Monday 4 March 2013

Kotimatka

Aluksi muutama kuva, jotka otin reilu viikko sitten yhteysaluksella. Jäätalvi on ollut heikko, mutta se ei haittaa. Nollakeli tuli tänään takaisin ja jäät saavat nyt luvan häipyä lumen mukana.
Yhteysaluksen yläkannella ei ole talvisin yhtäkään auringonpalvojaa. Kesällä se on täynnä turisteja.

Näkymät ovat kyllä samat, vaikka toisaalta erilaiset, kuin kesällä. Mutta lempeä tuuli puuttuu, sen tilalla on hyytävä Siperian-viima.

Vesi lämpenee auringon säteissä niin paljon hitaammin kuin maa. Keväällä on onni, että tonttini ei ole rannassa, vaan keskellä saarta ja vieläpä etelärinteessä. Kevätihmiselle sopii paikka, jossa kevään aikaiselle tulolle on pedattu niin hyvät olosuhteet kuin suinkin mahdollista.

Here are some wintery images on my route home. The spring is on its way, it is just very slow in coming this far north...

Tänään sää oli vähän toisenlainen kuin ylemmissä kuvissa. Lossireitti Paraisten Lillmälössä johtaa tuiskuiseen tuntemattomaan. Kuvassa voi ehkä juuri ja juuri erottaa lossin tumman hahmon valopylväästä vasemmalle.

Kotona vastassa on aina viileä talo, noin viisiasteinen. Nyt patterit ovat isommalla ja kohta sytytän Porinmattiin tulen.
Vaihdoin keittiönpyyhkeen puhtaaseen ja tulin katsoneeksi tarkemmin tämän nimikointia. Olin aina luullut, että tässä lukee F K isoisoäitini Flora Kakolan mukaan, mutta tässähän onkin F M hänen tyttönimensä Mikkolan mukaan! Eli pyyhe on kapiotekstiili, siis 1800-luvun viimeisiltä vuosilta, jolloin hän meni naimisiin. Kysyin äidiltäni, mutta hän ei muista isovanhempiensa häävuotta tarkemmin.
Kangas voi olla Floran kutoma, hän oli taitava kangaspuiden käyttäjä ja voitti siinä joitakin palkintojakin. Minulla on tallella hänen myöhemmin tekemiään taidokkaita lautas- ja pöytäliinoja, joihin on kudottu monenlaisia drellikuvioita.

Voi hyvällä syyllä pohtia, kestääköhän nykyajan pyyhekangas vähintään 115 vuotta näin moitteettomana? Pyyhkeessä on kyllä tahroja, joita en ole saanut pois, mutta yhtäkään irtonaista langanpätkää tai reikää ei näy. On tietysti todennäköistä, että liinoja tehtiin suuret määrät ja jotkut lojuivat pitkään kaapissa käyttämättöminä. Ja kyllä kai nytkin tiiviiksi itse kudottu kangas kestää ajan hammasta.

Posti on tuonut hyvää lukemista: uusimman Tuuma-lehden (Rakennusperinteen ystävät ry), Maatiaisen lehden ja siemenluettelon sekä Gård & Torp -lehden (kuvassa taustalla). Taidanpa vetää hanskat käteen, pipon päähän ja vetäytyä aikaisin vällyjen väliin lukemisen kanssa.
Mukavaa illanjatkoa!

31 comments :

  1. Siellä sä, Saila, lueskelet ja nautit elämästäsi pipo päässä ja tumput käsissä. Aivan mahtava asenne sulla!

    Sulla onkin tosi arvokkaita pyyhkeitä. Mä sain anopilta, 97-vuotias, hänen vanhoja pellavapyyhkeitään. Olin liikuttunut, ei hän muille miniöilleen ole antanut ja sainhan mä hänen poljettavan Singerinsä ja hääryijynsäkin. Hei, mä taidankin olla suosikkiminiä, hih.

    ReplyDelete
  2. Heh, no jaa. Asuin monta vuotta Englannissa ja siellähän on talot ihan jääkylmiä, yksinkertaiset ikkunat ilman eristyksiä ja huoneissa tuulee niin että tukka heiluu. Pipo ja hanskat oli ihan vakioasuste illalla sängyssä lukiessa, muuten ei tarennut.
    Olet aivan selvä suosikkiminiä!

    ReplyDelete
  3. Vanhassa vara parempi - myös keittiöpyyhkeissä! :) Oot aika sissi. Just nyt ei houkuttelis olla sun saappaissa, kun palelen flunssan kourissa peiton alla.

