Tällainen pylväs oli muistaakseni vanhemmassa (hirsi)talossa tai sitten uudemman (rintamamies)talon vintillä, en enää ole ihan varma. Joka tapauksessa se kuului irtaimistoon.
Se on selvästi itse tehty, osat ovat sympaattisesti vähän vinossa. Kukkataso on oikeasti alaosaa pienempi, linssi vääristää.
When I bought my house(s), I got two lovely plant pedestals among lots of other things. This one is clearly handmade probably by one of my house's occupants and has very simple ornamentation in Arts and Crafts style. This could be called DIY jugend.
Kukkataso on myös oikeasti suunnilleen suorassa, mitä se ei tässä kuvassa näytä olevan!
Vaikka yleensä vastustan vanhojen kalusteiden maalaamista, aion puhdistaa ja maalata tämän. Kun kaluste on joka tapauksessa jo maalattu ja vieläpä mahdollisimman tylsällä ruskean sävyllä, taitaa olla se perinteinen lattiaruskea...
Tässä kukkapylväässä, kuten toisessakin talojen mukana tulleessa, on se vika että pohjan korokkeet ovat vain kulmissa, vaikka paino kohdistuu keskelle. Toinen pylvääni olikin jo keskeltä painunut ja lisäsin tähänkin ohuen puunpalan keskelle tueksi.
Varteen on tehty yksinkertainen minun silmissäni jugendvaikutteinen kuvio hellyyttävän kotikutoisesti poranterällä (ehkä sillä samalla veivattavalla poralla, joka on vintillä), sahalla ja taltalla. Minusta on hurjan arvokasta, että jonkun adoptoidun esi-isäni, siis taloni entisen asukkaan, itse tekemiä asioita on tallella, jos tämä siis on sellainen. Tällaista on turha viedä antiikkimarkkinoille arvioitavaksi, suurin arvo on omissa silmissä.
Vein pylvään kaupunkiin, koska sille on siellä tarvetta. Voi silti hyvinkin olla, että kun hirsitaloni alkaa olla muuttokunnossa, pääsee pylväs takaisin alkuperäiseen kotiinsa.
Suunnitelmani on maalata pylväs kahdella värillä, jotta kuviot pääsevät paremmin esiin. Ne ehkä vaaleammalla värillä ja muu pylväs siniharmaalla.
Toisesta pylväästä ei ole lähikuvaa, minusta se ei ole ollenkaan noin hieno, vaan se on selvästi tehdasvalmisteinen. Se on korkeampi, paksumpi ja petsattu. Nyt sijoitin sen olohuoneen nurkkaan kauemmas ikkunasta, toivottavasti posliiniköynnös jatkaa viihtymistään.
Eilen laitoin tauluja seinille ja kalusteita paikoilleen.
Siirsin isovahempieni vanhan paksun marokkolaisen villamaton makuuhuoneesta tähän, perusteellisen yön yli kestäneen lumipesun jälkeen. Aiemmin tämä matto ei minusta sopinut tummanpunaisen sohvakaluston kanssa, mutta lienen tullut vanhaksi, kun nyt asia ei häiritse ainakaan paljoa. Sitä paitsi verhoissa, kun saan ne ensin pestyä, on kirkkaanpunaisia raitoja monen muun värin ohella.
Iloista maanantai-iltaa!
.JPEG)
.jpg)
Todella ihana kukkapylväs, hieno löytö!
ReplyDeleteIhailin jo aiemmassa remppakuvassa kukkapylvästä ja pitikin kysymäni siitä. Kiva kun laitoit kutkuttavan postauksen. Minustakin tyyli on jugend-henkinen ylemmässä pylväässä. Ehkä se on tehty talven puhdetyönä. Aarre, joka tapauksessa.
ReplyDeletePidän olohuoneesi uudesta värikylläisestä tyylistä.
Onpa hellyyttävä kukkapylväs. Kukkapylväät on hauska juttu, niitä tuli meillekin talon mukana peräti neljä. Ja rakkaimmat on tietysti ne selvästi itse tehdyt.
ReplyDeleteMatto käy ihan hyvin sohvan kanssa, väriä pitää olla!
Onpa kiva kukkapylväs! Mukavaa että kunnioitat talosi perintöä noin paljon :)
ReplyDeleteAlla olevassa postissa oleville kokovartalolämmittäjille olen vähän kateellinen... Kulkeekohan posti sieltä Ahvensaarelta tänne, jos pojat tulisivat vaikka tänne meidän torppaan kipeys-seuraksi... ;)
Olohuoneestasi tuli hieno!
Adoptoidun esi-isäsi nikkaroima kukkapylväs kutkuttaa mielikuvitusta. Minun silmääni marokkolaismattosi viehättää ja sopii kodikkaaseen lämpimänväriseen huoneeseen. On jännä, että kun ikää tulee, makuasioissakin tulee jotenkin sallivammaksi ja suurpiirteisemmäksi. Niin ainakin minä koen. Hiljattain juuri muistelin, kuinka ankara ja ehdoton maku minulla oli nuorena.
