Onneksi on esikot

Tässä syksyn mittaan olen tuskaillut sen kanssa, miten paljon kasveja ja varsinkin kukkien nuppuja peurat syövät. On kuitenkin yksi kasvisuku, ja vieläpä varsin viehättävä suku, johon peurat eivät näköjään koske lainkaan (ainakaan minun pihallani): esikot!
Tämä punainen loistokevätesikko on taas kukkinut heinäkuulta lähtien lokakuulle saakka. Aika hyvä suoritus, kun ottaa huomioon, että se kukki esikoistani pisimpään myös keväällä.

Some primroses have again flowered all autumn, the prize for best performance goes again this year to Red Polyantha.

Kevättalvella marketista ostettu Belarina-esikkokin kukki keväällä ja aloitti loppukesällä uudestaan. Toivon tosiaan, että tämä kestää talven yli ja on monivuotinen.

Keväällä Viherpeukaloilta tilatut suloiset pienet 'Elizabeth Killelay' -esikot ovat kasvattaneet erittäin reheviä lehtiä. Nämäkin ovat ilmeisesti loistokevätesikoita, ryhmään kuuluu paljon keskenään eri näköisiä jalosteita. Voi hyvin olla, että tuo ylempi Belarinakin on Polyantha. Ota näistä nyt sitten selvää.
Yksi 'Elizabeth Killelayn' taimista innostui tekemään kukankin näin syksyllä! Tämän pitäisi olla puolikerrannainen, mutta voi olla, että kasvi säästelee enimmät ruudit kevääseen. Näin ainakin toivon. Ihana pieni aperitiivi tämä on silti!

Innostavaa viikon jatkoa!

Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä

Lokakuun kalenteripoika

Meinasi käydä niin hassusti, että lokakuu olisi jäänyt ilman kalenteripoikaa. Koska Ransu oli synttäripoika kuun alussa, olin varmaan ajatellut, että kalenteripoika-asiakin olisi jo hoidettu. Mutta eihän se ole sama asia! Anteeksi kalenteripojat ja lukijat!
Lokakuun kalenteripoika on tylsistynyt, sillä vesimyyriä ei ole. Olemme kaupungissa mamman työasian takia. Pitää tyytyä leluihin, joista kickeroo täytyy kohta taas uusia, pojat ovat onnistuneet repimään siihen hampailla pari reikää, joista sisälmystä saa vedettyä ulos ja syötyä (!)

October calendar boy is of course October birthday boy Ransu.

Kalenteripoika Ransu käyttää kickeroota myös tyynynä, mutta nyt taisivat päiväunet keskeytyä. Tämä on yritys ottaa aurinkoisia rantakuvia kalenteripojasta. Kuvitelkaa turkoosi meri ja kohisevat aallot.

Pieni catwalk untuvaisissa uimapöksyissä.

Sänkykamarikatse palmupuun varjosta.

Aurinkoista päivänjatkoa!

Kuusi kuukautta

Tähän on tasan kuusi kuukautta aikaa! Ja tästä eteenpäin odottavan aika vain lyhenee...
Pinkki balkaninvuokko 'Charmer' kukkii vuokko-esikkopuutarhassa.

It is now exactly six months to this...

Pinkit hyasintit ja helmililjat kylpevät muotopuutarhan valossa.

Kaikkien aikojen kaunein tulppaani, tähtitulppaani 'Persian Pearl' avaa kukkansa heti kun auringon säteet osuvat siihen, yöksi kukat menevät suppuun.
Suloista uutta viikkoa!

