Viikonloppuna maalismasennus muuttui iloksi ja auringonpaisteeksi.
Tiinan järjestämä puutarhabloggaritapahtuma keräsi noin kymmenen samanhenkistä viherihmistä Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan Helsinkiin. Siellä on parhaillaan meneillään vuotuinen
Tulppaanien lumo -näyttely. Kuvia on miltei riesaksi asti, joten tässä ensimmäisessä postauksessa on kuvia kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneista, sipulikukista tulee oma kirjoituksensa, puhumattakaan muista mukavista paikoista missä viikonlopun aikana tuli käytyä.
On harvinaista herkkua saada nauttia samanhenkisten viherhullujen ihmisten seurasta, lisäksi minulla oli suuri ilo viettää koko viikonloppu ystävän seurassa, jonka kanssa aika kului kuin siivillä, nautimme ihan samoista asioista (sunnuntaina mm. nuohosimme puutarhamyymälöiden mukulaosastoja) enkä keksi mukavampaa tapaa viettää viikonloppua, vaikka kuinka miettisin.
This weekend there was a garden bloggers' meeting at Helsinki Botanic Garden.
Helokolibrikukka (
Strelitzia reginae)
Viuhka-aaloe (
Aloë plicatilis)
Kaakaopuu (
Theobroma cacao)
Oli todella mukava tavata ihmiset blogien takaa, toivottavasti tapaamme uudestaan!
.JPEG)
.jpg)
Mukavat tunnelmakuvat. En ole kasvitieteellisessä koskaan käynyt, näyttää fiilis mukavalta siellä eikä pönöttävältä ;)
ReplyDeleteIhania tunnelmia! :)
ReplyDeleteOn pitänyt jo viikon ajan käydä Ruissalon kasvitieteellisessä pitkästä aikaa... mutta ei vaan tule lähdettyä. Tämä postaus ja kuvat innostivat kyllä tekemään retken :)
Kuvaterapiaa :)
ReplyDeleteKiitos !
T.L & P
Kauniita kuvia ihanasta paikasta, etenkin tuo missä taustalla näkyy ovi.. huikee kuva!
ReplyDeleteKuvien myötä nenääni tuli heti voimakkaasti ihana tuoksu ja kosteus mikä on noissa huoneissa. Täytyisi mennä.
ReplyDeleteOi kasvitieteelliset ovat niin ihania! Ja tulppaaneissa on tosiaan lumoa. Kivaa viikkoa hauskan viikonlopun jälkeen! :)
ReplyDeleteOli ihana nähdä taas pitkästä aikaa! :) Hauska muuten katsella eri blogeista kuvia tästä tapahtumasta, millaisiin kasveihin ja yksityiskohtiin kukakin kiinnitti huomiota ja millaisia kuvakulmia kenelläkin on :)
ReplyDeleteItsekkin tuli vierailtua kyseisessä paikassa hiljattain. :) Tarkemmin sanottuna hiihtolomalla kuunvaihteessa. Mun blogista löytää kanssa kuvia. Ihan kiva ja mielenkiintoinen paikka, vaikka on jotenkin pienemmän oloinen verrattuna Turun kasvitieteelliseen.
ReplyDeleteEi hitsi kyllähän lasten pitäis nähdä mistä kaakao tulee:) apua eivät nuo ole tainneet kunnon lypsylehmiäkään nähdä, luulevat varmaan et maito syntyy kaupassa! Pitäis päästä kasvitieteelliseen ja navettaan:D
ReplyDeleteOli mukava nähdä, Saila! Aurinkoista viikoa!
ReplyDeleteT. Satu ja Anne-Mari
Oli ilo tavata paikassa, jossa on on aina kesä. Tuolla pitäisi käydä useammin viihtymässä talvisaikaan.
ReplyDeleteNo niin, näyttää masennus taittuneen :) Kolibrikukka tuo mieleen erään reissun... Voin vannoa, että kevättä odotellaan muuallakin, malttamattomana. Onneksi on yrtit, niillä voi hieman lievittää tuskaa kotioloissakin. Meillä kissat suostuvat kulkemaan jopa Koiran kanssa samalla oven avauksella...johtuneeko säästä?!
ReplyDeleteSinulla on ollut hieno viikonloppu!
ReplyDeleteOlipa tosiaan kiva nähdä ihan livenä. Ja mukava päivä oli lauantaina, koko porukka oli niin luonnollisen oloisesti yhdessä, että ihan kuin olisimme tunteneet jo vaikka kuinka kauan.
ReplyDeleteIhania kuvia olikin jo Tiina laittanut blogiinsa, mulla ei kuvat kovin hyvin onnistuneet, mutta raapustan kyllä jotain lauantaista.
Toivotaan, että kevät tästä pikkuhiljaa alkaa VAUHDILLA etenemään. :)
Oi, varmasti on mukava livenä tavata tutuilta jo tuntuvilta 'kirjeenvaihto'kumppaneita. Helokolibrikukka; ihan samannäköisestä kukasta otin kuvan juuri teneriffalla.. liekö mahdollista.?
ReplyDeletePirkko; Voi, ei ollenkaan pönöttävä (enkä ole kai ikinä käynytkään pönöttävässä kasvitieteellisessä ;-)) Tunnelma vanhoissa huoneissa on ihana ja siellä on penkkejä ja kalusteita, joilla istua ja ihmetellä.
