Ulkona odotti pettymys, kun saavuin kotiin. Kevät ei ole ollenkaan edistynyt niin kuin mielikuvissani sen olin nähnyt. Maata peittää paksu lumi, jossa on jääkuori - niin vahva, että se kannattaa ihmisenkin. Krookusten versot ovat samassa jamassa kuin kymmenen päivää sitten eikä taikapähkinä pihahdakaan – liekö edes hengissä. Meren kylmyys pitää saaristoa hyisessä otteessaan.
Onneksi täällä on ihana kukikas olohuone, jota en edes ehtinyt esitellä loppuun: laitoin taulut seinälle, tein pari uutta kollaasia vanhoista valokuvista, rakensin kirjahyllyt ja muuta mukavaa. Ai että on ihanaa olla kotona, kun saa ihailla kukallisia seiniä!
There really are no flowers outside, so we must stick to my new sitting room wallpaper. There are plenty of flowers in it!
Taloni entinen emäntä vuodesta 1912 1960-luvulle oli ompelijatar, joten olen koonnut tällaisen pienen asetelman hänen vanhan ompelukoneensa päälle: pari vanhan talon lattian alta löytynyttä kangasmittakeppiä, räätälinsakset ja pullo The Many-Use Oil -ompelukoneöljyä (plus aseisiin, kirjoituskoneisiin ja huonekalujen hoitoon!). Valokuvasta en tiedä, kuka siinä on, eikä kukaan muukaan ole rouvaa tunnistanut. Mutta se on hieno muotokuva, olkoon siinä. En edes tarkalleen muista, mistä täältä sen löysin. Yksi muotokuvataulu löytyi peräti navetasta, jossa se lojui kuvapuoli alaspäin.
Seinällä olevista kuvista voisin tehdä oman postauksensa, jos ne jotakuta kiinnostavat. Tässä kuvassa näkyvä puureliefi on sodassa kadonneen setäni Sorjon tekemä puhdetyö. Se on arvokas, sillä miehestä ei paljon muuta ole jälkipolville jäänyt. Perhe ei saanut koskaan tietää, miten hänen kävi.
Isäni keräili jonkin verran vanhoja tavaroita, vaikka tulikin vanhemmiten yhä tuskastuneemmaksi materian määrään – tunnistan samoja piirteitä itsessäni. Tämän virsikirjan vuodelta 1897 on isäni joskus nuoruudessaan ostanut. Siihen kuuluu hieno metallisalpa, jonka nahkaremmi on hapertunut poikki. Nahkakannessa näkyy kuvioita.
Virsikirjan päällä asustaa karhuherra, jonka olen saanut entiseltä työkaverilta parikymmentä vuotta sitten. Hän antoi minulle lahjaksi karhuaiheisia, ihania juttuja, joista on tallella myös nallekuvioinen huivi.
Ei liene suuri yllätys, että karhu perehtyy hunaja-aiheeseen!
Ja juuri kun olin saanut olohuoneen seinän valmiiksi, tuli pisteenä iin päälle arvontavoitto:
Kaikenkirjavaa-blogin Rva Pionin tekemä pussi! Huomaa myös kissakortti – muistuttaako jotakuta tuttua?
Pussissa on ihailemani Gustav Klimtin maalaus ja huippukauniita kuoseja sekä -värejä.
Eikö ole mahtavaa flower poweria yhdessä tapetin kanssa? Huomaa myös itse virkattu nauha ja reunan kissakuosit! Pussiin on lisäksi kirjottu sanat Anna hyvän kiertää.
Huippu!
Siinä asustavat nyt virkkuukoukut ja sukka- sekä pyöröpuikot tässä ompelukonepöydällä.
Sitten otin kuvan uudesta kuvakulmasta. Tämä on näkymä olohuoneen ikkunanurkasta: vasemmalla on makuuhuone, oikealla keittiö. Ompelukonepöytä on kuvaajasta nähden oikeanpuoleisella seinällä, sohva vasemmalla. Tässä koko valtakuntani, jos muita rakennustenrotiskoja ja pihaa ei oteta huomioon (mutta viimeksimainittu on kuitenkin minulle kaikkein tärkein valtakunta). Jos oikein tarkasti katsoo, näkyy sängyssä peittomytyn takana harmaan ja mustan kissan päälaet.
Viihtyisää illanjatkoa ja oikein lämpimiä kevätpäiviä, toivotaan että pihaltakin löytyy lähipäivinä raportoitavaa!
