An overnight change: instant winter.
Yesterday... (all my troubles seemed so far away... No, NO! This is not how it was meant to continue...)
Toissapäivänä virittelin jouluvaloja paikoilleen ja eilen sain viimein niihin lamppujakin vaihdettua, kun ei enää satanut silmään ylöspäin tihrustellessa.
... and today. Snow, at last, even here.
Toissapäivänä tiput saivat ruokintapaikat ja jyviä. Kuhina alkoi heti.
Pihavaahterassa on hienot jäkälät. Lähituntumaa ja -näkymää sai tikkailla valoja ripustaessa.
It's dark when there's no snow.
Olin saanut siskoltani kauniin valoverkon. Se asuu tämän talven verannalla.
Åvensor village looks fabulous under snow.
Tänään Ahvensaaren kylä on kuorrutettu tomusokerilla kuin leivonnainen.
Äh, pitää nostella tassuja!
.JPEG)
.jpg)
Ooh, ihanan näköistä! Viralliset talvikauden avajaiset mitä ilmeisimmin. Tuo toiseksi alin kuva on tosi kaunis, kelpaisi joulukortiksi.
ReplyDeleteMeillä on lumi pysynyt maassa, tänäänkin pakkasta oli seitsemän astetta. Auringonkukan siemeniä on mennyt jo useampi pussi ja Olga nauttii, kun se saa väijyä katajassa tinttejä.
Kaunista.
ReplyDeleteVaikka en ole koskaan saarellasi käynyt, voin kuvitella kaiken sen tunnelman kun talvi tekee tuloaan saarelle.
Muumilaakson marraskuu.
T. Partsipuutarhuri
Heh, Muumilaakso... on täällä ainakin yhtä rauhallista talvisin kuin Muumilaaksossa! Muumit nukkuvat, tekisi mieli itsekin käpertyä siihen sängyn keskellä olevaan lämpimään painanteeseen missä Muumimammakin viettää talvensa.
ReplyDeleteMaria, tänään kissat vähän riehaantuivat lumesta - tai no, oikeastaan vain Musti. Ransu ei taida olla ihan lumifani. Musti yritti kovasti houkutella Ransua leikkiin sanomalla kur, kur! ja säntäämällä häntä pörrössä ees taas mutta pikkuveli ei lähtenyt leikkiin.
Katajasta käsin on varmaan ihan täydellistä tarkkailla tipuja, se on hyvä piilokoju!
Toisiksi alimmasta kuvasta tulee mieleen Ylellä pyörinyt joulukalenteri, jossa kylän yleiskuvaa kuvatessa tosiaankin ripoteltiin tomusokeria pienoismallin päälle :) Ehdottoman sievää.
ReplyDeleteDahlia, laitoin nuo talojen kuvat vasta eilen kun edellisenä yönä se tuli mieleen. Tajusin, että tietysti ne pitää olla! Näin sitä viisastuu 3 vuoden bloginpidon jälkeen. Ehkä olen vähän hämäläinen.
ReplyDeleteHyvä kun nukuitte pommiin! Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Yksi Hesarin Nyt-liitteessä aiemmin ilmestyneen Pieni kuolema -sarjiksen suosikkini on se, missä kaksi luurankoa keskustelee hautuumaalla: "Parasta tässä on se, että ei kerta kaikkiaan tarvitse herätä aamulla."
Ai Ella, tuo tomusokerijuttu ei sitten ollutkaan minun originaalikeksintö? Ihan turhaan vuokrasin helikopterin ja ravistelin sieltä sokerisäkkejä.
Oijoijoi taas! Ihania kuvia. Sammalvaahtera ja lumimaisema ovat aivan ihania ja valoverkko sopii kuin tehtynä kuistille. Ransulle tsemppiä, kyllä se jalka pian tottuu ja askel nousee :) Ihana kuva sekin!
ReplyDeleteKiitos Naukulan Mamma! Tunnelmallista iltaa sinulle ja tytöille :-)
ReplyDeleteKauniin näköistä! Hyvin olet sokerisi sirotellut.
ReplyDeleteJa tuo siskosi lahjoittama valoverkko! Wau. Kuin kaulakoru. Todella ihana.
Teillä ei kissat kuitenkaan tee mitään jättiläistiikerin loikkia, kuten serkkuni neitokainen aina, kun lunta näkee. Tämä koristekissan näköinen kaunistus muuttuu eläväksi kumipalloksi lumessa ja hyppii kuin mielipuolinen sitä inhottavaa ainetta pakoon. Jos maassa olisi yhtään onnettomampi vetovoima, misu olisi jo kuussa.
Niin, ja totta tosiaan! Talot! Siinä ne ovat. Täytyy tunnustaa: kaikesta tästä keskustelusta huolimatta en ollut vielä oivaltanut, että taloja on todellakin kaksi (miten tehdään punastuva hymiö...?)
ReplyDeleteElähän sie suotta punastele... Tämä on varmaan ollut vähän sekavaa ja jos joskus esittelenkin talon ja toisenkin, ei ensimmäistä kertaa blogiin tuleva lukija sitä tiedä eikä sitäkään, miltä nuo talot näyttävät.
ReplyDeleteOlisi kiva nähdä serkkusi kissan pomput. Musti pomppii, mutta siksi, että se jotenkin innostuu lumesta. Ransu huokaisee ja nostelee jalkoja tavallista korkeammalle.
Minäkin pidän valoverkoista ja niiden yksinkertaisesta säännöllisyydestä. Olin tosi iloinen kun sain tämän. Kiitos sisko!
Tunnelmallista iltaa myös Saaripalstalle :) !
ReplyDeleteTuon alkutekstisi ja kuvasi perusteella ajattelin, että nonniin, nyt se Saila on tippunut tikkailta...
ReplyDeleteVoisi jo valoja viritellä täälläkin. Kiva, kun tuli lunta. Muutama ruukku jäi kyllä vielä ulos ja haravointikin vähän kesken. Mulle käy aina niin.
Oikeasti tipuinkin, ja siitä päätin olla raportoimatta mutta näköjään osaat lukea rivien välistä ;-)
ReplyDeleteJuuri tuossa valojen ripustamisen jälkeen kun halusin vielä kuvata jäkäliä oksilla, mietin, että tässähän voisi lipsahtaa - tihkusateen kastamat tikkaat ja kovapohjaiset kumpparit eivät ole kovin varma yhdistelmä. Ei pitäisi ajatella, sillä seuraavaksi astuin tikkaan ohi ja humps!
Onneksi sain kameran kiinni eivätkä edes silmälasit hajonneet, vaikka kamera itse asiassa osui ohimoon. Tuloksena mutainen takamus ja mojova mustelma reidessä. Ja vähän kipeä ohimokin...
Ruukut ja haravoinnit voi jättää kevääseen! Siis jos ruukku kestää pakkasta.
No just! Siispä arvasin ja varmaan siksikin, että mulle olisi käynyt samalla tavalla, auts. Olepas nyt varovainen siellä!!!
ReplyDeleteNo ei ne ruukut taida kestää pakkasta :( Meillä on paljon etanoita, siksi olisin halunnut vähän tarkemmin haravoida.
Joo en kyllä kiipeä mihinkään miestä korkeammalle ilman että sanon naapureille. He sitten tietävät tulla katsomaan jos kuuluu muks. Mutta ei näköjään putoamiseen tarvitse olla kuin metrin korkeudella :-D
ReplyDelete