    ReplyDelete
  4. Kaamea viima ollut täälläkinpäin tänään ja lunta tuli taas vaakasuorassa sekä välillä kunnon pöläyksin ,AAAARGHHH!!!

    Todella arvokkaita nuo sinun liinasi :)

    ReplyDelete
  5. Pipo päässä pakkasessa petissä ei ole meikäläisen hommaa. Olet sinä melko mimmi. Toivottavasti isoisoäitisi on jättänyt perinnöksi myös kassillisen pässinpökkimiä ja muuta lämmintä.

    Täällä oli aamulla 24 astetta pakkasta (ulkona siis ;-D), ja sen kyllä huomasi sisälläkin. Ihmettelin, miksi havahduin hereille keskellä yötä (talviunta), kunnes tajusin, että mua PALELEE. Peitto oli lattialla. Brrrr.... Lisäksi Eka Vekara oli unohtanut Tom ja Jerry -lehden sänkyymme: makasin sen päällä autuaan tietämättömänä tästä ekstraunikaverista. Kiiltävälle paperille painettu lastenlehtikään ei ole kovin kummoinen lämmike.

    Missäsemunkesäon??

    ReplyDelete
  6. Tiiätkö? Mua ei yhtään kummastuta se, ettei tuolla aurinkokannella näkynyt ketään.

    ReplyDelete
  7. Tiina; Kipeänä ei kyllä tee hyvää olla viileässä! Hei, on täällä nyt jo noin kymmenen astetta :-D

    Katja; Aargh, juu, lumessa pihan poikki kahlatessa tuli kyllä muutama ärräpää. Eikö se nyt jo alkais riittää.

    Intopii; Hei, ei täällä oo pakkasta vaan PLUS viis kun tulen kotiin! Joskus jopa seitsemän...
    Hurjia lukemia, huh. Ja kiiltävälehtinen paperi ei tosiaan lämmitä, ens kerralla ota sanomalehti sänkyyn ;-)
    Mitähän tuohon kesäasiaan nyt vastaisi. Tilaus in tehty, odotellaan.

    Mamma N; Jaa. Ai ei. Mutta kun kesällä se on turisteja piukassa! Mä olen joka säällä kajuutassa kutomassa. Tai joskus nukkumassa.

    ReplyDelete
  8. Kauniisti kirjotut nimikirjaimet! :) Ennen tehtiin pyyhkeetkin kestämään.

    ReplyDelete
  9. Hieno pyyhe, ja minusta hienoa että raaskit sitä käyttää. Ei kestä nykypyyhkeet samaan tahtiien, ei vaikka seisoisivat kaapissa. Hapertuvat sielläkin, saatikka sitten käytössä.
    Mukavia lukuhetkiä!

    ReplyDelete
  10. No huh, oon ite käyttänyt pari pyyhettä yli 30 vuotta ja luulin, että se on paljon! Nyt muuttui perspektiivi...

    Tääl on kauhea takatalvi ja oon niin depassa että vaivun kohta lattianrakoon. TARVIIN KEVÄÄN!!

    ReplyDelete
  11. Hrrr, melkein aloin paleleen kun katselin jääkuviasi, onneksi nuo pellavat tuli sitten lämmittämään. Vanhat pyyhkeet tosiaan kestää ja kestää ja vaan paranee käytössä. Mullakin on onneksi mummuni perintöä.

    ReplyDelete
  12. Sirpa ja Kollo; Kaikki taidettiin tehdä kestämään, ei ollut kauppoja tuhkatiheään eikä halpatuotantoa, kai.
    Kirjailuja on aina yhtä hieno ihailla. Nimikirjaimia ja muita kuvioita, joku ne on aina keksinyt, tosi upeita ovat!

    Katja; Kiitos! Olen sellainen, että ajattelen esineiden olevan tarkoitettu johonkin tehtävään, en halua laittaa niitä seinälle tai vitriiniin... jos esineillä olisi sielu, miettisin, että ne ovat tyytyväisiä, kun saavat olla siinä tehtävässä mihin ne ovat syntyneet.

    Zepa; No mutta nykykankaalle 30 vuotta on superikä, mietin tätä kirjoittaessa, että ei voi odottaa pyyhkeen nykyään kestävän edes 15 vuotta.
    Voi älä depisty, kyllä se tulee! Viikon lopulle on luvattu aurinkoa, ja vaikka olisi pari astetta pakkasta, EI NE VOI AURINGOLLE MITÄÄN! Ja kun paistaa sisällekin sitten aurinko, muista nauttia siitä silmät kiinni! Kissojen kanssa!

    ReplyDelete
  13. Pirkko; Perintötekstiilit ovat superhienoja aarteita!

