Taulut ovat jääneet kaupunkikotiin ja muuttaneetkin välillä. Jokin aika sitten tulin katsoneeksi tarkemmin Marrakeshin mattotorista otetun ilmakuvan kulmaa. Lasin alla on pienenpieni kuva, jonka olen sinne silloin, viisi vuotta sitten, pujottanut.
Silloin ei ollut Saaripalstaa eikä kissaa. Molemmat olivat haaveina vain, sellaisina, jotka halusin joskus sitten kun on mahdollista. Eipä kulunut kuin vuosi niin minulla oli kumpikin: musta kissa ja punainen vanha talo saaressa.
.JPEG)
.jpg)
Kyllä Ransu tietää! Jos todella tahdot, teet työtä toiveidesi eteen ja kyllä, toiveilla on tapana toteutua! :)
ReplyDeleteSaila, olen uteliaalla päällä tänään. Otahan haasteni blogistani vastaan?
ReplyDeleteÄskeisellä työmatkalla kollegani sanoi, että haaveilla on tapana toteutua. Niin se varmaan on, sellaisilla, joita todella haluaa - niitä kohti ottaa vauvanaskelia ja jonakin päivänä sitten sen suurenkin askelen.
ReplyDeleteEn olisi osannut arvata, että vain kuukausien päässä minulla on vakituinen työ joka mahdollistaa pankkilainan saamisen ja miesystävä, joka mahdollistaa kissan ottamisen. (Asuin tuolloin vanhempieni vintillä ja äitini allergian takia en voinut ottaa kissaa. Äitini oli myös jonkinasteinen kissavihaaja, mutta nyt monen vuoden käännytystyön jälkeen ei enää niin jyrkkä. Lähetystyöntekijöinä ovat toimineet Musti, Viljo ja Ransu).
Voi kuinka ihanaa kuulla haaveidesi toteutumisesta : )
ReplyDeleteOlen huomannut monesti, että unelmat kyllä toteutuvat, ja onkin hyvä olla tarkkana mitä unelmoi.
Ja jotkuthan tekevät aarrekartan unelmistaan ... ; )
Niin, unelmilla on kyllä tapana toteuta, niinkuin minunkin sohva-unelmani viime kesänä.
ReplyDeleteHuh, kun meni aivan kylmät väreet, kun luin postauksesi. Että kuvassako ei ollutkaan kotisi, ja Musti, vaan vasta haave niistä?
ReplyDeleteEikö kosmos ole kertakaikkiaan ihmeellinen! Sitä saa lopulta monesti sen, mitä haluaa (aivan kuten sariw tuossa edellä totesi, siksi toiveidensa kanssa pitää ollakin tarkkana). Sinä todella olit halunnut nuo kaksi asiaa.
Tein itse joskus sariw:n mainitseman aarrekartan tilaisuudessa, johon sattumien kautta päädyin, ja jonka yksi osa oli kartan tekeminen. En silloin osannut tehdä karttaa siihen oikeasti virittyneessä mielentilassa, mutta ehkä pitäisi kokeilla nyt uudestaan... Tiedä, mitä tapahtuisi ;-)
En edes oikein muista mistä tuo kuva on, jonkun aikakauslehden kulmassa se oli ja minusta niin i-h-a-n-a että oli pakko leikata talteen ja laittaa johonkin esille.
ReplyDeleteAi niin, Tuijan ihana sivustavedettävä! Sekin on totetunut unelma. Näitä onnen hetkiä on syytä olla unohtamatta. Tuija, otan kyllä haasteesi vastaan, oma postauksesi lapsuuden asioista oli valloittava!