Sunday 20 May 2012

Kostea kevätniitty

Tämä on uusi alue, joka puutarhamittakaavassa tarkoittaa, että aloin tehdä tätä neljä vuotta sitten.

The damp spring meadow is an area around the (former) flagpole. This is totally inspired by British parks and gardens with their spring meadows, often under trees. My tree will be the flagpole, or rather, the top half of it which will be a hop pole. The yellow-leaved hop already grows so I'm in a bt of a hurry to set the pole.

Tässä kevätniittyalue suunnilleen koko laajuudessaan, eli suuri se ei ole. Koko on noin 3 x 5 metriä. Lipputangon jalkaan tulee toissasyksynä kaatuneen tangon yläpää, johon kiipeilee keltalehtinen humala. Se on jo kasvussa, joten tangon pystyttämistä voisi ehkä harkita.

Tämä on tonttini märintä aluetta. Paikan ostaessani tämän olivat vallanneet koiranputket ja nokkoset, jotka äitini ansiokkaasti ensimmäisen kerran niitti viikatteella. Sen jälkeen aloin leikata aluetta ruohonleikkurilla.
Koska en ole nurmikenttien ystävä, aloin pian visioida tähän jotakin muuta. Brittein saarilla näkemäni hurmaavat kevätniityt mielessäni aloin etsiä kasveja, jotka sietäisivät kosteutta.
Ensimmäisenä syksynä istutin posliinihyasinttia, se soveltuu monenlaisille kasvupaikoille ja asettui tähänkin mukavasti. Seuraavana syksynä oli vuorossa kerrannaiskukkaisen puistolumikellon sipuleita. Niistä nousi muutama, jotka ovat jo tehneet kavereita. Seuraavana vuonna istutin kirjopikarililjaa, se viihtyy kosteilla niityillä. Ranskassa olen kirmannut kirjopikarien täplittämällä kevätniityllä Cognacissa. Kirjopikarililjat nousivat tässä hyvin, mutta niitä vaivaa se, että peura tai jänis käy popsimassa niistä varsien latvat. Aloin suojata pikarililjat kartioilla, jonka jälkeen jäljelle jääneet kolme kappaletta ovat viihtyneet ja kukkineet.

Koiranputki ja nokkonen pyrkivät edelleen puskemaan ylös, mutta kitken niitä joko yksitellen tai oletan, että ne taantuvat, kun alueen voi loppukesällä leikata ruohonleikkurilla säännöllisesti. Olen parina kesänä jättänyt tämän rehottamaan, ehkä epäviisaasti, mutta tehty mikä tehty. Ovathan koiranputken liuskoittuneet lehdet varsin kauniit, huntumaisista kukista puhumattakaan! Minulla on ristiriitainen suhde siihen kasviin. Tähän on myös kylväytynyt yksivuotista rikkaruohoa punapeippiä, se on hyvin kaunis kukkiessaan pinkkinä sipulikukkien välissä.
Viime syksynä panostin tosissani sipulien istuttamiseen ja hankin assyrianpikarililjaa, erilaisia narsisseja ja tähtihyasinttia. Merkillistä kyllä, assyrianpikarililjaa ei ole syöty. Luulisi, että se maistuu yhtä hyvin kuin kirjoversio.

Muutamat narsissit kestävät kosteutta paremmin kuin toiset. Lukemani mukaan virvanarsissi kestäisi kosteaa, mutta se ei näytä nousseen ylös lainkaan tai sitten se ei kuki vielä. Ainakin kaksi narsissilajeista on selvästi vielä nupulla. Orkideanarsissi näyttää viihtyvän, tässä kukkii valkoinen 'Thalia' ja suloinen pienikukkainen hailakankeltainen tasetti 'Minnow'. Toisaalla kasvava 'Silver Chimes' olisi myös hyvä tähän, joten siirrän niistä kukkimisen jälkeen osan tänne. Myös Narcissus moschatus on Villi niityn mukaan sellainen laji, jonka pitäisi soveltua tähän paikkaan.
Pelkkää narsissiniittyä en silti halua. Lipputangon vierellä on tupas kesälumipisaraa ja nousussa on suippoja sinitähtihyasintin lehtiä. Sekin pitäisi olla omiaan tämätyyppiselle kasvupaikalle. Joitakin versoja on tosin selvästi syöty. Jatkoraporttia seuraa.