    ReplyDelete
  14. Tuo lossireitti on minullekin tuttu. Tosin kesäisissä maisemissa se näyttää aikalailla erilaiselta.

    ReplyDelete
  15. Minua hymyilyttää tuo kuva, jossa lautta liukuu kuin aave satamaan sumun ja pyryn keskeltä. Se on aina yhtä vaikuttavaa, kuten sekin kun tuulimyrskyllä pimeällä näyttää kuin kaikki maailman demonit tanssisivat laivan keulassa.

    Kaunis pyyheliina. Kyllä ne on ennen tehty kestämään. Usein myös raaka-aineet ovat kotoa. Tekstiilit on myös kudottu niin tiukaksi, etteivät ne haperoidu normipidolla sadassa vuodessa. Minullakin on isoäitini tekemiä pöytäliinoja. Niiden tuntu sormissakin on heti erilainen kuin nykyään kaupasta ostetuissa kankaissa.

    Mukavaa tiistaita!

    ReplyDelete
  16. Jotkut tekstiilit on tehty huolella, vanhan ajan liinavaatteetkin ovat niitä hyviä ja kestäviä. Minulla on tallessa perintöesiliina, vaikka en mikään kotitalousihme olekaan!
    Millainen tuoksu sinut toivottaa tervetulleeksi kotiin? Voin kuvitella miten ihanaa on sytyttää tulet ja huomata lämmön leviävän...

    ReplyDelete
  17. Kas kummaa, ettei aluksen kannella ollut ruuhkaa :).

    Nuo vanhat tekstiilit ovat todella kestäviä, meillä on kotipaikastani mukaan otettu yli satavuotias seinävaate, aikanaan ollut kait kirkkoreen päälimmäinen peitto tms. On ne vaan hienoja ja arvokkaita.

    ReplyDelete
  18. Hyi kuin kylmälle näyttää.

    ReplyDelete
  19. Kovin on vielä talviset maisemat merellä, vaikkakin kauniit omalla karulla tavallaan! Kaunis pyyhe, vanhassa vara parempi ennen tavarat tehtiin kestämään, uudet on vain sitä kulutustavaraa joka korvataan pian taas uudella:(

    ReplyDelete
  20. Mahtava pyyhe. Upeat nuo kirjaillut nimikirjaimet.
    Itse kun osaan käsitöitä, arvostan tuollaisia aarteita suuresti.

    Jokainen joka on kutonut kangaspuilla tietää ettei tuollainen kangas synny ihan hujauksessa.

    R&T

    ReplyDelete
  21. Vilma; Niin, kesällä esim. näkyy vastaranta :-D

    Désirée; Kiitos! Asia on juuri niin, että maisema muuttuu heti kun siihen ilmestyy vene, kuten Jää-romaanin loistava alkulause kuuluu. Sitä ilman näkymä on pysähtynyt, ja yhtäkkiä ilmestyy väline, joka liikkuu ja jolla pääsee muualle, ja jolla joku aina myös saapuu. Vaikka eivät nuo lossirannat niitä saariston rauhallisimpia paikkoja muulloinkaan ole ;-)

    Myrsky; Perintöesiliina kuulostaa hienolta! Hmm. Tuoksua en osaa sanoa! Ystävä, joka tuli luokseni kylään, sanoi että hänen mummolassaan tuoksui aina tältä. Varmaan tulipesistä tulee tiettyä tuhkan ja hiilen tuoksua.

    Susanna; On ne! Onneksi äitini on antanut minulle joitakin aarteita, kun on huomannut että ne kiinnostavat minua. Kirkkoreen peitto on varmasti upea!

    Amalia; Sitä se myös on, hrrrr!

    Minna; Juuri näin, nykyään valmistajat keskittyvät siihen, että asiakas joutuu pian ostamaan uuden. Mutta käsityöyrittäjät eivät, eli kannattaa ostaa käsityötä, ei tehdasvalmisteista! Valinnanvaraa on, ei ole syytä valittaa :-)

    R&T; Minustakin tuntuu, että käsitöitä itse tekevät arvostavat toisten tekemiä kaikkein eniten. Minulla on tallessa yksi Floran aikakauden tyynyliina, joka on ihan riekaleina, mutta siinä on niin kaunis kirjottu kukkanen ja "jiirikulmat" (en tiedä termiä ompelussa), että se on pakko säästää malliksi jos joskus saan aikaan tehdä uusia, eikä sitä silloinkaan voi heittää pois...
    Ihan totta, noita kankaita on paukutettu pitkään.