Balkaninvuokko – Anemone blanda
Helmililja – Muscari
Hyasintti – Hyacinthus orientalis
Tähtitulppaani – Tulipa humilis

Ojan istutukset

Jatkan samalla ojateemalla kuin eilenkin ja lisäksi kesäkuvilla, anteeksi vain joulu- ja talvi-ihmiset! Tässä osoitteessa on kyllä odotettavissa kesäkuvia talvellakin. Lisäksi tästäkin tulee ihan hirmuinen kuvapläjäys, kun lähdin etsimään mainitun kerrotun rentukan kuvia ja vastaan tuli vaikka kuinka paljon asioita, joista en ole ehtinyt kertoa kesän aikana. Näistä jutuista tulee näköjään laajoja reportaaseja, kun valitsee jonkun tietyn teeman.
Eli ojat. Niitä on paljon, mutta pihani märin kohta ja varsinainen kosteikkopuutarha on tämän pihatien molemmin puolin juuri tuossa saunan (keltainen rakennus) kohdalla jatkuen siitä alarinteeseen. Eilisen postauksen salaoja menee pihatien ali suunnilleen tuossa juuri ennen saunaa.

Anohter post on the ditches, or more finely put, my bog garden...

Pihatien yläpuolelle olen kasannut kivipengerrystä, joka kasvaa sitä mukaa kuin kaivan maata jossakin tontin kohdassa. Rinteen tasoittaminen on hyvä idea veden kulkemisen kannalta, sillä loivennus saa veden valumaan hitaammin ja imeytymään maahan sen sijaan, että se tulee kovaa vauhtia rinnettä alas aiheuttaen kenties tuhoa, kuten saunan vettymistä.
Kuvassa ei oikein näy, mutta heti tuossa kivipenkereen edessä on itse oja ja siitä oikealle hieman korkeammalla sijaitseva istutusalue. Salaojaputki alkaa kuvan alareunassa näkyvän suuren kiven vierestä.

Ojanvierun kosteassa kukkapenkissä kasvaa muun muassa kulleroita, kuvassa kesäkullero 'Golden Queen', ja rantatädykkeitä.

Ojan pohjalla, kaikkein märimmässä paikassa viihtyvät keltakurjenmiekka ja ratamosarpio. Sekin on luonnonkasvi, jota siirsin kylätienvarren ojasta ja vaikka sillä on tässä aiempaa kuivempi paikka, näyttää se pärjäävän.

Pohjimmaisena ojassa kasvavat eilenkin esitellyt rohtokalmojuuret sekä erilaisia osmankäämejä.

Aivan ojan reunalle istutin tänä vuonna isolehtistä kilpiangervoa ja keltapiukkasaraa. Kestävätkö ne näin märässä jää nähtäväksi.

Pihatien alapuolella, missä vesi nyt pulppuaa putkesta, kasvaa rusopäivänliljaa ja rantakukkaa. Maa on tässä kauttaaltaan märkä ja vettä on muuallakin kuin vain ojassa ja salaojaputkessa. Viitteitä rinteessä olevasta lähteestä tai useista lähteistä antaa se, että tässä kohdassa nurmikko on pitkän poutajaksonkin aikana rehevän vihreä ja kasvaa kohisten. Itse asiassa kivipenkereen joistakin kohdista huomaa, kuinka vettä tihkuu jatkuvasti. Tämä ei ole myöskään ainoa kohta tässä kylässä, missä rinteestä valuu lähdevettä, sitä esiintyy enemmänkin.

Tämä pikkuinen on päivänliljojen välissä kasvamassa, mutta isona tämä jättää kaikki muut varjoonsa: kuningassaniainen! Koko nyt parivuotiaana noin 15 cm, kymmenvuotiaana noin 150 cm.

Salaojaputken suuaukon vierellä kasvaa myös kurjenmiekkoja, tässä kaunokurjenmiekka, ja itsekseen paikalle tullutta ranta-alpia. Ojan pohjalla on runsaasti röyhyvihvilää, tämä ojan mutka on jäänyt perkaamatta, vihvilät pitää kaivaa pois sillä ne leviävät hurjan nopeasti. Kuvassa oikealla häämöttävä palmusara saa ottaa niiden paikan, se näyttää pärjäävän aivan märässäkin savessa ja leviää huomattavasti maltillisemmin.

Siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly' ja valkoinen loistokurjenmiekka 'Shirley's Choice'.

Kallionauhus viihtyy nimestään huolimatta hurjan hyvin märässä savessa.

