyllä silmä ja mieli lepää näissä kesäisissä seesteisissä kuvissa, kun ulkona vihmoo vettä kuin sieltä kuuluisalta intiimialueelta. Olisin halukas saamaan siemenpaketissa noita edellisen postauksen aprikooseja, ovat tosi kauniita <3

    ReplyDelete
  18. Selvä, olen alkanut kirjoittaa listaa, täytyy vielä joskus postata aiheesta erikseen sekä katsoa siementoiveet aiemmista postauksista ettei kukaan jää ilman.

    ReplyDelete
  19. Blogissani on sinulle pikkuinen tunnustus :)

    http://viher-jakasityopiiperrysta.blogspot.fi/

    ReplyDelete
  20. Hih minullakin on ihan samanlainen sepelikasa nyt syksyllä perustetun alueen reunalla ja aina se siinä ottaa silmään kun käyn ihailemassa istutuksiani:( Mies on onneksi luvannut levittää sen vaan luoja yksin tietää milloin se tapahtuu:)"omien" multa- ja kivikasojeni kanssa olen ottanut "vaikka kuorma kerrallaan" periaatteella niin kyllä ne siitä viimein häviää!
    Ai niin istutin tänään pari perennaa posliini- ja syysvuokon ja kun googletin syysvuokkoa istutusohjeiden toivossa törmäsin linkkiin (jonkun blogin kommentit)jossa kerroin että sinullakin on syysvuokkoa! Onko se viihtynyt ja millaiseen paikkaan istutit? Tuo posliinivuokkokin on muuten aivan ihana, sen laitoin puolivarjoon katsuran alle, luin jostain että vuokkokin on japanista niin jospa viihtyvät yhdessä:)
    Lämpimiä aurinkoisia päiviä on ennustettu joten oikein ihania pihapäiviä sinulle sinne saareen! T. Minna

    ReplyDelete
  21. Hei ja kiitos! Juu, minulla on kolme syysvuokkoa. Ensimmäisen istutin viime vuoden keväällä, se on vaaleanpunainen 'September Charm'. Se kukki ihanasti ja on nyt nupulla. Se kasvaa puolivarjossa pienessä rinteessä paikassa, jossa maa on aika humuspitoista. Käsittääkseni ne ovat juuri metsäpuutarhan/puolivarjon kasveja humuspitoiseen lehtometsätyyppiseen multaan, ei kuivaan paikkaan.
    Sitten syksyllä istutin toisen, valkokukkaisen 'Honorine Jobertin'. Se kasvaa metsäpuutarhassani ehkä vähän uhkarohkeasti notkelmassa, jossa maa saattaa olla talvella märkäkin. Mutta se selvisi talvesta hyvin ja alkoi versoa keväällä. 'September Charm' mietti versomista kesäkuun puolivälin yli, joten luulin se olevan kuollut ja hankin kolmannen, hempeän hohtavan vaaleanpunertavan hopeasyysvuokon (Anemone tomentosa). Oikeastaan olin haaveillut siitä jo pidempään, se on kai meillä talvenkestävin. Istutin sen vähän kuivempaan kohtaan mäntyjen varjoon. Maa on kyllä siinä savea ja varjo estää sitä varmaan kuivumasta kokonaan.
    Sitten se 'September Charm' alkoi kasvaa ja nyt niitä on siis kolme, kaikki ihan hyvässä kasvussa mutta vielä aika pieniä. Nehän leviävät juuristollaan kuten monet muutkin vuokot sitten jos/kun viihtyvät.

    ReplyDelete
  22. Minun vuokkoni on tuo hopeasyysvuokko ja ainakin kuvissa se on aivan ihana! Toivottavasti saan sen viihtymään, tuonne metsän puolelle sen nyt kans puolivarjoon istutin ja sekotin turvetta ja mustaa multaa istutus kuoppaan, ainakin sini- ja valkovuokot tykkää kasvaa samalla aluella jospa tuo syksyinenkin viihtyisi! Se on muuten tosi kiva kun viihtyessään kukkii niin pitkälle syksyyn.t.Minna

    ReplyDelete
  23. Kuulostaa ihanneolosuhteilta. Ilmeisesti runsaampaa kukintaa saa odottaa muutaman vuoden, ja sitäkin, että monilla pihoilla missä niitä on kasvanut pidempään ne kukkivat jo, minulla on tosiaan vasta nupulla (eikä 'Honorine Jobertissa' näy edes nuppujakaan). Hiljaa hyvä tulee...

    ReplyDelete
  24. Pakko kommentoida, että minulla on nuo kolme mainitsemaasi syysvuokkoa ja ne kasvavat kuivassa, hiekansekaisessa mullassa, aurinkoisessa paikassa ja viihtyvät hyvin ja kukkivat runsaasti. Eivät taidakaan sitten olla kovin vaativia.

    ReplyDelete
  25. No ohhoh, eivät sitten ole kranttuja! Hieno juttu :-)

    ReplyDelete
  26. Olipa ihana ja mielenkiintoinen kuvakavalkadi!
    Haave omasta puutarhasta nostaa aina päätään, kun tulen selailemaan blogiasi... ehkä joskus :)

    ReplyDelete
  27. Oma puutarha on parasta mitä voi olla... omien kissojen ohella :-)

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!