The species that seem to have a liking for the place are Puschkinia scilloides, Galanthus nivalis, Fritillaria meleagris and F. uva-vulpis – although either deer or hares eat the snake's head fritillary shoots – and several narcissus: 'Thalia' and 'Minnow' are in bloom, two species are still in bud. Quamash is in leaf and there are signs that somebody might eat it too.

Alue kokonaisuudessaan, Ransu esittelee (lipputangon jalan vieressä). Aivan kostean niityn takakulmassa kasvaa japaninlehtikuusi. Taustalla on laho saunani, jota olen kaivanut maasta esiin. Sen ja tämän niityn välissä kulkee pieni oja. Ojia on pihallani aika monta ja tämä on niistä märin, mutta en halua salaojittaa ja täyttää niitä, vaan käytän ne kosteikkokasvillisuuden kasvupaikoiksi. Sammakotkin tykkäävät.

Lopuksi päivän Ransu-kuva kaikille Ransun ystäville. Puolivalmis kompostikehikko on ilmeisesti hyvä vartiopaikka. Vai odottaakohan Ransu, että tämä bussi lähtisi Tampereelle, vaikka Unnan luokse?
Suloista sunnuntaita!

Assyrianpikarililja – Fritillaria uva-vulpis
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Humala, keltalehtinen – Humulus lupulus 'Aureus'
Kesälumipisara – Leucojum aestivum
Kirjopikarililja – Fritillaria meleagris
Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides
Puistolumikello, kerrannaiskukkainen – Galanthus nivalis 'Flore Pleno'
Sinitähtihyasintti – Camassia quamash
Tasetti – Narcissus tazetta
Virvanarsissi – Narcissus bulbocodium

28 comments :

  1. Se on kyllä varmasti haastavaa ja samalla niin ihanaa, että omalta tontilta löytyy vaikka minkälaista aluetta!

    Kyllä se Ransu taitaa kuvassa jonnekin matkustaa! :)

    ReplyDelete
  2. Kyllä Ransun pitää meilläkin poiketa, jos kerran Tampereelle tulee!
    Mulla on kaksi humalan taimea ostettuna sillä ajatuksella, että laitan kissahäkin reunoille mutta koko ajan yritän miettiä miten saisin ne enemmän näkösälle "paraatipihan" puolelle. Tarvittais just joku tuollainen tanko, josta ne humalat saisivat roikkua alaspäin ja ihanat kävyt olisivat siinä just katselukorkeudella.
    Sulla on ihanasti puutarhassa noita eri alueita, tykkään!

    ReplyDelete
  3. Ransu taitaa seilata kompostilautalla =).

    ReplyDelete
  4. Naukulan Mamma; On se, vaikka mua vähän joskus ihmetyttää, miksi onnistuin ostamaan tontin saaristosta ja siinä ei ole kalliota! Paitsi on yhdessä kulmassa, missä olen kaivanut sitä enemmän esiin.

    Pirkko; Selvä, kerrotaan Ranskikselle :-)
    Minustakin on ihanaa kun voi istuttaa monia erilaisia kasveja eri kasvupaikoille! Ainoa vika on, että kun maa on muhevaa ja kosteaa, niin luonnonkasvusto on vyötärönkorkuista nokkosta, ohdaketta, mesiangervoa, vattupöheikköä ja koiranputkea. Siinä on vähän taistelemista, huomattavasti enemmän kuin kuivemmassa maaperässä.

    Maikki; Kiitos!

    Multasormi; Ehkä se tosiaan on lautta ;-)

    ReplyDelete
  5. Ihania nämä "Ransu esittelee" -jutut:)

    ReplyDelete
  6. Minäkin haluaisin jotain vastaavaa ja huomaan, että omissa streotyyppisissä ajatuksissa on vielä paljon muokattavaa. Perennapenkki - nurmikko -vaihtoehtojen välimaastossakin voi olla jotain, siis vaikka kevätniitty! Tuo omasi näyttää tosi ihastuttavalta eikä alue tosiaankaan tarvitse olla suuren suuri. Kevätkukkijat ovat kauneimpia kaikista, pieniä ja vaatimattomuudessaan ylivetoja. Minullakin on tuota assyrianpikarililjaa, mutta eivät kuki vielä.