Istutin tähän viime vuonna myös viiruhelpiä, oliko se järkevä veto vai ei, selviää tulevaisuudessa. Helpihän on mahdoton leviäjä, mutta toisaalta tästä tulee nousemaan ohdakkeen ja nokkosen juuri- ja siementaimia niin monen vuoden ajan, että toivon helpin auttavan niiden tukahduttamisessa.
Helpin takana näkyy ketomesiangervo 'Elegansin' hempeä kukinto.

Tässä vielä tätä aluetta hieman laajemmalti. Oja on oikealla, nyt maa viettää saunasta sinne päin. Viime viikkoina raivasin myös tuon saunan seuraavan kulman viidakon.

Tässä on toinen kasvi, josta tulee suuri ja komea, uskokaa pois. Näitä meni kolme kappaletta saunan alakulman mutapuutarhaan: kilpirikko. Kukki toukokuussa.

Viimein löytyi kuvia pallorentukastakin! Tämäkin kukki jo toukokuussa. Ilmankos piti käydä koko kesän kuvat läpi. Eikö ole suloinen, ja hurmaava myös tuo toukokuinen auringonpaiste!
Aurinkoista vaali-iltaa!

Kallionauhus – Ligularia dentata
Kaunokurjenmiekka, kuvan laji – Iris setosa ssp. canadensis
Keltapiukkasara – Carex elata 'Aurea'
Kesäkullero – Trollius chinensis
Ketomesiangervo - Filipendula purpurea
Kilpiangervo – Astilboides tabularis
Kilpirikko – Darmera peltata
Kuningassaniainen – Osmunda regalis
Loistokurjenmiekka – Iris Sibirica-Ryhmä
Osmankäämi – Typha
Pallorentukka – Caltha palustris 'Multiplex'
Palmusara – Carex muskingumensis
Ranta-alpi – Lysimachia vulgaris
Rantakukka – Lythrum salicaria
Rantatädyke – Veronica longifolia
Ratamosarpio – Alisma plantago-aquatica
Rohtokalmojuuri – Acorus calamus
Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva
Röyhyvihvilä – Juncus effusus
Siperiankurjenmiekka – Iris sibirica
Viiruhelpi – Phalaris arundinacea 'Picta'

Puro sanoo puli puli

Vastavedoksi lumivalkoisiin blogipäivityksiin, joita satelee hiljalleen lumihiutaleiden lailla pitkin ja poikin Suomenmaata, ajattelin kirjoittaa vedenpaisumuksesta. Niin, siitähän blogeissa kirjoitettiin koko viimeisen kuukauden ajan, mutta täällä ollaankin vahvasti hämäläisverisiä.
Tontillani on oltava hulevesisuunnittelun kanssa huolellinen, sillä maa on savinen ja tontti sijaitsee alarinteessä. Syksyn ja kevään aikana on vetistä.
Vesi ei onneksi juurikaan uhkaa asuinrakennuksia, nyt kun niiden ojia ja salaojia on parannettu. Mutta se mätä sauna, joka sijaitsee tontin märimmällä paikalla, on jatkuvasti vaaravyöhykkeellä. Saunan kulmalta menee salaoja pihatien ali, mutta putki oli tukossa, kun ylemmässä ojassa vedenpinta vain nousi. Pitkällä rautakepillä se aukesi ja voi sitä kohinan määrää! Kuin Imatran kuohut, tai ainakin melkein. Kameraa ei tietenkään ollut sillä hetkellä käsillä enkä olisi mutaisilla käsillä halunnut siihen koskeakaan. Mutta kädet pestyäni palasin kuvaamaan.
Yläkuvassa vesi pulisee kauniisti ja jo kirkastuneena salaojaputken alapäästä ulos, siinä on yksi ylimääräinen irronnut putkenpätkä, mutta se saa jäädä, se estää eroosiota, kun vesi osuu ensin siihen ja sitten lähtee rauhoittuneena kiertämään esinettä. Putken alapuolella kasvaa nimittäin kerrottukukkainen rentukka, jonka en toivo huuhtoutuvan pois.

