1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen Mikä sinusta tulee isona?
Salapoliisi, tai vaihtoehtoisesti pienoismallien rakentaja. Kumpikin on tavallaan toteutunut; toimittajana saan tehdä jonkinasteista salapoliisintyötä ja maisema-arkkitehtina olen rakennellut joitakin pienoismalleja.
2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?
Kössi Kenguru eli ehkä best, Rosvo-Ruudolf myös hyvä.
3. Lempileikkejäsi?
Jaa... olen kai aina tykännyt puuhailla yksin. Muistan että rakensin legopalikoista paljon taloja, myös bestikseni kanssa. Teimme niihin legoista myös asukkaat. Se vaati mielikuvitusta: ei silloin ollut valmiita hahmoja ja muita valmiiksi tehtyjä legomuotoja mitä nyt on. Ranskassa tehdyn tutkimuksen mukaan pohjoismaiset lapset jotka ovat leikkineet normilegopalikoilla ovat luovempia ja älykkäämpiä kuin he, jotka ovat rakentaneet valmiiksi suunniteltuja malleja ohjeen mukaan. (Kai lukijat nyt tajuavat rivien välistä, että olen superälykäs?) Toisaalta ohjeiden mukaan rakentaneet tod. näk. suoriutuvat Ikean huonekalujen kokoamisesta paremmin, tosin tähän ei tutkimuksessa viitattu.
Iisakinkirkon pienoismalli ko. kirkossa Pietarissa.Salapoliisi, tai vaihtoehtoisesti pienoismallien rakentaja. Kumpikin on tavallaan toteutunut; toimittajana saan tehdä jonkinasteista salapoliisintyötä ja maisema-arkkitehtina olen rakennellut joitakin pienoismalleja.
2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?
Kössi Kenguru eli ehkä best, Rosvo-Ruudolf myös hyvä.
3. Lempileikkejäsi?
Jaa... olen kai aina tykännyt puuhailla yksin. Muistan että rakensin legopalikoista paljon taloja, myös bestikseni kanssa. Teimme niihin legoista myös asukkaat. Se vaati mielikuvitusta: ei silloin ollut valmiita hahmoja ja muita valmiiksi tehtyjä legomuotoja mitä nyt on. Ranskassa tehdyn tutkimuksen mukaan pohjoismaiset lapset jotka ovat leikkineet normilegopalikoilla ovat luovempia ja älykkäämpiä kuin he, jotka ovat rakentaneet valmiiksi suunniteltuja malleja ohjeen mukaan. (Kai lukijat nyt tajuavat rivien välistä, että olen superälykäs?) Toisaalta ohjeiden mukaan rakentaneet tod. näk. suoriutuvat Ikean huonekalujen kokoamisesta paremmin, tosin tähän ei tutkimuksessa viitattu.
4. Parhaat synttärisi ja miksi?
En muista, mutta yhdet ikävät muistan: isosiskoni ääliömäiset POIKAkaverit olivat MINUN synttäreillä ja kiusasivat leikkikissaani roikottamalla sitä hännästä. Se oli ihan kauheaa. Menin sanomaan jollekulle aikuiselle joka tuli lopettamaan eläinrääkkäyksen.
5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
Ihan pienenä kiikuin trapetsilla, joka meillä oli lastenhuoneessa ja yritin aina kiivetä talon katolle. Isä laittoi kattotikkaisiin levyt niin etten päässyt katolle enää sen jälkeen kun kaksivuotiaana olin onnistunut pääsemään ihan räystään tasalle saakka.
6. Ensimmäinen musiikki-idolisi?
M.A. Numminen ja Pelle Miljoona.
7. Paras joululahjasi/muu lahja, jonka olet saanut?
On lahja että on saanut viettää lapsuuden joulut suuren täti- ja serkkulössin kanssa isovanhempien luona. Serkusten tapaaminen oli riemukasta, sillä vietimme myös pitkät ihanat kesät yhdessä isovanhempiemme kesähuvilalla.
8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?
Ehkäpä matkustaa Latinalaiseen Amerikkaan. Tosin matkustushalut ovat aika olemattomat, kun on vihdoin koti ja remonttiprojekti. Ehkä sitten viidenkympin villityksessä...
Tähän kai ehkä pitäisi haastaa kahdeksan muuta blogia, mutta kukin saa nyt kyllä päättää itse josko haluaa osallistua. Haastan siis kaikki, kunkin mielihalujensa mukaan.
.JPEG)
.jpg)
Mukavaa luettavaa ja valloittava lumensyöntikuva! :)
ReplyDeleteLeikkikissojen kiusaajat ovat piinanneet minuakin pienenä. Lienevätkö poikalapset jotenkin korostetun rationaalisia, kun haluavat leluja retuuttamalla osoittaa että "ei se oo ees elävä!" Pidän edelleen kiinni linjastani, ettei teddykarhua saa tarttua kurkusta :D
Itse rakentelin legoilla aina ohjeiden ohi, sillä minusta valmiit mallit olivat tylsiä. Sanomattakin selvää, että meillä joku muu kokoaa huonekalut kuin minä ;D
Oot ihan ittes näkönen noissa kuvissa!! :DD Me sulatettiin ekaluokalla lunta kattilassa, kun ope halus näyttää, miten paljon shaibaa se sisältää ;P
ReplyDeleteVoi kun kiva kuulla nämä sinusta.