    ReplyDelete
  7. Ihana! Minä suunnittelen pientä aidattua niittyaluetta pihallemme. Saa nähdä onnistunko yrityksessä!

    ReplyDelete
  8. Myrsky; Ransu on sellainen pieni linssilude eikä edes kovin pieni :-D

    Maria; Juu, täytyy olla aika paljon kierrellyt maailmalla ennen kuin stereotypiat mitä Suomessa harrastetaan alkavat karista. Meillä on kumminkin niin kapeakatseinen puutarhakulttuuri, kun se on ollut lähes ainoastaan ruuantuotantoa, vähän vain koristekasveja ja ne tosiaan sitten kukkapenkeissä.
    Narsissit olivat varmaan ensimmäinen asia mitä huomasin Englannissa, siellä ne ovat esim. puiden alustoilla. Kukkapenkkiinhän niitä ei kannatakaan laittaa, kun ne leviävät niin tiheäksi että häiritsevät koristekasveja. Teillä laittaisin heti kevätniityn koivujen alle. Siellä ei nk. paraatikukat menesty, mutta moni sipulikukka voisi hyvinkin pärjäillä. Muistan nähneeni yhden entisen työpaikkani näytepuutarhassa koivujen alla krookuksia ja pikarililjoja, siis Englannissa.

    Jaana; Kiitos! Toivottavasti onnistut. Kuiva niitty tai keto on huomattavasti helpompi, sen syntyy melkein itsestään kun sitä alka niittää ja kerää heinänvarret pois. Kosteassa rikkaruohot ovat liian reheviä, niitä täytyy kitkeä tai leikata.

    ReplyDelete
  9. kaunista.!
    ja ihana kisuliini!
    Mukavaa viikon alkua!

    ReplyDelete
  10. Kiitos vinkistä, ei kyllä olisi tullut itselleni mieleenkään kaivaa sipuleita koivujen alle. Itse olen ehdotellut toisen koivun kaatamista, mutta M vastustaa ehdottomasti, koska sitten ei ole riippumatolle paikkaa. Kunniotan toistaiseksi näkemystä. Itse asiassa voisin jo käydä siirtämässä pikkukäenrieskaa siihen kohtaan, kapeakatseisena kun laitoin senkin perennojen sekaan vaikka olin itse asiassa ihaillut, miten se kasvaa söpösti anoppilan nurmikolla.

    ReplyDelete
  11. Aivan ihana alue! Mulla on pieni alue, mistä haluaisin vastaavanlaisen.

    ReplyDelete
  12. Saa meilläkin Anni-neitiä käydä moikkaamassa jos Tampereelle tulee. ;)

    ReplyDelete
  13. Taika; Kiitos! Ja kiitos samoin!

    Maria; Ole hyvä vain ;-) Tosin se on kaukovinkki, sieltä läheltä tulee ehkä parempi idea. Riippumattopuuta ei saa kaataa, sanoo yksi joka sellaisen kaatoi viime kesänä. Mutta se piti poistaa purppuratuomen tieltä ♥ ja riippumaton sai jäljelle jääneen vaahteran ja talonnurkan väliin...
    Pikkukäenrieska viihtyy varmasti nurmikolla, niin minullakin, tosin sitä myös kasvaa jokaisessa kukkapenkissäkin itse sinne muuttaneena. Olkoon, kyllä sitä saa olla, niin söpö!

    Riitta Sinikka; Rohkeasti vain istutuslapioon! Tällaista niittyä pitää tosin hoitaa käsityönä aika paljon, mutta ilokseenhan sen tekee.

    Sea; Ai niin, Tampereella on kauniiden tyttöjen keskittymä! Ihmekös sitten, kun Ransulle tuli äsken kova kiire ulos. Taitaa yrittää ensimmäiseen Tampereen-bussiin.

