Kesän ajan potkukelkka on nojaillut navetan seinään. Nyt on aika ottaa se taas käyttöön.
Se on kaunis vanha vehje, joka oli nostettuna varastoon puuliiterin kattopalkkien päälle. Vanhan taloni vintillä on jalan poljettava sorvi ja saattaa olla, että potkukelkan koristeelliset puuosat on itse sorvattu.
Jalakset on käsin taottu, sen näkee. Olen huoltanut tätä kelkkaa öljyämällä, sehän sopii niin puulle kuin takoraudallekin.
Kesämenopelin on aika siirtyä talviteloille.
Toinen potkukelkka jäi puuliiteriin kattopalkkien päälle, missä se toimii mustarastaan pesimäalustana.
It's time to switch from bicycle to sledge. It really is winter.
Saturday, 27 November 2010
Subscribe to:
Post Comments
(
Atom
)
Näen teidät sieluni silmin kelkkailemassa Saaripalstan kylän raitilla. Musti-pantteri jolkottaa kelkan vierellä ja Ransu istuu kyydissä (jottei tule lumipaakkuja). Hyvät kelkkailukelit :) !
ReplyDeleteIhana tuo Naukulan Mamman näky! Siitä jos mistä pitäisi saada se kissajoulukortti. ;)
ReplyDeleteKannattaa näemmä todellakin ostaa vanha talo, niin saa kaupan päälle vaikka mitä aarteita ja oikean seikkailun. Olen sanonut ennenkin, mutta kiitos, että jaat seikkailun meidän kanssa!
Kiitos vaan itsellenne, onhan se kivempi kun meitä on useampi seikkailemassa! Kyllä tosiaan, vanhan talon vanhat aarteet saavat ainakin tällaisen vanhasta pitävän, mielikuvitusta ja uteliaisuutta omaavan ihmisen perin onnelliseksi.
ReplyDeleteRansu tykkää matkustaa taksikyydillä tuossa pyörän korissa, potkukelkkaa ei muistaakseni ole kokeillut :-D
Hei!! Meillä on samanlainen kelkka!!!
ReplyDeleteMielenkiintoinen blogi. Tulen paremmalla aikaa lukemaan sen alusta loppuun = )
ReplyDeleteHauskoja kelkkailuja! Voin ihan kuvitella sinut siellä potkuttelemassa ;)
ReplyDeleteNå niin Tina, eikun potkuttelemahan! Tää on aika matala, jos olisi yhtään keskimittaa pidempi joutuisi siinä olemaan hankalan kumarassa.
ReplyDeleteTervetuloa Kotivalo (hee, mikä nimimerkki! :-D) Tässä taitaa jo olla aika paljon luettavaa jos meinaa kaiken lukea...
Kelkkailu on ihan hauskaa, sellaista mukavaa arkiliikuntaa kun vie roskat ja hakee postit. Kotiin tullessa on aina reipas puna poskilla.
Nuo on ihania, kattelin kirpparilla vanhaa ja raihnaista potkukelkkaa ja tänään kun ajattelin, että taidan sen ostaa, joku oli jo kerennyt ennen minua.
ReplyDeleteHarvemmin mulle käy näin, yleensä en aikaile, mutta tällä kertaa tein niin ja jäin nuolemaan näppejäni. Plääh...ja sulla on niitä kaksikin..plääh...plääh...;=) no ei vaan...hyvä juttu sulle, kun niitä siellä saaressa tarttetkin.Meillä ei vois edes potkukelkalla mennä, kun hiekoittavat kaikki tiet huolella.;=(
Hyvää 1.adventtia sinulle ja suloisille kisuille myös.
Juu, toista tarvitsen minä ja toista mustarastas. Vaikka siihen oikeammin kävisi yksi ja sama kun toinen käyttää talvella toinen kesällä.
ReplyDeleteToivottavasti löydät omasi vielä jostakin, eiköhän näitä aika paljon ole.
Saaressa ei kyllä näy hiekoittajia mailla eikä halmeilla :-D! Tie kyllä aurataan joka päivä, kun on tullut lunta. Aina on joku traktorinomistaja paikalla.
Hyvää adventtia teillekin, ja hetki rauhaa huusholliin!
No sinullahan on kaunis potkuri! Aivan kertakaikkiaan. Tuollaisella kelpaa potkutella.
ReplyDeleteMeidän potkuri tuli appivanhempien kyydissä pohjoisesta pyytämättä ja yllättäen (siivosivat varastoja...) "Eka Vekaralle". Sininen, moderni ja iso kuin mikä. Vie autotallissa peijoonasti tilaa, eikä olla vielä saatu hankituksi sille kattokoukkujakaan.
Eikä täällä "maalikylillä" todellakaan ole tilaa potkutella, vaan joka pyörätie on kyllä niin huolella hiekoitettu että.
Muutan saareen.
:-D Suosittelen!
ReplyDelete