Ai ei...
Eteinen on käyttötilaa. Sinne tullaan mutasaappaat jalassa ja siellä vaihdetaan työhaalari päälle. Ikkunat ovat toistaiseksi vielä yksinkertaiset ja eristys puuttuu niin vintin rappusten alapuolelta (siis kellarin puolelta) kuin ullakolle noustessa ulkoseinien yläosastakin. Ullakolle johtavissa rappusissa on jo ovi, mutta edellämainittujen asioiden takia en vielä lämmitä tätä tilaa – se menisi harakoille.
Eteisen seinissä on, kuten muissakin seinissä, seiniin naulattua pahvia joka on maalattu. Rakennusaika oli sodan jälkeen. Minusta yksinkertaisuus kuuluu tähän taloon. Turha esittää fiinimpää: kun on jälleenrakennusajan talo, niin olkoon sitä rehellisesti.
Eteisessä on aina tavaroita, jotka odottavat vintille viemistä, kuten tuo puutarhatuoli. Kyllä, luit oikein. Se on rämä ja korjaamattoman huonosti suunniteltu, jalat halkeilevat istuinosan takaa. Siksi.
Kaapin saaminen tähän oli hirveä operaatio, vaikka ajoimme auton aivan talon eteen ja kantomatkaa oli korkeintaan kymmenen metriä. Vanhan talon tupaan tulee olemaan kaksikymmentä metriä ja muutama rappunen.
.JPEG)
.jpg)
Justiin tuollainen "pihakuisti" pitäisi jokaisella ihmisellä olla. Sinne voisi jättää kuraiset kumpparit, mutaiset tuulipuvut, janttasaviset hanskat ja kaikilla edellä mainituilla materiaaleilla tahritut päähineet odottamaan seuraavaa ulkopäivää.
ReplyDeleteOnpa mahtava puutarhatuoli! Huikean kaunis. Mitä siitä tulee? "Istuin" kuulostaa vastauksena aika huteralta, ottaen huomioon, että jalat halkeilee siinä kunnossa, ettei niitä kannata korjata. Tuolle sopisi joku ihana, ylellinen, Erityisen Spesiaali kasvi töröttämään istuimelle...? Tai sitten se korjataan Talon Rouvan valtaistuimeksi.
Öh, pitäisikö siitä tulla jotain? Eikö se vaan voi olla pihatuoli siihen asti kun se kuolee? (Tai sen päällä istuva putoaa maahan koska lohkeama antaa viimein periksi ja selkänoja kaatuu). Noita on yhteensä kolme. Neljäs haavoittui pahasti parin vuoden takaisissa naapurin sisarusten kesäjuhlissa, kun loppuillasta tanssimaan innostunut pari kaatui sen päälle. Jalka katkesi. Tuolin.
ReplyDeleteVoisin minä tuon "pihakuistin" lisäksi ottaa vielä tavallisenkin eteisen, mutta kun ei ole kuin tuo yksi niin sen kanssa eletään. Tässä rintamamiestalossa niin kuin varmaan kaikissa muissakin on talo jaettu neljään suunnilleen saman kokoiseen huoneeseen: eteinen, keittiö, olohuone, makuuhuone ja keskellä muuri. On se vaan nerokkaan yksinkertaista.
:-> Juu, kyllä se saa olla ihan vaan pihatuoli!! Samoin sen kaksi kaveria.
ReplyDeleteMinä olen vissiin liian funktionaalinen ja ajattelen, että kaikella pitää olla jokin käyttötarkoitus (meillä esim. ei juurikaan ole koriste-esineitä). Ehkä minun pitäisi osata antaa esineiden vain olla kauniita ;-)
Meillä on "tavallinen" eteinen tässä ei-rintamamiestalossa, mutta siinä, kuten en kuistillakaan, osaa pitää multaisia työvaatteita. Ja siksi "pihakuisti" oli kuin haaveiden toteutuma... Tässä talossa pitäisi olla kyllä muitakin ulokkeita, mutta siitä ei tässä sen enempää :-)
Musta tuo on kyllä varsin tunnelmallinen ja kaunis kuraeteinen! Sanasta tulee mieleen laattalattia, jossa on ritilä (seinällä hana/käsisuihku), rivi kuraisia saappaita, ankea naulakko, sellainen peruskoppi siis. Sun pitää kutsua tuota kuraveranta-nimellä, niin se kertoo, että teillä kuraeteinenkin on täynä tunnelmaa. :)
ReplyDeleteHuomenta vaan!
ReplyDeleteNyt on pakkanen laskeutunut jo tännekin, maa on kuurassa. Kissat iloitsevat kun ei ole enää märkää.
