Lisää vihreää

Tänään aurinko paistaa vielä voimakkaasti eikä pakkasta ole paljoa. Niinpä lumi jatkaa sulamistaan ainakin vähän. Ilokseni huomasin toisenkin kohdan, jossa maata alkaa näkyä: vanhan taloni etelänurkka. Tuolla kuvan yläosassa polun vierellä lunta on ainakin 30 cm, mutta tästä se on jo sulanut, sillä tähän nurkalle lumi ei kerry. Tuuli pitää siitä huolen.

Samoin on eilen paljastuneiden krookusten piippojen laita. Mustin kopin edustalta tuuli pyyhkii lumet pois, vaikka vähän edemmäs kerääntyy aina pieni dyyni. Aurinko säteilee lisäksi lämpöä kopin seinästä ympäröivään maahan, mikä sulattaa lunta nopeasti. Tämä kohta tontistani on silti aina vähäluminen, suurimmat dyynit kertyvät muualle.
Tällaiset asiat kannattaa merkitä itselle muistiin syksyn istutuksia varten. On vaikea sanoa, koska kevät minnekin tulee, sillä se saattaa tulla yhteen kohtaan monta päivää aiemmin kuin 30 cm:n päähän, ja joihinkin puutarhan paikkoihin vasta viikkoja myöhemmin.

Ransu tutkailee Mustin krookuspuutarhaa.
Myönnän myös, että tämä seutu on yleensä vähäluminen. Yllättääkö se jotakuta, että olen nimenomaan asettunut seudulle, jossa on Suomen lyhin ja vähälumisin talvi?

Lunta on silti vielä paljon. Melkein koko piha on lumen vallassa, näkyvää maata on yhteensä neliömetrin verran.

Navetan edustan polun vieressä on noin puolen metrin hanki. Kohta koittaa aika, jolloin saunavesiämpäreitä ei tarvitse kantaa kannattelemalla niitä hangen yllä (se on yllättävän raskasta), ja on niin kuivaa, että saunankin saa syttymään ilman kahden tunnin aherrusta märkien puiden, papereiden ja tikkujen kanssa, saunan oven saa taas kunnolla auki kun routa hellittää ja sulava maa laskee lattian ja mikä parasta, saunaa ei edes tarvitse lämmittää, kun on niin lämmin että veden keittäminen vedenkeittimellä riittää – pesulle pääsee aina heti!
Ja kohta keittiöön tulevan veden letkukin sulaa, niin alkaa taas juoksevan veden aika! Talven loppuminen on todellakin yhtä juhlaa.

Siispä takaisin kevään merkkeihin ja vanhan taloni nurkalle. Seinän edustalla näkyy vähän vihreää: talvivihanta nummiajuruoho 'Elfin' kurkkii Tolkien-kukkapenkistä! Sen vieressä näkyy sinipiikkiputki 'Blue Hobbitin' kuivunut kukkavarsi.

Tolkien-penkin yläpäässäkin on paljastunut vähän maata. Idänunikoilla on vihreät lehdet talvellakin, se on niin piristävää! Ja pienen kiven takana näkyy pikkukurjenmiekan vihreä lehti.

Tulppaaneja vahtiva pupu oli kaksi päivää sitten korviaan myöten lumessa. Sää oli harmaa eikä kevään tulo tuntunut ollenkaan olevan käsillä.

Mutta sitten tuli eilinen päivä ja tänään pupulla on jo rinta paljaana!
En kirjoita näistä siksi, että muiden keväänodottajien pitäisi tulla kateellisiksi, vaan siksi, että tästä saa niin paljon toivoa! Keväällä on käsittämätön vauhti suotuisina päivinä. Valitettavasti nyt ei niitä päiviä näytä viiden päivän ennusteessa olevan, mutta kevään tulo jatkuu taas sen jälkeen, se on varmaa.
Mukavaa kevään alkua kaikille!

Idänunikko – Papaver orientale
Nummiajuruoho – Thymus praecox
Pikkukurjenmiekka – Iris Pumila-Ryhmä
Sinipiikkiputki – Eryngium planum