ReplyDeleteNo siellähän niitä on huonekaluja ja kukkapylväitä ja tauluja jo aivan valmiin näköisinä paikoillaan.
ReplyDeleteDIY jugend! Miten mieletön uusi käsite. Pylväs on sympaattinen, ja ansaitsee kyllä sekä huolellisen maalipinnan että kunniapaikan kodissasi, jos toisessakin.
Kukkapylvääsi vei ajatukseni vuosikymmenten taakse. Mummalla oli samanlainen (jalan koristuksia en muista) ja iso Asparagus siinä päällä. Hauska yhteensattuma tekstissä, sillä murteellani(Ilmajoki) puupora on "vintilä".
ReplyDeleteKäyn täällä juttelemassa kissoillesi! Kiitos ihanasta blogista!
Suloinen kukkapylväs tuo ensimmäinen. Ja vielä maalaten sulostuu entisestään;)
ReplyDeleteKiva kun kunnioitat talon omaa tuotetta.
ReplyDeleteIhanaa että olet olemassa ja näytät esimerkkiä myös toisille.
Olen myös tuonnut vanhan kukkapylvään kotoa suomesta. Ja ajattelinkin että saapas nähdä miten käy Suloseni tekemille kukkapylväille kun aika meidät jättä.
Saida; Eikö ole, ihanaa että tuollainenkin löytyi.
ReplyDeleteDésirée; Jaa, tuossa nyt olohuoneessa olevassa on kyllä ihan vähän sormipaneelin tapaista alapäässä, mutta muuten se on ihan tavallinen suorakaidepötkilö. Paneeli on vähän irtoillut ja jalkaosa levinnyt, kun jalan keskellä ei ollut tukea ottamassa painoa vastaan.
Katja; Juu, tuosta matosta tuleekin ihan kivasti väriä. Lisäksi se on kivan lämmin jalkojen alla, kun istuu sohvalla kutomassa.
Elina; Kiitos! Jotenkin itse tehdyillä on ihan oma arvonsa. Voi, täytyy lähettää pojat lentopostilla sinne! Musti varmasti asettuisi jalkojesi päälle liimaten sinut paikoilleen ja sitten Ransu aloittaisi pusuhoidon :-D
Paula; Onpa jännää, että sinullakin on samat ajatukset. Minä mietin ihan samoin monista nuoruuden ajatelmista, että olinpa kapeakatseinen. Jonkinlainen mustavalkoisuus ehkä kuuluu nuoruuteen. Ja sellaiset lauseet, joissa sanotaan esim. "minä AINA teen..."
Intopii; Heh, no talonpoikaisjugend sopisi muuten nimitykseksi, mutta sekin taitaa olla tehdasvalmisteista, tällainen ite-jugend in sitä - hmm - originellimpaa.
Kaikki on muuten valmista, paitsi yhdet kirjahyllyt, joita aloin 5 vuoden suunnittelun jälkeen tehdä. Hyllynkannattimet laitoin eilen jo seinälle, mutta nyt pitää odottaa että hyllyjen maali kuivuu. Ja löin otsani kannattimeen, kun eihän sellaista rautaista seinästä tököttävää tappia nyt erkkikään huomaa. Auts.
Heleena; Hauskaa kuulla poralle uusi sana, joka melkein olikin samassa lauseessa! Kiitos kivasta kommentistasi, kissani tykkäävät kyllä monenlaisesta lepertelystä.
Hyvä Mieli; Kyllä siitä minustakin tulee vähän eri värisenä vielä kauniimpi.
Sylvi; Niin, samaa minäkin olen miettinyt. Ei voi tietää, kiinnostavatko itse tehdyt asiat omia sukulaisia, ei ketään vai kenties jotakuta ihan tuntematonta, joka ostaa talon tulevaisuudessa. Mietin, että oman taloni esi-isät ja -äidit voisivat olla hämmästyneitä siitä, että heidän elämänsä ja tekemänsä asiat kiinnostavat minua. Tai ehkä he olisivat tuohtuneita. Ei voi tietää. Mutta ajatuksissani he ovat, kun ovat taloni rakentaneetkin. Jollain tavalla jatkan heidän työtään.
Kamarinurkkauksesi on todella lämpöisen kodikas. Mielenkintoni heräsi tauluun , saisiko lähikuvan? Kaikella on aikansa ja paikkansa ja elämä pysyy mielenkiintoisena kun jollekkin meneisyyden aarteelle löytyy käyttöä.Asiat loksahtavat pakoilleen.Itse pidän keskeneräisyydestä ja siitä , että yht äkkiä , niinkuin sinäkin , huomaa jotain uutta yhteensopivaa.
ReplyDeleteMielettömän upea matto, mitä tuo lumipesu tarkoittaa? Matto on pihalla yön yli?