.JPEG)
.jpg)
Ihanaa nostalgiaa ja niin kodikasta! Klimtin työt ovat mahtavia, olen usein haaveillut "The Kiss" -julisteesta olohuoneeseen :)
ReplyDeleteKyllä koti on koti <3
ReplyDeleteOlin jo kysymässä,että käytätkö singeriä vaan sen tarina selvisi. Ihania kertomuksia, asetelmia ja esineitä. Voi setäsi kohtaloa, miten raskas asia se on ollutkaan lähiomaisille.
Kerro ihmeessä seinillä olevista kuvista. Sinulla kun tuo tarinankerronta on hallussa.
Ja totean taas; kotisi on viihtyisä, pieni ja kodikas.
Musti ja Ransuhan ne siellä, voi pieniä pupusia.Kyllä kelpaa sinne poikien joukkoon käydä nukkumaan.
Tottahan tämä ei voi olla, että on näin järkyttävän kylmä! Vähän on lumi huvennut pihalta, ei se kyllä paljon lohduta. Pääsiäisenä kuuluu olla lämmintä!
Nyt tämä lohduton käy poikien keskellä nukkumaan...herätys on klo 5.
Ai niin, systerin kuivakäymälä on samaa merkkiä kuin sulla...vaan se asennetaankin kesällä, kun
laajennusosa ( kuisti ?) valmistuu.Siellä on myös koko ajan jotain työn alla, te remonttireiskat ette toimetonna malta olla.
T. Leena ja Pojat
Toi sun kukkapussukka on ihan huippu :)
ReplyDeleteKyllä se kevät on tulossa, älä huoli - ei sitä kokonaan ole peruttu! Hidastettu vain..
Kauniin kodikasta on ihan silmä lepää!
ReplyDeleteVanhoilla tavaroilla on "sielu"..
Sain juuri lahjaksi n.70-vuotta vanhan ryijyn, en olisi ikinä uskonut että ripustelen moisen seinälleni. Nyt se kuitenkin komeilee kunniapaikalla kodissani.
Linda; Kiitos! Pidän kaikesta vanhasta rojusta ja tunnelmista... olohuone näyttää nyt vähän joltain museolta, mutta se ei haittaa, sillä monessakin kotimuseossa on niin kodikas tunnelma että olisin voinut jäädä sellaiseen asumaan ;-)
ReplyDeleteMinäkin olen joskus ihastunut Klimtin Suudelmaan perin pohjin, se on ihana.
Leena ja Pojat; Kyllä vain, tuolla (kuvassa) näyttäisi Ransu pesevän isoveljen päätä <3 Sinne on oikein hyvä käydä nukkumaan!
Luulen, että Sorjon katoaminen oli todellakin kova pala. Vain hieman vanhempi isoveljensä muisteli elämänsä viimeisinäkin vuosina kyynelsilmin, kuinka he olivat yhdessä olleet rintamalla, "viereisten puiden takana pelättiin". Ja siiten pelko veljen mahdollisesta elämästä vankina, ja toivo nopeasta kuolemasta, ettei olisi sitä joutunut kestämään.
Tuo on oikeastaan Husqvarna, en ole vielä kokeillut, vaikka hankin siihen uuden nahkahihnan katkenneen tilalle. Täytyy joku kerta kokeilla, kun on tuota öljyäkin ;-)
Hyvää yötä sinne poikien keskelle ;-)
Heidi-Maaria; Kiitos tiedosta! Toivotaan että kevät saapuu pian...
ReplyDeleteTaina T; Niin sitä ehkä "vanhenee" (=viisastuu)! Vanhoilla tavaroilla on kaunis pinta ja niiden kanssa mielikuvitus lähtee liikkeelle.
Ihanaa että olette jälleen kotona.:)
ReplyDeleteKukkakuvioinen tapetti on kaunis ja pusukka sopii niin yhteen.
Nuo taulut ovat niitä historian havinoita. Tee ihmeessä postaus niistä. Eihän sitä koskaan tiedä jos joku tunnistaa jonkin tiedon. Muutenkin nuo Saaristoon liittyvät asiat kiinnostavat tosi paljon myös historaillaiset:)
Setäsi katoaminen on ollut varmasti isällesi ja hänen perheelleen erittäin surullinen ja tuskainen asia kun ei jää mitään tietoa miten lopulta kävi.
Meillä on jo hiukan tuo lumi sulannut, mutta on sitä vielä tosi paljon jäljellä. Sammalta on muutamassa kohtaa näkyvillä, mm meiän katon reunassa kun vesi virtaa niin sammal rehottaa. Lehmät ja vuohet puuttuvat vain katolta;)
Ensi viikolla rupeaa kunnolla lumi sulamaan!!