    ReplyDelete
  22. Kyllä on arvokas pyyhe, ei sellaisia tänä päivänä saa, ellei ryhdy itse kutomaan. Minulla on siellä naapurisaaressa äitini 40 vuotta sitten kutomat räsymatot lattialla, ja ovat edelleen erittäin napakassa ja timmissä kunnossa. Katselin kerran IKEAn räsymattoja, jotka olivat jo kaupassa niin lerppua tavaraa, että mahtavatko kestää edes kokonaista vuotta käytössä?

    Kuinka nopeasti sulla laskee lämpötila talossa? Riittääkö yksi lämmitys vuodokaudessa talvipakkasilla?

    tv Leena

    ReplyDelete
  23. Räsymatot ovat oma taiteenlajinsa! Isojen ketjujen tekeleet ovat tosiaan ihan lerppuja. Minullakin on sekä omaa perintöä että talon mukana saatuja, onneksi!
    Tuo olikin vähän visainen kysymys, kun lämmön pysyminen riippuu niin kovasti ulkolämpötilasta ja varsinkin siitä, tuuleeko. Tuulella ei tahdo lämpö pysyä millään. Ja minulla on koko ajan sähköpatterit päällä jonkin verran, jotta lämpö pysyy tasaisempana. Makuuhuoneessa (alun perin olohuone) ei edes ole tulisijaa, mutta keittiön leivinuunin hormi kiertää sitä kautta ja lämmittää sielläkin (eläköön rintamamiestalojen keskellä taloa sijaitseva muuri, joka vie lämmön joka huoneeseen!)
    Talvella lämmitän vaihtelevasti eri tulipesiä, joskus vain yhtä per päivä, joskus pariakin, eli on 1-2 lämmitystä per päivä vaihtelevasti eri tulipesissä, jotta kaikki hormit lämpenevät vuorollaan. Ja tässähän on pienet huoneet, jotka lämpiävät nopeasti.

    ReplyDelete
  24. Sieltä kestävämmästä päästä repertuaaria kyllä :-)

    ReplyDelete
  25. Eivät kyllä nämä nykyiset astiapyyhkeet kestä edes 20 vuoden käyttöä. Minullakin on mummuni itse kutomia pellavapyyhkeitä, eivätkä ole milläänsäkään yli 100 vuoden iästä huolimatta.
    Me tämänpäivän ihmiset olemme kyllä niin sokerista tehtyjä, ettei ilman mukavuuksia elämä kunnolla suju. Kummityttöni opiskeli ja asui muutaman vuoden Englannissa ja hän aina kertoi paikallisista lämmitysjutuista ja siitä kuinka nukkumaan mennessä piti olla paremmin pukeutunut kuin ulos lähtiessä. Toi kotimaahan palattuaan useamman lämminvesipullon mukanaan, mutta täällähän niitä ei juurikaan tarvitse sänkyyn mukaansa ottaa.

    ReplyDelete
  26. Jokaisen joka valittaa asumisoloista Suomessa kannattaisi muuttaa yhdeksi talveksi Englantiin :-D
    Kuumavesipullot on minulla kyllä ahkerassa käytössä täällä saaressa, laitan kaksi aina ensimmäiseksi yöksi sänkyyn, kun talo on kolea ja peti kosteankylmä. Ja joskus muulloinkin, tuulisella säällä. Kuumavesipullon alle on ihana tunkea varpaat ja kas kummaa, kissat asettuvat niiden kohtien päälle peitolla makaamaan, missä pullot ovat.

    ReplyDelete
  27. Ihan oma maailmansa tuo saaristo:)
    Pellavaiset tekstiilit on tosi ihania käytössä. Nehän vain paranevat pesuissa.
    Oikea aarre on tuo sinun yli sata vuotias pyyheliinasi :) Monelta turhalta tuotteelta säästyttäisiin jos tuollaisia olisi enemmän käytössä.

    ReplyDelete
  28. Tosi on, pajon on turhaa kulutusta. Minua vaivaa yhä enemmän ja enemmän turha shoppailu, kun voisi hankkia jotain kestävää (kyllä sellaisiakin tuotteita on nykypäivänäkin).

    ReplyDelete
  29. Kylmä mutta sitäkin kodikkaampi kotiinpaluu. Ja isoäidin pyyheliina odottamassa.

    ReplyDelete
  30. On aina kiva herätä tuloa seuraavana aamuna, kun talo on jo lämpimämpi ja parin vuorokauden kuluttua seinät, lattiat ja kattokin ovat lämmenneet ja alkaa olla mukavan lämpöistä asua.
    Tuo on isoISOäidin, siis todella muinainen :-D

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!