ReplyDeleteKaisa; Mene ihmeessä, se on kuin minietelänmatka!
L&P; Todellakin terapiaa! Kosteaa ilmaa talven käpristämälle olemukselle ja valoa, vehreyttä, tuoksuja... MULLAN tuoksua!
Maikki; Paikka on todellakin kuvauksellinen, vanhat kauniit ovet, valurautaportaat jne...
Anonyymi; Kannattaa ehdottomasti!
Tuire; Kiitos! Kasvitieteellisissä on oma hurmaava tunnelmansa :-)
Tiina; Samat sanat! Kaikilla on ihan eri näköisiä kuvia, ja toisaalta sipulikukkakuvista näkee myös, että samaa kukkaa on kuvattu :-)
jule100; Turussa on suuremmat kasvihuoneet, mutta näissä 1800-luvun huoneissa on niin hieno tunnelma ja yksityiskohdat että ne korvaavat tilan monin verroin.
Minna; Navetta ja kasvitieteellinen kuulostavat oikein hyviltä kasvatuksellisilta reissuilta :-D
Satu ja Anne-Mari; Oli niin mukava tavata, kuin myös!
Cheri; Niin. Me Marian kanssa oikein yritimme imeä kosteaa ilmaa kuiviin kasvoihimme ja hampuksi menneeseen tukkaan (minulla, ei Marialla :-D) Palmuhuoneessa tuli sumutus päälle ja toiset vierailijat juoksivat sen alta pois, me varta vasten menimme suihkuun. Ehkä sitä on muuttunut itse kasvik(sek)si pitkään jatkuneen harrastuksen myötä.
Taina; Kevät on ilkimys kun kiusaa meitä. Ja kuulemma entistä kylmempää tulee. Tää ei voi olla totta.
Myrsky; Niin oli :-)
Tuija; Niin, ihan kuin vanhat tutut, ja enemmänkin, kun meillä oli ehkä enemmänkin puhuttavaa keskenämme kuin monilla vanhoilla tutuilla!
Anemone; Kolibrikukkia on runsaasti Välimeren ja Kanarian puutarhoissa. Varmasti olet nähnyt samoja kukkia, tuo on se yleisin laji.
Totta,on rentouttavaa viettää aikaa ystävän kanssa puuhastellen. Ikävätkin toimet saa tehtyä paremmin alta pois.
ReplyDeleteParasta blogeissa onkin , että huomaa kuinka paljon itsensä kanssa samanlaisia " hörhöjä" maailmassa onkaan .Ennen nettiaikaa oli usein vähän outo ja yksinäinen olo. Nyt uskaltaa röyhistää jo paremmin rintaansa: Hyvä Me!
ReplyDeleteSain sun kirjan tänään kirjastosta. Kirjastotäti on vailla laatikoiden rakennusohjeita, ja äkkivilkaisulla semmosii ei taida kirjassa olla? En ole ehtinyt katsoa vielä kunnolla.
ReplyDeleteKiitos oikein mukavasta seurasta. Kiva tavata samanhenkisiä ihmisiä :)
ReplyDeleteKatariina; Samanhenkiset ystävät ovat kivoja :-)
ReplyDeleteAila; Heh, juu. Hörhöydelle löytyy vertaistukea :-)
Zepa; Lukuiloa! Rakennusohjeita ei ole, niitä lavankauluksia joita kirjassa muun muassa on, ei tarvitse rakentaa, sen kun laittaa vain maahan. Ja muutenkin mikä tahansa esim. pohjaton laatikko käy. Ei oo vaikee tehdä.
Katja; Kiitos itsellesi!
uskon että teillä oli mukava tapaaminen.
ReplyDeleteihanat kuvat.♥
Hauska lukea tapaamisesta ja innostaa mennä itsekin jossain kohtaa tutustumaan! Nauratti kommentti "itsekin muuttua kasvikseksi" :)
ReplyDeleteSylvi; Vaikka useimmat meistä tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa, oli sellainen olo kuin olisi tavattu ennenkin.
ReplyDeleteTerhi; Siltä kieltämättä välillä tuntuu ;-)
Olipa hienoa, että sinulla oli noin onnistunut ja aurinkoinen viikonvaihde, hieno puutarhabloggarien tapaaminen ja ystävä, jonka kanssa luuhata puutarhamyymälöissä. Maaliskuun masennus sai häädön, toivottavasti lopullisesti.
ReplyDeleteKoskella, jossa edelleen ollaan, on hyytävä viima ja tuuli, pakkasta, jäätä ja lunta. Mutta kyllä se kevät kohta tulee, ennemmin tai myöhemmin. Joka päivä aurinko paistaa ja vesi tippuu katolta.
Oli tosi kiva tavata. Ja ihan kuin olisimme olleet jo tuttuja keskenämme:)
ReplyDeletePaula; Viikonloppu oli tosiaan harvinaisen ihana, mutta kyllä nyt potutus palasi, kun tuuli on hyytävä, ulkona jäätyy kalikaksi eikä jääkuori maan pinnalla tunnu häviävän - jääkaudelta vaikuttaa yhä, harmi vain.
ReplyDeletePioni; Siltä minustakin tuntui :-)