I got a blocked drain pipe opened. The garden can get soaked when it rains a lot and in the spring when the snow melts, and there are plenty of ditches, but a pipe goes under the garden path. Of course the job was muddy and I did not have the camera at hand – and my hands were covered in mud. By the time I had washed them and returned to take photos, the water had settled into a clear and beautiful little stream.

Tuonne loivaan alamäkeen vesi menee, olen aloittanut nokkosten ja pelto-ohdakkeiden raivauksen tuolta alempaa, työ jatkuu edelleen. Tuohon kohtaan saisikin muodostua pieni lampi, ainakin tulva-aikoina. Maa näyttää olevan reilun lapion syvyydessä tiivistä siniharmaata savea, joten voi olla, että se pitää vettä kohtuullisen hyvin ilman muoviakin. Tästä kohdasta alempana vesi valuu hiljalleen toista salaojaputkea pitkin tienvarren ojaan. Veden solinaa on mukava kuunnella!

Kirkas virtaava vesi on lisäksi kaunista. Kosken yläjuoksulla kukkiva kulleroinen nautti hieman laskeneesta vedenpinnasta. Sen seurana kasvaa keltakurjenmiekkaa, pikkuosmankäämiä ja tuo viirulehtinen, jonka taisin aiemmassa postauksessa virheellisesti nimetä raidalliseksi osmankäämiksi. Oikeasti se on luonnonkasvimme rohtokalmojuuren raidallinen versio.

Tänne putkeen se vesi nyt virtaa hyvällä vauhdilla. Musti-isäntä tutkii tilannetta. Vieressä on toinen kalmojuuri ja oikeassa reunassa näkyy rohtosuopayrtin lehtiä, jos luet tätä Intopii, niin se on sinulta ja jäi henkiin, vaikka vietti viime talven kokonaan sukelluksissa. Vasemmalla näkyy rantatädykkeen lehtiä, sekin selvisi hyvin talvesta sukeltajana ilman snorkkelia.

Onneksi tähän ylemmäs jäi vielä pieni lammenpoikanen paikkaan, jonka olin kaivanut hitusen syvemmäksi. Pikkuosmankäämi nousee tuosta keskeltä. Isäntäpantteri pohtii, tulisiko tänään ahventa.
Mukavaa viikonloppua, lumella tai ilman!

Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Kullero – Trollius
Pikkuosmankäämi – Typha minima
Rantatädyke – Veronica longifolia
Rohtokalmojuuri – Acorus calamus
Rohtosuopayrtti – Saponaria officinalis

Tuholaisia pihalla

Nyt on aika kirjoittaa peuratuhoista, joista olen pihissyt ja puhissut jo jonkin aikaa. Harmistus on ollut niin suurta, että en ole kyennyt kirjoittamaan kokonaista juttua aiheesta kuvineen, mutta nyt kun aikaa on kulunut ja asiaan saanut hieman etäisyyttä, voi siihen jo keskittyä. Tuhot ovat sikäli takanapäin, että nyt ei mikään kasvi enää kehitä uusia nuppuja, joita peurat voisivat syödä, ja pensaat on verkotettu.

Time to write about the Deer Destruction – I must build some wall around my garden, dammit!
They eat dahlias...

Ylläolevassa kuvassa on daaliapuska peurojen käsittelyn jälkeen. Nämä nuput lupailivat kauniita kukkia, joita ei sitten saanut nähdä... Näin käy joka vuosi, tai tämä on vain toinen vuosi kun yleensä kasvatan daalioita. Olin laittanut juurakot toukokuussa suoraan avomaalle, kun esikasvatustilaa ei ole, siksi nämä olivat tulossa kukkaan myöhään, vasta syyskuulla. Saariston syksy on pitkä ja leuto, siitä olisi kiva nauttia pitkään kestävän kukinnan muodossa, mutta kesän jälkeen hiljentynyt kylä saa ilmeisesti peurat liikkumaan pihoilla. En jaksa uskoa, että niiltä loppuisi ruoka metsässä silloin, kun pihoillakin on vielä rehevää.