    ReplyDelete
  14. Kiitos vinkistä. Olen halunnut pihaan kirjopikarililjaa ja nyt voin iskeä sitä johonkin kosteaan maahan, sitähän meillä riittää! Tuollaisesta ojasta voisit tehdä oman postauksen. Meillä(kin) on yksi oja joka pitäisi naamioida kasvustolla ja olen miettinyt mikä siinä kestää kun keväällä ja heti sateilla on seisovaa vettä.

    ReplyDelete
  15. Selvä Katja, pitänee esitellä. Suurelta osin ojakasvit on mulla vasta kokeilussa. Ihan siellä pohjalla ei moni kasvi pärjää talvivedessä ja toisaalta se asettaa haasteita, että oja usein kuivuu kesäksi. Viime elokuussa istutin kerrannaiskukkaisen rentukan ja se kukkii ihanasti nyt, mutta jännään, selviääkö se kesästä, kun veden pinta laskee. Olen yrittänyt laittaa pienenpienen padon kivillä sen kohdan alapuolelle...
    Toistaiseksi hyviä ojanvarren selviytyjiä ovat palmusarat ja osmankäämit, niitä istutin viime vuonna kirjavalehtistä leveälehtiosmankäämiä sekä kapealehtiosmankäämiä. Keltakurjenmiekka on yksi parhaimmista kasveista ojaan, se kestää juuri sitä vedenpinnan vaihtelua mainiosti. Sen mukana (kaivoin tältä saarelta) tuli rantakukkaa, sekin on hyvä ojaan.

    ReplyDelete
  16. Ihana puutarha ja ihana Ransu ♥ no ilmankos se minun yksi vaivainen kirjopikarililja katosi tyystin kun oli ihan väärässä paikassa, liian kuivaa ja paahteista!

    ReplyDelete
  17. Nämä asiat vain tulee joskus opittua kantapään kautta.. itse istutin ekan verenpisarani kans täysin paahteeseen, sehän kuivui kasaan heti ekana kesänään. Nyt on uusi yritys metsäpuutarhassa ja varsin lupaavalta näyttää!

    ReplyDelete
  18. Mä sain viime jouluna lahjaksi semmoisen kirjan kuin Clausen: 50 Beautiful Deer-Resistant Plants, ja vaikka 50 ei ole kovin paljoa niin musta se tuntui ihan ok kirjalta. Meilläkin kun noita metsäkauristuhoja alkaa joka vuosi näkyä enemmän. Eniten harmitti viime kesänä syödyt päivänliljojen nuput ja kukat, ja ne onkin ihan herkkua kauriille.

    ReplyDelete
  19. Ransu, sun mökki on joteskin keskeneräisen näköinen! Katto puuttuu!

    ReplyDelete
  20. Näin blogeja seuratessa on hauska huomata kuinka erilaiset murheet ja ilot on eri pihoilla. Meidän pihalla ainoa kosteus on vesipadassa, hiekkaa kyllä on ja hiekkaa ja hiekkaa, tai onko tuo edes hiekkaa, vaan simmosta tiiviimpää mallia. Tuo on kyllä ihana tuo siun kosteaplänttisi. Taidankin ruveta oikein perehtymään kuivan paikan kasveihin, etten aina hakkaisi päätäni seinään, heh.

    ReplyDelete
  21. Leena; Sellaisen tapaisen kirjan joskus näinkin Kanadassa, mutta en ostanut, kun en arvannut, että muutaman vuoden päästä minulla on peurojen vaivaama puutarha. On niitä listoja netissäkin. Niihin vain ei aina voi luottaa, sillä sellaisiakin kasveja, joiden ei pitäisi peuralle maistua, on maisteltu. Tuntuu siltä, että ne maistavat kaikkea uutta. 50 kuulostaa ihan totuudenmukaiselta, ei niitä paljoa ole, joihin peurat eivät kajoaisi.
    Minullakin päivänliljojen nousevia lehtiä syödään, mutta oneksi kukinta-aikaan harvempi peura uskaltaa tänne keskelle kylää kun ihmisvilinää on niin paljon.

