Jättiläinen nurkassa on amatsoninlilja (Eucharis amazonica). Se on vanhanajan huonekasvi niiltä ajoilta kun kodeissa oli talvisin jopa hieman viileää. (Voiko joku kuvitella?) Luulisi sen siis viihtyvän luonani.
Amatsooni löytyi Paraisilta, kukkakauppa Liatriksesta. Oi, olen niin iloinen! Olen alitajunnan syövereissä haaveillut tästä kohta viisi vuotta, siitä lähtien kun luin kasvista Oma Piha -lehdessä (1/2006) Rea Peltolan artikkelista. Kukat myös tuoksuvat. Rea väittää vaniljaiseksi, mutta oma nenäni ei tuossa juurikaan vaniljaa tunnista, onneksi, sillä en ole vaniljafani. Kutsuisin tuota raikkaammaksi, kielomaiseksi ehkä.
.JPEG)
.jpg)
Ihana kukka, voih...rakastan tuoksuvia kukkia ja jos se tuoksuu vaniljalle,niin sopis mulle.
ReplyDeleteÄidilläni on maalla tuommoinen,mutta mielestäni se oli erivärinen.
Mulla on muuten Rean kirjoittamia kirjoja kotona, ainakin kaksi.Hyviä kirjoja ovat.
Rea on hyvä kirjoittaja. Äitisi kukka on varmaan eri kasvi, sillä tässä on aina valkoiset kukat, lajikkeita ei tietääkseni ole.
ReplyDeleteHei sinulla on uusi profiilikuva! Oletpa tiuhaan päivittyvä nainen ;-)
Vaude ompas siinä komee kukka,todella oikein amatsooni:).
ReplyDeleteKaunis on amatsooni ja komia on muuten sohvakin!
ReplyDeleteUhkea amatsooni totta tosiaan ja sopii juuri kyseiseen nurkkaukseen hienosti! Huonekasvit nousevat arvoon arvaamattomaan tähän aikaan vuodesta; ihminen vain tarvitsee ympärilleen vihreyttä ja elollisia asioita. Minulla on ollut vastaava haave huonekuusesta, joka huonekasvikirjan mukaan on viralliselta nimeltään Norfolkinaraukaria, Araucaria heterophylla. Huomenna aionkin käydä katsomassa, löytyykö niitä erään tavaratalon viherosastolta: loppusyksystä niitä oli, mutta en silloin raaskinut ostaa.
ReplyDeleteAi eikö enää ole loppusyksy ;-) Älähän nyt Maria, vasta tänään istuttelin ja möyrin tuolla pihan kostean muhevassa mullassa.
ReplyDeleteHuonekuusi on minustakin suloinen, tosin se kai loppujen lopuksi kasvaa huikean kokoiseksi - ainakin Espanjassa sitä usein ostetaan pienen talon pihalle, kun se on niin söpö, ja sitten siitä kasvaakin 40-metrinen puu. Varatkaa sille siis sellainen paikka, jossa voi tehdä kierreportaat sen rungon ympäri ullakolle.
Kiitos Kirsikka ja Tansku, olen itsekin todella tyytyväinen hankintaani! Siis kukkaan, sohva tuli talon mukana.
Hih, oikeasti piti kirjoittamani loppukesä; oikeasti!!!
ReplyDeleteJoojoo... taidat olla ihan jouluhuminoissa...
ReplyDeleteNo niin, Dahliakin humisee... ;-) Eikö olekin juuri sellainen tyttöjen glögi-iltaan sopiva tunnelma! On tässä pimeydessäkin puolensa. Hämyiset nurkat eivät ole pelottavia vaan armeliaita: ne eivät paljasta villakoiria ja kärpäsenraatoja.
ReplyDeleteAah,amatsoninlilja on kyllä kerrassaan upea kasvi!Mun äidillä oli se myös joskus,en muista mitä sille tapahtui,jostain syystä ilmeisesti kuolla kupsahti ja niin on käynyt munkin yritelmille,en vain saa sitä menestymään:(.Sen sijaan toisen perinnehuonekasvin eli kliivian olen ainakin saanut kasvattamaan hurjasti uusia lehtiä,saa nähdä suostuuko se joskus kukkimaankin:).Tunnelmallisia marraskuun iltoja Saaripalstalle.
ReplyDeleteAmatsoninlilja on IHANA! Onneksi olkoon hankintasi johdosta. Kotisi on 20 asteineen sille varmasti ihanteellinen asuinpaikka ;-) Eiku oikeesti.
ReplyDeleteMinäkin monen vuoden etsimisen jälkeen löysin kotiimme amatsoonin joku vuosi sitten. Aikansa se kukki ja voi hyvin, mutta nyt se kituu raukka henkitoreissaan. Lehtiä on enää muutama, ja nekin roikkua lorpattavat. Kesä taisi olla sille liian kuuma ja valoisa. Ehkä minun pitäisi vaihtaa se toiseen huoneeseen, josko se sillä pelastuisi.
Kaikille amatsonin omistajille ihanaa marraskuuta, kukinta-aika lienee käsillä!
Kiitos tytöt! Kukka on nyt kieltämättä komea, mutta se voi tosiaan olla vaikea hoidettava. Ainakin vanhan talon alle 20 asteen talvilämpö olisi hyvä, samoin kuin kuivuus talvikaudella. Sitten keväämmällä voi kuulemma taas alkaa kastella. Valoisassa pitäisi silti pitää. Ehkä lehtien lurpottaminen kuuluu asiaan, ei noista sipulikasveista aina oikein tiedä... sinne sipuliinhan se kasvuvoima varastoituu.
ReplyDeleteTätä yksilöä on kai pidetty kuivuudessa loppukesällä, kun se on saatu kukkimaan syksyllä.
Rea Peltola sanoo, että huolimaton hoito olisi hyvä. Pistä Intopii miehet hoitamaan niin eiköhän kasvi ala kukoistaa ;-) Ihan oikeasti, näin Rea oli suositellut jollekulle ja se toimi!
Tiina, kliiviakin tietääkseni viihtyy melkein liian pienessä ruukussa ennen kuin suostuu kukkimaan (kuten sinisarja, maatiaisamaryllis ja amatsoninlilja). Sitä pitäisi pitää erittäin niukalla kastelulla jonkin aikaa, eiköhän kukkien sitten pitäisi ilmaantua.