Intopii; pragmaattisuus ja funtionaalisuus ovat hyveitä! Mutta tätä jäin miettimään: Missä ihmeessä sitten vedät saappaat jalkaan ja työvaatteet päälle? Pihavajassa? ;-)
Kyllä tuo on ihan tavallinen eteinen. Kutsun sitä vaan joskus kuraeteiseksi, kun se on aina mutainen. Saappaani, jotka ovat erinomaiset, kun niissä on metallikärki ja -pohja, kuljettavat pohjauurteissaan pihan ent. merenpohjan savea sisään.
Kuraeteinen kai on nykykeksintö, ehkä vasta 90-luvulta? Kelpo keksintö, kylläkin.
Joskus mietin, että tuohon kissaluukkuun voisi asentaa pyörivät harjat niin kuin autopesussa, niin ei tulisi rapaisia kissoja sisään - ja varsinkaan sänkyyn kun avaan niille oven suoraan eteisestä makuuhuoneeseen (kätevästi sängystä käsin). Tämä koskee erityisesti Ransu Rapatassua, ojanpohjien kuningasta.
Minäkin olen aina ihaillut vanhoja maalaistaloja ja mökkejä, kaupunkilaisena ja kun isovanhemmatkin asuivat kaupungissa - ja kesähuvilallekin mentiin Helsingin bussilla. Vanhoissa taloissa on usein kauniit mittasuhteet, materiaalit ja yleensäkin vanha ja kulunut pinta on luonteikkaampi ja kiinnostavampi kuin uusi (minun mielestä, siis).
On sääli, miten paljon vanhaa revitään vain siksi että laitettaisiin "uutta ja hienoa" vaikka se ei ole tarpeen. Samalla hävitetään talon tyyli ja historia. Mutta näin on kai aina tehty, uudessa on aina hienouden leima.
Dahlia; on kiva lukea sinun matkastasi lähiönuoresta (heh!) mökin omistajaksi. Kyllä, tuo tietokirjajärkevyys on varmasti ollut ohjenuorana tätäkin rakennettaessa: "eteiseen peili ja naulakko, ei kuitenkaan peilin päälle, jotta takit eivät peitä peiliä...", tai vastaavaa :-D.
Oma lanta on arvokasta ravinnetta, yhtä hyvää kuin karjanlanta. Se kompostoituu nopsaan. Käymäläseura Huussi suosittelee vuoden kompostointia, nykyasetusten mukaan tuoretta käymäläjätettä ei saa haudata maahan.
Muutan sitten vanhempaan taloon kun se joskus valmistuu, sitä varten tämän paikan ostinkin. Mutta rintamamiestalossa asuessani olen alkanut arvostaa hurjasti tätä ennen lähes roskana pitämääni tyyliä. Sitten vuokraan tätä rintsikkaa vierailijoille, jos joku tänne korpeen haluaa tulla... ;-)
Meilläkin eteinen on inhottavasti aina tila, joka kerää itseensä jonnekin menossa olevat tai jostain tulossa olevat roinat. Pahimmillaan siitä ei pääse kulkemaan läpi.
ReplyDeleteMun mielestä eteisesi on tosi kaunis.
Kai se sitten on eteisten kohtalo. Olen ilmeisesti onnistunut ottamaan kuvia, joissa ei näy kupruilevaa ja reunoilta repeytynyttäkin seinäpahvia eikä kaikkea roinaa, mutaisia työhaalareita eikä sadevaatteita. Ne mutaiset saappaatkin taisivat vielä olla jalassa kun tohvelit on lattialla.
ReplyDeleteLisäksi tuossa eteisen lattialla on usein veritöiden jälkiä. Kissat tuovat usein saaliinsa tuohon matolle ja syövät, siksi matto on aika usein pestävä. Joskus kun Ransu oli pieni ja se innostui ensimmäisistä myyristään, oli veriläiskiä myös seinissä (hyvä ettei katossa :-D)
Hieno eteinen sulla on! Näkisit Naukulan puutarhan ;) !
ReplyDeleteOho, onko Naukulassa puutarha? Ai niin, olithan sinä siellä hommissa tässä syksyllä kun työnjohtajat valvoivat ikkunan takaa :-D
ReplyDeleteJeps. Puutarha on. Postimerkin kokoinen ja huomattavasti huonommassa kunnossa kuin sinun kuraeteinen :) Ehkä joku päivä voin paljastaa koko komeuden ;)
ReplyDeleteIhana tuo Ransukin, aivan kuin lukisi jotain seinältä ,hauska kuva :D
ReplyDeleteKivat kuvat, kyllä viihdyin ♥