Kotimatka

Aluksi muutama kuva, jotka otin reilu viikko sitten yhteysaluksella. Jäätalvi on ollut heikko, mutta se ei haittaa. Nollakeli tuli tänään takaisin ja jäät saavat nyt luvan häipyä lumen mukana.
Yhteysaluksen yläkannella ei ole talvisin yhtäkään auringonpalvojaa. Kesällä se on täynnä turisteja.

Näkymät ovat kyllä samat, vaikka toisaalta erilaiset, kuin kesällä. Mutta lempeä tuuli puuttuu, sen tilalla on hyytävä Siperian-viima.

Vesi lämpenee auringon säteissä niin paljon hitaammin kuin maa. Keväällä on onni, että tonttini ei ole rannassa, vaan keskellä saarta ja vieläpä etelärinteessä. Kevätihmiselle sopii paikka, jossa kevään aikaiselle tulolle on pedattu niin hyvät olosuhteet kuin suinkin mahdollista.

Here are some wintery images on my route home. The spring is on its way, it is just very slow in coming this far north...

Tänään sää oli vähän toisenlainen kuin ylemmissä kuvissa. Lossireitti Paraisten Lillmälössä johtaa tuiskuiseen tuntemattomaan. Kuvassa voi ehkä juuri ja juuri erottaa lossin tumman hahmon valopylväästä vasemmalle.

Kotona vastassa on aina viileä talo, noin viisiasteinen. Nyt patterit ovat isommalla ja kohta sytytän Porinmattiin tulen.
Vaihdoin keittiönpyyhkeen puhtaaseen ja tulin katsoneeksi tarkemmin tämän nimikointia. Olin aina luullut, että tässä lukee F K isoisoäitini Flora Kakolan mukaan, mutta tässähän onkin F M hänen tyttönimensä Mikkolan mukaan! Eli pyyhe on kapiotekstiili, siis 1800-luvun viimeisiltä vuosilta, jolloin hän meni naimisiin. Kysyin äidiltäni, mutta hän ei muista isovanhempiensa häävuotta tarkemmin.
Kangas voi olla Floran kutoma, hän oli taitava kangaspuiden käyttäjä ja voitti siinä joitakin palkintojakin. Minulla on tallella hänen myöhemmin tekemiään taidokkaita lautas- ja pöytäliinoja, joihin on kudottu monenlaisia drellikuvioita.

Voi hyvällä syyllä pohtia, kestääköhän nykyajan pyyhekangas vähintään 115 vuotta näin moitteettomana? Pyyhkeessä on kyllä tahroja, joita en ole saanut pois, mutta yhtäkään irtonaista langanpätkää tai reikää ei näy. On tietysti todennäköistä, että liinoja tehtiin suuret määrät ja jotkut lojuivat pitkään kaapissa käyttämättöminä. Ja kyllä kai nytkin tiiviiksi itse kudottu kangas kestää ajan hammasta.

Posti on tuonut hyvää lukemista: uusimman Tuuma-lehden (Rakennusperinteen ystävät ry), Maatiaisen lehden ja siemenluettelon sekä Gård & Torp -lehden (kuvassa taustalla). Taidanpa vetää hanskat käteen, pipon päähän ja vetäytyä aikaisin vällyjen väliin lukemisen kanssa.
Mukavaa illanjatkoa!