Mukavaa loppuviikkoa sinulle saareen!
Kylläpä seinä puhkesi täyteen kukkaan! Se on kaunis ja ompelukoneen asetelma suorastaan kutsuu työhön. Minä olen tietenkin niitä, joita kiinnostaa seinän kollaasit :) Mutta ei minulle tarvitse tehdä omaa postausta sentään.
ReplyDeleteOdotellaan kunnon kevättä yhdessä!
Kuvat seinällä olisivat mielenkiintoinen aihe - tee vaan postaus niistä. :)
ReplyDeletePussukka ja tapetti sointuvat hyvin toisiinsa. Sinulla on kauniita vanhoja esineitä. :)
Oma postaus noista tauluista kuulostaisi mielenkiintoiselta! Juuri aamulla sängyssä pötkötellessä mietin taikapähkinääsi, kyllä se on iso harmi jos se onkin joutunut antamaan periksi tälle ikävistä ikävimmälle kylmälle talvelle?! Mutta ei saa vielä menettää toivoaan, jospa tämä jännitysnäytelmä vielä ratkeaisi iloisiin jälleen näkemisiin:)
ReplyDeleteIhana lämminhenkinen koti! Huomasin Porin Matin! Onnistuin itse hankkimaan samanlaisen viime syksynä pikkumökkin , ,jota olen ahkerasti lämmittänyt koko talven.
ReplyDeleteNo voihan Suuri Harmistus, ettei ulkoa löytynyt kukkivaa : (( Onneksi sisällä on kukkia ja aivan ihania onkin! Talossasi näyttää olevan lämmin ja kotoisa tunnelma.
ReplyDeleteKatsoin tuossa korttikuvassa, että Musti kurkkii lattialta!
Rapsutukset päälaille :)
Puureliefi on arvokas. Onneksi se on päätynyt seinälläsi. Ja saaristolaispojat bongattu;)
ReplyDeleteIhanan tunnelmallinen koti ♥. Onneksi puureliefi on päässyt arvoisalleen paikalle!
ReplyDeleteSaaristolaispoikien läheltä bongasin ihastuttavan kattovalaisimen :)
Voi kuinka kaunista ja kodikasta. Arvokkaita esineitä, historiaa. Aivan lumoavaa.
ReplyDeleteSuru ja tietämättömyys sodassa kadonneiden kohtalosta on ollut suorastaan musertavaa monessa perheessä ja suvussa. t. Itsekin sellaisesta suvusta. Pia
What a beautiful sewing machine, does it still work?
ReplyDeleteOmpelukoneseinustasi on ihan "miun maun mukkaan" eli pidän kovasti tuosta tapetista ja taulujen sijoittelusta siinä. Käytätkö konetta? Itselläni on vanha Singeri mökillä, mutten ole koskaan sitä kokeillut.
ReplyDeleteEn ole ihmeemmin valkoisten kotien ystävä, joten on kiva nähdä, että vielä löytyy niitäkin, jotka pitävät väreistä ja etenkin tauluista seinillä! Omaan silmääni seinät kaipaavat aina tauluja, vaikka tapetti olisikin kuviollinen tai värikäs.
Mukavaa aurinkoista päivää!
T. Sari Puumulista
Ihanan värikäs seinä. Kävin lueskelemassa vanhoja postauksiasi talon historiasta. Siellä oli paljon mielenkiintoista. Bloggaamisessa on se mukavaa, että kirjoitellessa ja kuvatessa syntyy arkistoa, johon voi aina palata ja josta löytyy paljon tietoa. Tällä on luettavaa moneksi kerraksi vielä!
ReplyDeletePeräkamarin pojat :) Viihtyisää on sisällä ja ihan kohta myös ulkona, pieni pilkku maata jo näkyy täälläkin.
ReplyDeleteMaiju; Kiitos ja samoin, pikaista kevään tuloa sinnekin :-) Saaristossa on muuten ihanaa, mutta tämä keväinen viima jäisen meren yli on hyytävä. Ei ihme, jos kasvit eivät lähde kasvuun kovin nopeasti.
ReplyDeleteDésirée; Odotellaan... teillä varmaan sama vika kuin täällä: jäätävä tuuli estää kevään tuloa. Voi kun tulisi tyyni päivä!
Sirpa ja Kollo; Kiitos, kaikenlaista on kertynyt, tullut talon mukana ja omasta suvusta. Siksi ne ovat aarteita :-)
Minna; Katsotaan, totesin juuri, että vaikka on aurinkoista, on tuuli aivan hyinen - ei ihme, jos taikapähkinä vähän nikottelee. Ei vielä luovuta toivosta.