Sieltä täältä löytyy tekijöiden sorkanjälkiä. Nämä ovat selvästi metsäkauriin jälkiä suurempia, kyseessä on valkohäntäpeura, vaikka meillä on myös metsäkauriita. Peura- ja kauriskanta vaihtelee saarittain, Korppoon pääsaarella Kyrklandetilla kuulemma metsäkauriit ovat pahempia tuholaisia, valkohäntiä ei siellä juuri ole.
Kun kuvasin näitä jälkiä, ohi pyöräili pari naapuria kysyen, mitä kuvaan. Kuvaan todistusaineistoa. Aion haastaa peurat oikeuteen!

Tummalehtinen isovalkolatva 'Chocolate' olisi varsin hurmaava kumppani viereiselle viiruhelpille, ellei se olisi lehdettömäksi kaluttu. Olen huomannut, että koristeheinät eivät maistu peuroille. Ne syövät mieluiten kukkanuppuja ja kauniita lehtiä. Kuunliljat, kalliokielot ja päivänliljat maistuvat, se on suuri harmi, sillä kaikissa näissä on upeat lämpimänkeltaiset syysasut. Tänä vuonna jopa piparjuuren lehdet syötiin maata myöten.

They eat ageratinas, hostas, day lilies and Solomon's seal...

Terveiset löytyvät yleensä noin metrin päästä siitä kohteesta, mitä on syöty. Peura on ilmeisesti sellainen eläin, että sitä mukaa kuin yhdestä päästä menee tavaraa sisään, tulee sitä toisesta päästä ulos.

Greetings.

Edes pihalla partioiva pantteri ei saa peuroja perääntymään.

I wish one could train cats to hunt deer.

Tämä on aika yleinen näky iltaisin, mutta harvemmin tulen ottaneeksi kuvaa, vaan säntään ulos paukuttamaan käsiä ja karjumaan. Peurat eivät valitettavasti juurikaan pelkää, vaan löntystävät hitaasti eteenpäin vaikka huudan niille kymmenen metrin päässä.
Nämäkin tulivat suorastaan koiraansa ulkoiluttavaa naapuriani vastaan, naapurini koirineen on tässä kuvassa vasta juuri häipynyt tuon kallionkumpareen taakse.

Nämä ovat kaksi nuorta, jotka tulivat emoaan seuraten oppimaan, missä kannattaa ruokailla. Ärrinmurrin! Pau pau! Peurahöystöä! Punaviinikastiketta!

Nuoret tunnistaa valkoisista pilkuista. Ja uskokaa minua, tässä otuksessa ei ole mitään söpöä. Itse piru koko pakkaus.
Tämänvuotinen raivon aihe, kaiken muun ohella, on syysvuokot. Kaikki ihanat syysvuokon kukkanuput syötiin, vain ensimmäinen kukka ehti avautua ja sitten sekin meni. Onpa todella ärsyttävää viettää koko pitkä syksy tappeja katsellen siinä, missä olisi kauniita kukkia. Muita lempiruokalajeja ovat ruusunnuput, kärhöt, syysleimut, salkoruusut, syreenit ja alppiruusun jo syksyllä kehittyvät kukkanuput, siinä oli vasta alkua, käytännössä pihallani on vain muutama kasvi jota ei syödä.
Ensi vuonna – huokaus – alan rakentaa aitaa. En yhtään haluaisi elää keskitysleirillä, mutta se on pakko, puutarhuroinnista ei tule muuten mitään.

Verkotetut puut ja pensaat eivät ole mitenkään esteettisiä. Eivätkä peurat ole ainoita tuholaisia. Musti ja Ransu onneksi pitävät myyräkannan alhaisena, mutta joitakin jänisvaurioitakin on, tosin ne ovat harvoja ja minimaalisia verrattuna peurojen jokailtaisiin vierailuihin.

