Ullakon ikkuna

Vinttini länsipäädyn ikkuna on kokenut säitä. Etenkin keskimmäisen ruudun alapuite oli niin lahonnut, että lasi oli valunut noin sentin verran alas jättäen raon ikkunan yläosaan. Se ei haittaa, sillä ullakkoa ei muutenkaan ole eristetty – siellä on vain kaksinkertaiset lautaseinät: vino runkolaudoitus ja sen päällä vuorilaudat ja -rimat.
Viime kesänä seinää maalatessani onnistuin vieläpä heilauttamaan tikkailla keskimmäiseen ruutuun halkeaman. Se on nyt ollut paikattuna teipillä ja vahvistettuna vielä pahvinpalalla.

Onneksi on varaosapankkeja. Paraisilla on hyvä, Curation eli Turunmaan korjausrakentamisyhdistyksen ylläpitämä "pankki" ihan kalkkikaivoksen vieressä, vanhojen työläisrakennusten lomassa. Rintamamiestaloon on helppo löytää oikean kokoisia ikkunoita, sillä se on oikeastaan alkukantainen pakettitalo.

Blogiani varmaan lukee monikin vanhan talon korjaaja joka tekee paljon siistimpää jälkeä kuin minä... niinpä ei ikkunan korjauksesta sen enempää. Kulmarauta maalattiin ensin ruostesuojamaalilla, minulla ei nyt ollut muuta väriä kuin mustaa, mutta sillä ei ole väliä. Siihenhän tuli päälle valkoinen pellavaöljymaali (Allbäck: sävy mandelvit). Tässä ei kittejä ole vielä maalattu, niiden vuoro tulee vielä.
Ikkunaa ei ole vielä nostettu paikoilleen vaan se odottaa tällä hetkellä toisen maalikerroksen kuivumista. Pakkanen ei haittaa pellavaöljymaalin imeytymistä eikä kuivumista, väittää Panu Kaila. Ainakin alin maalikerros kuivui oikein hyvin.

Talitintit, nuo pienet paholaiset, nokkivat syksyisin yleensä kaikki kesän aikana uusimani kitit talvirasvaa kerätessään. Olen kokeillut kaikenmoisia konsteja yrityksissäni suojella kittiä. Isoisäni vanhoissa muistiinpanoissa lukee, että kitin päälle voisi ripotella valkopippuria. Koska en siitä mausteesta juurikaan pidä, minulla ei sitä ole. Mutta chilipippuria löytyi, oikein chileläistä mallia. Niinpä ripottelin sitä. Kuten sanottu, ikkuna ei vielä ole paikoillaan joten tinttitestiä ei vielä ole suoritettu.