Aila; Porinmatti on niin hyvä! Siinä tulee kahvi ja ruoka myös nopeasti, se on todella tehokas!
Inka; Rapsutuksissa pitää olla nopea, kun pojilla on niin kiire juosta sisään ja ulos vähän väliä :-)
Myrsky; Saaristolaispojat, varsinkin meripantteri, ovat tyytyväisen oloisia, vaikka vihollinen (Vippe-kolli) onkin tänään bongattu pihalla.
AnnaS; Valaisin on talon alkuperäinen, Tynellin 1940-50 -taitteesta peräisin oleva valaisin, saman ikäinen kuin tämä talokin. Olen siitäkin joskus postannut (kuuluu varmaan kategoriaan "kannatti ostaa talo").
Pia; Tietämättömyys on varmaan kaikkein ikävintä, kun sitä kuvittelee tietenkin pahimpia mahdollisia skenaarioita.
Paula; Yes, it does! The mechanism is so simple - all its needed was some oil and a new leather belt. I have only tried a few stiches though.
Puumulin Sari; En ole käyttänyt tuota, vain kokeillut että toimii. Äidilläni on polkuompelu-Singer, sillä ompelin nuorena enemmänkin, kun omaa konetta ei ollut. Se tekee todella kauniita pistoja.
Kiva kuulla, että pidät tauluista tapettiseinillä. Itsekin pidän niistä, mutta mietin, onko siinä jo liikaa kuviota ja tavaraa - no päätetään että ei ole (ei minustakaan, mutta joskus sitä tyhmyyksissään miettii, mikähän jonkun muun mielipide saattaisi olla ;-))
TuulaJ; Kiitos! Tässä tosiaan kertyy arkisto.
Cheri; Peräkamarin pojat :-D
Jee, maapilkku sulattaa pian lisää maata! Kyllä täälläkin näkyy maata jo monta neliömetriä niiden kahden lisäksi, jotka jo maaliskuun alussa paljastuivat (ja sitten peittyivät uudelleen). Kun vaan tulisi lämpimämpää! Odotan siksikin, että saisin juoksevaa vettä taas hanaan, tämä on tuskallista tämä odottelu.
Oi ihanaisia kukkia! Tykkään kyllä tuosta tapetista - ja nuo huoneiden väliovet ovat aivan ihanat!!!!
ReplyDeleteTosi kauniita värejä sulla on siellä. Ja kekseliästä sisustusta muutenkin.
ReplyDeleteJaana; Kukkatapetista tulee niin iloiseksi :-) Onneksi täällä oli alkuperäiset ovet jäljellä ulko-ovea myöten, kaikki lakattuja niin kuin tyyliin kuuluu. Osa väliovista on noita vaneriovia, ja pari on paneeliovea, mutta nekin 40-lukulaisia.
ReplyDeleteZepa; Nuo olkkarin sisänurkan ja -seinien (missä on kamiina) värit olivat tuollaiset jo kun ostin paikan, itse tykkään kovasti tuosta siniseksi maalatusta muurista. Ja tietysti myös kukkaseinistä. Tapetista tuli yllättävän kiva vaikka on ruskea. Ei pitäisi arvostella ennen kuin näkee lopputuloksen, edes silloin kun itse tekee!
Viihtyisää näyttää olevan ja tuo tapetti on aivan ihana, tulee lapsuus mieleen. Singerin minäkin pyysyn anopiltani kotiini, se on kaunis koriste. Nyt vain olen siinä tilanteessa, että olen todella tuskastunut tavaran määrään enkä malta laittaa mitään pois:(
ReplyDeleteKevättä odotan tai oikeammin kesää odotan vimmalla, pääsen onneksi pakoon hetkeksi tätä kurjuutta muualle maailmalle jospa palatessa olisi paremmat kelit!
Perintötavaroissa on se vika, että niitä ei raaski myydä!
ReplyDeleteVoi että, kyllä lämmön on pakko joskus palata, tää on ihan hirmuinen kevät tällainen jäinen ja hyytävä.
Nostalginen seinämä. Ja tee ihmeessä postaus seinän tauluistakin. Tälläistä historiasta innostunutta se kiinnostaa aina :))
ReplyDeleteKehysliikkeessä pohdin tänään kehystäjän kanssa nykyisiä maalissäitä. Aivan mielettömän kylmiä. Meillä oli aamulla -20 pakkasta.