Istutin muutama vuosi sitten sirotuomipihlajan tontin reunalle siksi, että se on mahdottoman kaunis, ja siksikin, että sitä eivät kuulemma peurat syö. Kyllä ne versojen kärkiä ovat maistelleet, mutta pensas on silti onnistunut kasvamaan lähes parimetriseksi, kasvatan siitä pienen kolmirunkoisen puun. Tuomipihlajat ovat luonnostaan monirunkoisia pensaita, mutta niitä voi hyvin muotoilla.
Tämän tuhon tekijän tunnistaa siitä, että se on tehty alle metrin korkeudessa. Jänishän se, rusakoita meilläpäin ei vielä ole. Pensas kyllä toipuu osaten tehdä uusia versoja juuristosta, mutta kasvatuksen saa aloittaa alusta. Laitoin nyt verkon tämänkin pensaan ympärille.

The Amelanchier has also been eaten but that is done by hares.

Jotta tämä juttu ei päättyisi ankeaan kuvaan, tässä sirotuomipihlaja-kaunotar kukassa viime toukokuussa ihanine ruskehtavanvihreine lehtineen.

Daalia – Dahlia
Isovalkolatva – Ageratina altissima
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Viiruhelpi – Phalaris arundinacea 'Picta'

Lisää kalusteita

Nyt kun vanhassa talossa on taas lattiat, voi sinne kantaa vähän tavaroitakin säiltä suojaan. Nämä viime syksynä saamani klaffilipasto ja laatikosto viettivät koko viime talven pressun alla pihalla. Onneksi ne ovat täyspuuta, mutta kyllä ne silti kärsivät. Laatikot vein turvaan rintamamiestalon vintille, missä ne ovat vieläkin.
Lattia on hieman epätasainen, sillä sitä pitää vielä paikkailla ja kiinnittää. Kuurauksen jäljiltä lankut ovat niin turvoksissa, että lattian viimeistely jää ensi kesään. Silloin nämä kaikki kannetaan taas ulos...

It is great to be able to store some furniture in a dry space now that the old house has floors. I was given these last year and they spent the winter in the garden, under a tarpaulin. Only the drawers could be taken in to the attic.

Syyskuussa kaupungissa käydessäni kävi kohtalokkaasti. Äidilläni oli vanhoja tietokonetarvikkeita, joita lähdin viemään kierrätyskeskukseen, äidillä kun ei ole autoa. Oli minulla sinne omaakin asiaa. Se asia ei ollut uuden hyllyn hankinta, sillä kalusteitahan tässä alkaa jo olla riittämiin muutenkin.
Mutta kun vastaan tuli jugend-hyllykkö, eihän sitä voinut vastustaa. Tämä on samaa sävyä kuin tupani tumma paneelikatto, lisäksi huoneeseen tulee suuri jugend-kattovalaisin. Sitten joskus. Nyt sitä päivää varten on myös tämä hyllykkö.

I really have a soft spot for arts and crafts, jugend in Finland. When I saw this beauty at a recycling yard, I had to have it. It will go hand in hand with a jugend ceiling light I have and happens to be the same shade of stained wood that the old panelled ceiling already is.

Seinään kiinnitettävä hyllykkö on sinänsä järkevä ostos, perustelen tätä itselleni, että koska kahdelle tuvan seinälle tulee vanhat kiintopenkit takaisin, ei lattialla seisovia kalusteita kannata hankkia, vaan nimenomaan jotakin penkkien ylle tulevaa.
Vasemmasta reunasta on joku joskus sahannut osan hyllyä pois, sen voi joko korjata tai jättää noin, jolloin siihen mahtuu esimerkiksi korkeampia kirjoja. Takakulmasta on lohjennut pala pois, mutta se pala oli tallella kaapin sisällä, onneksi.

