Kuivakäymälä

Tästä aiheesta lupasin kirjoittaa jo jokin aika sitten. Nyt varmaan odotetaan kaikenkattavaa reportaasia... kun ajattelin vain muistuttaa ihmisiä siitä, että juomavettä ei tarvitse käyttää kakan huuhteluun ja että kakasta tulee mitä parasta multaa.
Tämä on rintamamiestaloni käymälä, eteisen kupeeseen ullakon rappujen alle rakennettu noin neliömetrin tila. Vessan malli on L&T:n edullisimmasta päästä löytyvä pönttö, joka ei erottele virtsaa ja kiinteää ulostetta. Ylimääräinen neste menee letkua pitkin ulkoseinän läpi turvehaihduttamoon, joka on heti seinän ulkopuolella oleva lasikuituinen kaukalo (joka löytyi kellarista enkä tiedä mikä se on alun perin ollut).

Building a dry toilet makes sense at all aspects: it recycles waste into fantastic garden soil, it is a good way to use shredded twigs, it works during power cuts, not to mention that flushing poo with drinking water is the most idiotic human invention ever.

Useimmiten kysytty kysymys on: haiseeko kuivakäymälä. Kyllä se vähän haisee silloin kun siellä on juuri käyty isommilla asioilla, mutta minusta vesivessaankin jää hetkeksi haju leijumaan. Tärkeä asia numero yksi onkin käyttää tarpeeksi kuiviketta, jolla uloste peitetään. Samalla vessasta syntyvästä kompostijätteestä tulee rakenteeltaan parempaa ja se myös kompostoituu nopeammin. Liian tiivis massa ei kompostoidu kunnolla, palaminen tarvitsee happea.
Vessan säiliöpöntöstä menee paksu tuuletusputki seinän läpi ulos. Minun mielestäni hajua ei ole häiritsevästi. Erottelevissa malleissa on vielä pienempi hajuhaitta.
Vessan rakentamisen yhteydessä seinään tehtiin ikkuna, jolla pieneen tilaan tulee luonnonvaloa ja kesäisin sen voi pitää vaikka koko ajan auki, jos siltä tuntuu. Toisaalta etenkin kesäisin tulee käytyä useimmiten ulkohuussissa, kun ulkona oleillaan muutenkin koko ajan. Käyn huussissa kyllä talvisinkin, minusta on todella kivaa, ettei tarvitse mennä sisään käydäkseen vessassa. Useimmiten kysytty kysymys, jota kaupunkilaisystäväni minulle alussa esittivät, oli: elämä on varmaan tosi hankalaa kun pitää käydä ulkona vessassa (silloin tätä sisävessaa ei vielä ollut). Ei huussissa käymisessa ole mitään hankalaa keskitalvellakaan, kyllä pissa kulkee vaikka olisi miinus sata. Mutta pimeällä pihan perälle lähteminen tuntui vähän ikävältä, ja siinä varsinkin se, että piti aina pukea päälle käydäkseen vessassa esimerkiksi keskellä yötä.

Vessan seinät olivat raakalautaa, paitsi tämä uusi sivuseinä, joka tehtiin runkolevystä. Sen toisella puolella on kellarin korkeaa tilaa vintin rappusten alla. Ulkoseinääkin eristettiin laittamalla huokolevyä sen sisäpuolelle. Nämä kaksi seinää tapetoin lapsuudenkotini eteistapetilla (kyllä vain, yhä isäni jäämistöjä!). Tapetti ei kovin hyvin pysy huokolevyssä varsinkaan tilassa, jossa lämpötilan vaihtelut ovat suuret, niinpä se on lähtenyt repsottamaan yläreunasta. Kiinnitän sen joskus listanpätkällä kun muistan, tuo boordikaan nyt ei ole niin silmiähivelevä että sen olisi pakko jäädä näkyviin.
Vessapaperitelineenä on vanha pyyheliinanaulakko, jossa on tanko peitolle (nyt rullille).
Kosteuspyyhkeet ovat suihkuttoman ihmisen pelastus, mutta jonkinlaisena kuitukankaana ne eivät maadu, vaan ne täytyy muistaa laittaa roskiin.

Ovi oli valmiina, sillä tästä oli aiemmin kulku kellariin. Mutta koska kellariin on myös ulko-ovi, ei tätä käyntiä tarvittu. Ovi oli päällystetty muovimatolla, jonka otin pois ja alta löytyi hieno leveästä lankusta tehty pinta. Jätin maton naulat oven reunoille, niin se näyttää vähän niitatulta punkkariovelta. Naulasin oveen isäni aikoinaan rannoilta löytämiä hajonneiden viski- ja portviinipullolaatikkojen reunalautoja.

Keittiön vastaisen seinän maalasin ja paneloin sen alaosan.
Tämän vessamallin vika on se, että tuo pöntön takaosan pieni kuivikesäiliö ei oikein toimi. Tarkoitus olisi aina käynnin jälkeen kääntää valkoisesta kahvasta, jolloin kuiviketta menee pönttöön, mutta jos kuivikkeena on vähänkin karkeampaa tikkua, se menee jumiin ja toisaalta kuivikkeet karisevat pääasiassa pöntön takaosaan. Mutta se on pieni ongelma ja nopeasti ratkaistu käyttämällä kuivikkeelle omaa saavia vessan vieressä ja ripottelemalla sitä kauhalla juuri sinne mihin sitä tarvitaan.

Kuivakäymälöitä on myös sähköllä toimivia, nesteellä huuhtelevia ja pakastavia, mutta itse pidän eniten tällaisesta mallista, joka toimii vaikka olisi sähkökatkos tai jääkausi.
Ja täytyy vielä sanoa, että siinä missä sisällä oleva valaistu vessa on talvisin kätevä, on ulkohuussi kesällä aivan ehdoton! Sellainen pitäisi olla joka puutarhurilla. Ei tarvitse riisua mutaisia saappaita käydäkseen vessassa, eikä edes poistua ihanasta puutarhastaan!

Sitten kuivikeasiaan. Kuivikekäymälän valtti on sekin, että siinä tulee kierrätettyä oksat hakettimen kautta kuivikkeeksi ja käymäläjäte kompostoinnin kautta kukkamullaksi – ja millaista multaa! Siinä ovat omat taimeni lähteneet uskomattomaan kasvuun ja muodostaneet monta kukkavartta tavallisen yhden sijaan.
Hakettimen ja kuivikekäymälän omistajan ei tarvitse kuljettaa kuivike- eikä multasäkkejä autolla kaupasta, jonne ne on ensin kuljetettu keskusvarastoista rekka-autoilla, jonne ne on ensin viety tehtaalta.

Suosittelen lämpimästi kuivikekäymälää kaikille!

Lopuksi Ransun terveiset:

Mamma ei ole kirjoittanut ikuisuuksiin MEISTÄ. Kyllä me täällä ollaan ja päivystetään! Ja vaaditaan lisää juttuja meistä!