Kodikkaan näköistä! Minäkään en tykkää kovin kliinisillä huonekaluilla sisustamisesta, vanhoissa on tunnelmaa..ja tarinat. Vanhat ompelukoneetkin ovat vaan niin sympaattisia! Sanoo vanha ompelija :)
ReplyDeleteKatja; -20, voi apua!
ReplyDeleteHelena; Vai vanha ompelija :-D Tästä herääkin himo kokeilla tuota konetta enemmänkin. Se voisi olla huomattavasti parempi kuin 80-luvun Brother, joka ei osaa kuljettaa kangasta ja tekee erittäin epämääräisiä pistoja!
Luin postaustasi niin antaumuksella, että lähestulkoon tunsin tassuttelevani tupasi lattialla kurkistelemassa ovista ja ikkunoista, silittelin kukkivaa tapettia ja kuulin Ransun ja Mustin kehräävän.
ReplyDeleteKyllä me olemme ilmi selvästi siirtyneet kevääseen, joka tosin etenee hiukan hitaasti. Pitkäksi venähtänyt talvi on saanut meidät kärsimättömiksi, mutta kunhan kuu alkaa pienentyä, loppuvat myös öiset paukkupakkaset. Näin uskon!
En tiedä uskoako tuohon täysikuuhun, jotkut väittävät että silloin on kylmää mutta aina se ei pidä ollenkaan paikkaansa. Joka tapauksessa, pääasia että kevät etenee vaikka sitten minuutti kerrallaan (kun päivä pitenee ja aurinko on korkeammalla). Tämä kevät tuntuu olevan tällainen väsytystaistelu, talvi ei tahdo millään luovuttaa, mutta lopulta aurinko voittaa.
ReplyDeleteTosi hienoa! Aikamoisia aarteita olet isältäsi perinyt ja myös talostasi löytänyt. :)
ReplyDeleteKun sattuu pitämään kaikesta vanhasta, niin tulee säästettyä sellaista mitä toiset heittävät pois - minusta ne ovat aarteita :-)
ReplyDeleteKauniita vanhoja tavaroita ja ihana tuo kukikas tapetti.
ReplyDeleteTee vain postaus tauluseinästä ja kollaseista jotka teit.
Oma koti=oman näköinen on aina kiintoisa. Kiva jos löysit käyttöä pussukalle. Omassanikin kulkee virkkuita.
Pussi tuli niin tarpeeseen, kun olin tunkenut pyöröpuikkoja jossain neronleimauksessa toimistotarvikelaatikostoni alalaatikkon! Kun en sittemmin tiennyt niiden olevan siellä, on moni neule jäänyt aloittamatta kun ei ollut sopivaa puikkoa (suurin osa varastostani on kaupungissa) ja olen sitten tehnyt jotakin muuta mihin on puikot. Nyt tiedän mistä saaressa olevat puikot löytyvät.
ReplyDeleteSinäkin arvostat vanhoja asioita, teilläkin on juuri sellainen koti jossa olisi kiva käydä ja kuulla tarinoita.
Jokaisessa kuvassa oli paljon tutkittavaa ja ihasteltavaa! <3
ReplyDeleteHmm, tämä ei taida olla minimalistinen koti... pitäisikö sanoa peräti maksimalistinen...?
ReplyDeleteNyt mä vihdoin keksin mistä sun tapetit on niin tutun näköisiä. Pussilakanat! Joko meillä tai jollain tutulla oli hamassa menneisyydessä tuolla kuosilla pussilakanat. :D (Tai jollain hyvin samalla.)
ReplyDeleteHeh, no se on ihan mahdollista :-D Mun lapsuudenkodissa oli vähän samantapaiset pussilakanat, ruskeat joissa oli valkoisia kukkia, mutta niissä oli myös tipuja.
ReplyDeleteSaila jos vielä luet tämän edellisen postauksesi kommentteja, niin laita toki ihmeessä tulemaan jossain vaiheessa tietoa niistä seinälläsi olevista kuvista ja muutenkin talosi historiasta. Minulla on oma lehmä ojassa sikälikin, että se meidän talomme edellinen emäntä Svea os. Mickelsson oli syntyjään Avensorista. Ehkä hän liittyy jonkin mutkan kautta myös sinun tilaasi!
ReplyDeletetv Leena
Oikeastaan kaikki tieto tilani entisistä asukkaista on peräisin Norrskata i ord och bild -kirjasta, joka teilläkin varmaan on. Mickelsson-nimisiä ei tällä tilalla ole ollut.
ReplyDeleteKuvat ovat niin vanhoja, että kukaan ei tiedä keitä niissä on, joten paljon tietoa niistä ei tule, mutta hauskoilta ne näyttävät.