ReplyDeleteAila; Mitähän taulua tarkoitat? Suurempi on juliste Giusto Utensin maalauksista Medici-palatseista, kuva julisteesta löytyy mm. täältä: http://www.worldgallery.co.uk/art-print/Ville-Medicee-166059.html
ReplyDeleteja siitä oikealle on printti Magritten teoksesta l'Empire des lumières, siitä kuva löytyy täältä: http://www.planetperplex.com/en/item/the-empire-of-lights/
Myrsky; Heh, lumipesu à la Saila tarkoittaa maton ravistelua, nakkaamista hangen päälle, sitten sen päällä tasajaloin hyppimistä koko maton alalta. Sitten matto ravistellaan, käännetään toisin päin ja hyppiminen toistetaan. Lopuksi ravistellaan vielä kerran ja matto jätetään hankeen niin pitkäksi aikaa kuin on tarvis, esim. tapetoinnin vuoksi ;-)
Isompaa ihastelin , kiitos vinkistä.
ReplyDeleteToivottavasti löydät julistetta jostakin, tai sitten noita erillisiä maalauksia palatseista. Sain tuon lahjaksi kollegalta, kun olin aikoinaan Toscanassa töissä.
ReplyDeleteViihtyisän näköistä! Onko pojille tyynyjä tai petejä? Meidän kodissa meidän jätkien tyynyt vievät kuulemma kohtuuttoman paljon tilaa...mutta onneksi mutsi ei henno luopua niistä, päinvastoin - saadaan aina uusia, kun tarpeeksi tuijotellaan sohvatyynyä lattialta.
ReplyDeleteIhana kun kuuapylväät sattui sinulle, joka osaat niitä arvostaa. Onhan heitäkin, jotka eivät niiden päälle ymmärrä yhtään. Hienopja muistoja talon entisistä asukkaista.
ReplyDeleteMinunkin mielestäni tuo ihana matto sopii juuri tuohon missä on.
Jo vain matto sopii tuohon kohtaan vallan mainiosti.Kokonaisuus on houkutteleva, sohva oikein vetää puoleensa !
ReplyDeletet.Leena ja Pojat
Sulo; pojille ei ole muuta omaa kalustetta kuin kori ja koritalo kaupungissa, ja Mustin koppi täällä kotisaaressa pihalla. Sänky ja sohva saavat luvan kelvata ja hyvin kelpaavatkin :-) Kissat eivät kuitenkaan käytä niille tarkoitettuja alustoja.
ReplyDeletemummeli; Kiitos, on heitäkin, jotka polttavat vanhat kalusteet kokossa ja ostavat kaupasta uusia "hienoja" tilalle. Usein sitä ei osata arvostaa, mitä entuudestaan jo on, vaan uudella on joku henkinen erityisarvo, ikään kuin se olisi parempaa.
Leena ja Pojat; Kiitos! No siihen matto saa sitten jäädäkin, ainakin siksi aikaa kunnes se siirtyy ;-)
Ihanan kodikasta ja tunnelmallista!
ReplyDeleteSulla on siellä lattialla samansorttinen vanha radio kuin minulla on tuolla keittiössä. Täytyisi pyytää miestä hiukan tsekkaamaan sitä,että saisin sen toimivaksi.
ReplyDeleteMamma N; Niin on, ja myös Musti ja Ransu viihtyvät erinomaisesti :-)
ReplyDeleteKatja; Olisi ihan hauskaa kuunnella kanavia tuolla. Mun radiossa on johto niin huonossa kunnossa ja melkein poikki, ettei sitä uskalla laittaa seinään. Mutta se toimii hyvin sohvapöytänä.
talon mukana tulleet kalusteet ovat todellisia aarteita. Entisessä elämässäni, kun ostin rintamamiestalon, siellä oli myös jos jonkinmoista vanhaa kaappia jemmattuna. Kaapit jäivät meille, koska entinen omistaja ei halunnut niitä raahata, mutta harmikseni melkein kaikki lahjoitettiin ystäväpariskunnalle kun ne eivät meille mahtuneet. Olen monasti ajatellut, että voi kun olisin ne johonkin säästänyt mutta turha porata, enhän silloin edes tiennyt että elämäni tulee muuttumaan. Sun vanhat kukkapylväät on kauniit ja ajatus siitä, että se on käsiporalla koristeltu on tosi liikkis.
ReplyDeleteHerttainen kukkapylväs. Sen tekijä olisi varmasti iloinen jos tietäisi, että sitä edelleen käytetään.
ReplyDeleteTummanpunainen simpukkasohva on todella kaunis ♥.
Pirkko; Voi harmi. Kaikkea ei vain voi millään pitää.
ReplyDeleteAnnaS; Toivottavasti olisi, sen tekoon on kumminkin nähty vaivaa. Arvostan todella paljon tuollaisia yksinkertaisia koristeluja, mitä on itse keksitty ja sen verran ajateltu, että halutaan koristella vaikka mitään koukeroita ei olekaan pystytty tekemään.
Sorha ja samanlainen nojatuoli ovat aarteita.