ReplyDeleteJa totta tosiaan, kylläpä olekin fiksu ja filmaattinen...;=)
:=D vielä kerran...
Kaikki pienet pallerot syö lunta...ihan kaikki , vaikka kuinka kieltäisi, tuo olisi voinut olla hyvä idea, mitä Tina kirjoitti, keittää lumi vedeksi ja näyttää muksuille mitä se pitää sisällään. Olet näemmä jo pikkutyttönä ollut kissafani.
Ihania kuvia sinusta.
No ainakin olen aina ollut eläinfani (paitsi käärme-!). En kyllä tiedä auttaisiko sekään että näyttäisi mitä vedessä on, eiköhän sekin ole kiehtovaa. Minä ainakin join pienenä kuravettä, kun se oli niinkuin kahvia, siihen asti, kunnes isosisko meni kantelemaan. Ja katsokaa, olen terve ja vastustuskykyinen ja minulla on edelleen läheinen suhde multaan.
ReplyDeleteElla; tietenkään teddykarhuja ei saa retuuttaa eikä ottaa kaulasta! Ne saattaa joskus kostaa keskellä yötä kaiken kokemansa vääryyden, pitkä pinna katkeaa ja lupsakasta teddystä voi tulla moottorisaha- (tai vähintään leipäveitsi-) teddy.
Hauskoja tietoja :)
ReplyDeleteMikä minun huomioni valtasi tässä postauksessa, oli tuo yltiökaunis kotitalon julkisivu tuossa kolmoskuvassa. Wau!
Ja yhdyn tähän retuuttamis-kieltoon; ei tietenkään saa! Senhän sanoo jo järkikin ;)
Kivaa luetttavaa sinusta,mukavia kuvia sinusta pienenä,siitä sitä vaan on kasvettu isoksi.:).Mukavaa Pyhäinpäivää sinulle sinne♥
ReplyDeleteNiin me kaikki kasvetaan ;-) Ja todella, mitään millä on sielu tai voi olla sielu ei saa rääkätä.
ReplyDeleteMukavaa pyhäinpäivää kaikille, pidänkin tänään lastenjuhlat (kääk!), joten lapsiteema jatkuu. Näen silmissäni kuinka juhlien jälkeen päästän parvekkeelle mitä luultavimmin evakkoon halunneen Mustin takaisin sisälle ja huokaisemme molemmat helpotuksesta.
Voihan Rosvo Rudolf, olin melkein unohtanut hänet ja söpöisen Elli-vaimon; ehdoton supersankari myös minun lapsuudestani! Hurmaavia kuvia pikkuisesta Sailasta, seiskytluvun karvalakkimuoti näkyy omissakin lapsuusajan valokuvissa, tosin omani ei ollut todellakaan noin tyylikäs! Ja legoja rakastin minäkin. Niillä leikin aina yksin, samoin kuin kavereideni kadehtimalla nukkekodilla. Sain sisustaa ja luoda mielikuvitusmaailman oman pääni mukaan eikä tarvinnut tehdä ikäviä taiteellisia kompromisseja :)
ReplyDeleteMikä onni ettei tarvitse tehdä kompromisseja edes lapsena! (Paitsi silloin kun isosisko pakotti taas tyhmään leikkiin jossa minä olin aina koira ja hän hieno täti - mutta ei se mikään kompromissi ollut.)
ReplyDeleteOlin erittäin ylpeä tuosta karvahatusta, nimittäin isälläni oli ihan samanlainen harmaa.
Niin ihanalta kuulostavat nuo isovanhempien luona vietetyt kesät ja joulut serkkujen kanssa.
ReplyDeleteVaikutelma tuli, että olet ollut melko vauhdikas tyttö, jotain Peppiä sinussa kenties?
Minä olin pienenä aika kaikkiruokainen musiikin suhteen, mutta M.A. Nummista en voinut sietää, en myöskään Elvistä. Miltäköhän M.A. nyt kuulostaisi korviini, en ole vuosiin kuullut.
Kannattaa kuunnella, itse diggailen vieläkin...
ReplyDeleteIhania juttuja:) Ja oot niin vaikuttavan topakan näköinen 1vee-kuvassasi:).Kiipeilyharrastuksesi kyllä kuulostaa hurjalta,onneksi isäsi teki siitä lopun!
ReplyDeleteMinua kyllä harmitti vietävästi, etten päässyt enää kiipeämään. Muistan hyvin, kun yritin monta kertaa ylettyä tikkaiden molemmin puolin kiinnitettyjen vanerilevyjen yläpuolelle, käsiksi tikkaiden puoliin.
ReplyDeleteToteutin sitten sisäistä apinaani muuten. Kun äiti tuli töistä kotiin olin usein olohuoneen kirjahyllyn ylimmällä hyllyllä hipi hiljaa etten saisi toruja.