Unohtumaton Elna

Ystäväni, valokuvaaja Nora Tobiasson teki projektin vanhan taloni vintiltä löytyneiden rakkauskirjeiden pohjalta. Kirjeet kirjoitti vuosina 1908–1912 merimies Gunnar Eriksson mielitietylleen Elna Janssonille. He menivät myöhemmin naimisiin ja muuttivat Ahvensaareen Gunnarin kotitaloon, joka on siis minun taloni. Elna otti kirjeet mukaansa uuteen kotiin ja jossakin vaiheessa vei ne vintille tuohikirstuun, jossa oli matonkuteita ja kankaanpaloja. Sieltä minä ne löysin.

Ote Noran suomentamasta kirjeestä:
Älä nyt unohda mitä olen kirjoittanut rakas Elnani. Jos vain olisit tarpeeksi lähellä jotta voisin suudella sinua mutta olemme liian kaukana toisistamme. Lopetan nyt yksinkertaiset rivini tältä kertaa. Lämpimät terveiset sinulle rakas Elnani. Hyvästi, voi hyvin ja monta suukkoa lähetän sinulle. Kirjoita niin pian kuin voit. Niin monta suudelmaa unohtumaton Elnani.

Lähes jokaisen kirjeen lopussa Gunnar kertoo Elnansa olevan unohtumaton. Kirjeet oli vaikea lukea, sillä ne olivat repaleisia eikä niissä ollut käytetty juurikaan pisteitä eikä pilkkuja. Ne on lähetetty satamista, Amerikastakin, sillä Gunnar oli merimies jo ainakin kolmannessa polvessa. Hän pyytää aina pikaista vastausta milloin minkäkin satamakaupungin poste restante -osoitteeseen. Aikakauden Amerikka-vaikutus näkyy muuten myös Elnan nimessä: hänen toinen nimensä on Atlanta.

Nora esiintyy kuvissa samalta vintiltä löytyneissä Elnan ja Gunnarin aikakauden – tai varmasti myös heidän – vaatteissa, tai oikeastaan niiden riekaleissa. Ylemmässä kuvassa Nora on Gunnar ja alemmassa Elna.
Valokuvia ja niihin liittyviä kirjeitä ja esineistöä – Elna oli ompelijatar – on esillä joulu–tammikuun ajan ravintola Rytmissä Helsingissä, osoite Toinen linja 2.