    Eikka; Täytyy varmaan rakentaa katto - ja oviaukko ;-)

    Varjoyrtti ja Myrtti; niin todellakin, vitsauksensa kullakin! Hiekka on siitä hyvä, että se ei ainakaan mädännytä sipulikukkia ja talvenarkoja kasveja - ei kai se niin tiivistä ole. Oikeastaan sekä savelle että hiekalle on sama ohje, sillä kumpikin on kiviainesta eli humus puuttuu: tarvitaan maatunutta kompostia, turvetta tms. orgaanista jätettä. Maanparannus on pitkäjänteistä työtä.

    ReplyDelete
  22. Sinä annat kyllä hyvää inspiraatiota pihasi eri osia kuvatessasi. Minä - Marian lailla - edustan perennapenkki / nurmikko -koulukuntaa, ja sinulta yritän ottaa vaikutteita avarakatseisempaan ajatteluun. Vähän hitaasti tämä laiva näyttää kääntyvän, mutta kyllä tää tästä...

    Marialle terveisiä, että riippumattopuuta ei kyllä saa kaataa. Missäs sitä sitten köllitään, jos matto lepää toisesta päästään maassa...? t. nimim. vain puu puuttuu

    ReplyDelete
  23. Intopii; Toivottavasti! Kasveillahan on luonnollisilla kasvupaikoillaan hyvin monenlaisia olosuhteita, pelkkä nurmi-kukkapenkkiskenaario ei toimi kaikille. Enkä minäkään perusta nurmesta, ellei siellä juoksentele vetreitä nuoria miehiä shortseissa.

    Katja; Olepa hyvä, kerron taas lisää kun olen kokeillut jotakin uutta lajia. Ja kiitos postausvinkistä, kirjoitan ojista jossain vaiheessa!

    ReplyDelete
  24. Minullakin on ihastus koiranputkeen, ja toisaalta olen tänä keväänä alkanut kitkeä sitä monesta paikasta. Koiranputkihunnut teitten varsilla kevätkesällä ovat kaunis näky, ja koiranputket sopivat hienosti lupiineihin, joita myös kasvaa teitten vieruilla. Rikkaruoho on kai vähän suhteellinen käsite. Viime viikonvaihteessa kitkin ehkä parin neliömetrin alueen sinistä kellokukkaa, joka oli vallannut puoli kukkamaata. En tiedä lajia, mutta kukkiessaan on kaunis, helposti leviää laajalle. (Olisiko vuohenkello?) Kitkiessäni hämmästelin tämän "rikkaruohon" elinvoimaa ja syviä, rönsyileviä ja mukulaisia juuria. Minusta se sopisi pientareille ja niitylle, juuri mm. koiranputken kaveriksi. Thalia-narsissia poimin pari mukaan kaupunkiin maljakkoon pantavaksi. Tuo kehikkohan on mainio vartiopaikka Ransulle. Jos jotain näkyy, voi painua matalaksi ja korvatkin matalana tiirailla kehikon raioista.

    ReplyDelete
  25. Kevätniitty! Miten hauska paikka!
    Huomaan, että olen itsekin nyt tykästynyt noihin erilaisiin pikkusipuleihin.
    Pohdin, sopisiko libanoninlaukka tuohon kevätniittyysi. Istutin itse sitä toissa vuonna talon pimeälle puolelle, kun opastettiin, että se viihtyy varjossa. Se kukki kauniisti ja pitkään viime kesänä. Eivätkös varjonkasvit pidäkin vähän kosteammasta?

    ReplyDelete
  26. Paula; Koiranputki on tosiaankin ihana. Mutta vaikka sitä kitkisi, se tuskin häviäisi pihalta kokonaan. Ellei sitten koko piha leikata ruohonleikkurilla, mutta tuskin teilläkään sentään.
    Ehkä tuo kompostikehikko pitäisikin jättää noin :-)

    Irene; Siinä ei vielä olekaan yhtään laukkaa. Kiitos vinkistä! Ainakin ukkolaukka on viihtynyt yllättävän hyvin taloni pohjoispuolella, jossa on lehtomaisen kostea maa, mutta ei varmaan niin kostea kuin tuossa niityllä. Tai en minä tiedä. Kylvin juuri sen siemeniä, jos ne itävät niin niitä voisi kokeilla tuohon - mutta mitä myöhemmin kukkivia siihen istuttaa, sitä vaikeampi se on hoitaa, jos ei pääse leikkaamaan ruohoa vielä keskikesälläkään.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!