Saturday 27 November 2010

Kannatti ostaa talo niin sai potkukelkan – tai kaksi

Kesän ajan potkukelkka on nojaillut navetan seinään. Nyt on aika ottaa se taas käyttöön.

Se on kaunis vanha vehje, joka oli nostettuna varastoon puuliiterin kattopalkkien päälle. Vanhan taloni vintillä on jalan poljettava sorvi ja saattaa olla, että potkukelkan koristeelliset puuosat on itse sorvattu.

Jalakset on käsin taottu, sen näkee. Olen huoltanut tätä kelkkaa öljyämällä, sehän sopii niin puulle kuin takoraudallekin.

Kesämenopelin on aika siirtyä talviteloille.

Toinen potkukelkka jäi puuliiteriin kattopalkkien päälle, missä se toimii mustarastaan pesimäalustana.

It's time to switch from bicycle to sledge. It really is winter.

11 comments :

  1. Näen teidät sieluni silmin kelkkailemassa Saaripalstan kylän raitilla. Musti-pantteri jolkottaa kelkan vierellä ja Ransu istuu kyydissä (jottei tule lumipaakkuja). Hyvät kelkkailukelit :) !

    ReplyDelete
  2. Ihana tuo Naukulan Mamman näky! Siitä jos mistä pitäisi saada se kissajoulukortti. ;)

    Kannattaa näemmä todellakin ostaa vanha talo, niin saa kaupan päälle vaikka mitä aarteita ja oikean seikkailun. Olen sanonut ennenkin, mutta kiitos, että jaat seikkailun meidän kanssa!

    ReplyDelete
  3. Kiitos vaan itsellenne, onhan se kivempi kun meitä on useampi seikkailemassa! Kyllä tosiaan, vanhan talon vanhat aarteet saavat ainakin tällaisen vanhasta pitävän, mielikuvitusta ja uteliaisuutta omaavan ihmisen perin onnelliseksi.
    Ransu tykkää matkustaa taksikyydillä tuossa pyörän korissa, potkukelkkaa ei muistaakseni ole kokeillut :-D

    ReplyDelete
  4. Hei!! Meillä on samanlainen kelkka!!!

    ReplyDelete
  5. Mielenkiintoinen blogi. Tulen paremmalla aikaa lukemaan sen alusta loppuun = )

    ReplyDelete
  6. Hauskoja kelkkailuja! Voin ihan kuvitella sinut siellä potkuttelemassa ;)

    ReplyDelete
  7. Nå niin Tina, eikun potkuttelemahan! Tää on aika matala, jos olisi yhtään keskimittaa pidempi joutuisi siinä olemaan hankalan kumarassa.
    Tervetuloa Kotivalo (hee, mikä nimimerkki! :-D) Tässä taitaa jo olla aika paljon luettavaa jos meinaa kaiken lukea...
    Kelkkailu on ihan hauskaa, sellaista mukavaa arkiliikuntaa kun vie roskat ja hakee postit. Kotiin tullessa on aina reipas puna poskilla.

    ReplyDelete
  8. Nuo on ihania, kattelin kirpparilla vanhaa ja raihnaista potkukelkkaa ja tänään kun ajattelin, että taidan sen ostaa, joku oli jo kerennyt ennen minua.
    Harvemmin mulle käy näin, yleensä en aikaile, mutta tällä kertaa tein niin ja jäin nuolemaan näppejäni. Plääh...ja sulla on niitä kaksikin..plääh...plääh...;=) no ei vaan...hyvä juttu sulle, kun niitä siellä saaressa tarttetkin.Meillä ei vois edes potkukelkalla mennä, kun hiekoittavat kaikki tiet huolella.;=(
    Hyvää 1.adventtia sinulle ja suloisille kisuille myös.

    ReplyDelete
  9. Juu, toista tarvitsen minä ja toista mustarastas. Vaikka siihen oikeammin kävisi yksi ja sama kun toinen käyttää talvella toinen kesällä.
    Toivottavasti löydät omasi vielä jostakin, eiköhän näitä aika paljon ole.
    Saaressa ei kyllä näy hiekoittajia mailla eikä halmeilla :-D! Tie kyllä aurataan joka päivä, kun on tullut lunta. Aina on joku traktorinomistaja paikalla.
    Hyvää adventtia teillekin, ja hetki rauhaa huusholliin!

    ReplyDelete
  10. No sinullahan on kaunis potkuri! Aivan kertakaikkiaan. Tuollaisella kelpaa potkutella.

    Meidän potkuri tuli appivanhempien kyydissä pohjoisesta pyytämättä ja yllättäen (siivosivat varastoja...) "Eka Vekaralle". Sininen, moderni ja iso kuin mikä. Vie autotallissa peijoonasti tilaa, eikä olla vielä saatu hankituksi sille kattokoukkujakaan.

    Eikä täällä "maalikylillä" todellakaan ole tilaa potkutella, vaan joka pyörätie on kyllä niin huolella hiekoitettu että.

    Muutan saareen.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!