Kauniine kasviaiheisine reliefeineen ja rihlauksineen hyvinkin muutaman kympin arvoinen, eikö? Perustelen ostostani myös sillä, että pelastin sen, kun en tule pilaamaan hyllyä maalaamalla sitä valkoiseksi. Niin kuin en tuvan kattoakaan, vaikka joku on sitäkin ehdottanut.
Tapettivaihtoehtoja on aika paljon, mutta tämän hankinnan myötä oivalsin, että tunnelma tulee olemaan jugend-keskiaika-linjalla. Ne tyylit ovat sydäntäni lähinnä ja kulkevat lisäksi käsi kädessä. Se jugend-kattovalaisin on nimittäin massiivinen rautainen värkki. Mutta todellisuudessa kalustus tulee tietenkin olemaan sekoitus vähän kaikenlaista. Ja älkää myöskään odottako tapettiesittelyä vielä pariin vuoteen.

Kierrätyskeskukseen oli asiaa äidin tarvikkeiden lisäksi siksi, että nyt kun hella kunnostettiin, jäi tehtäväkseni laatoittaa tason takaosa vesisäiliön kannen ympärillä. Kierrätyskeskuksissahan on laattaerien jämiä vaikka hurumycket ja sieltähän löytyi sopivaa sinertävänharmaata.

Löytämäni laatat ovat noita pilvenhattaranvärisiä, ne ovat suunnilleen samaa sävyä kuin tuvan vanhat jalkalistat, joita en maalaa uudestaan, kun niissä on niin kaunis väri ja ajan patina. Mallasin tähän kaikki mahdolliset sopivanväriset mosaiikit ja laatat mitä löysin, saa nähdä minkälainen lopputulos tulee ja koskahan sekin mahtaa syntyä.

Mukavaa päivänjatkoa!

Operaatio saunankaivuu ja uusi pensas

Viime viikolla jatkoin saunan kaivuuta. Se on rakennettu kostealle paikalle ja alarinteen puolelta rakennus on vajonnut. Sauna-liiteri on kevyt lautarakennus, mutta koska juuri nyt ei ole varaa eikä aikaa rakentaa uutta saunaa, toivon tämän sinnittelevän pystyssä vielä muutaman vuoden.
Tämä on tonttini märin paikka ja kosteikkopuutarha alkaakin heti tästä saunan alakulmalta. Jos nokkosia ja ohdakkeita kaivetaan pois, on niiden tilalle istutettava jotakin, mieluiten jotakin suurikasvuista ja puolensa pitävää, muuten paikka on taas kahden vuoden kuluttua mahdoton ohdake-nokkosviidakko. Uusia istutuksia tulee myös hoidettua ja nokkosentaimia kitkettyä, siinä se taika on.

Recently I've been digging to reveal my sauna. It has been built at the wettest spot on the plot. When I studied in England, a lecturer commented how Scandinavian houses seem to be so separated from the ground – why don't we build them so that they start at the ground instead of having such an odd, tall footing of different material such as stone. Well, this happens if we do. No names mentioned of course, but I did wonder how a landscape architect could be so unpractical. Perhaps that is why he was a lecturer.

Uusin hankinta on valkokletra 'Hummingbird'. Kun Pionihulluutta ja puutarhaunelmia -blogin Tiina kertoi hankkineensa valkokletran, muistin vastikään nähneeni niitä kaupungissa taimimyymälässä. Selvisi, että pensas kasvaa kosteissa paikoissa ja sietää savimaatakin. Niinpä kaasutin äkkiä ostamaan oman. Näitä saa punakukkaisinakin, mutta nyt oli jäljellä enää valkokukkaisia.
Kosteassa viihtyviä pensaita on aika vähän enkä halua tähän suureksi kasvavaa pajua. Villapaju on sopiva ja niitä varmaan vielä hankinkin. Istutukset tulevat kuitenkin pääosin olemaan perennoja, mutta pensaat tuovat siihen vähän vaihtelua.
Valkokletran kukat ovat voimakkaan tuoksuvat ja automatka takaisin kotisaareen olikin varsin aromikas. En tiedä, aiheuttiko tuoksu vai matalalta paistavan auringon vastavalo sen, että perille päästyäni pää oli niin kipeä, että kuvotti. Mutta pihalla kaikki voimakashajuisetkin kasvit ovat paikallaan, ei niiden kanssa tarvitse enää ajelulle lähteä.

Näiden kuvien ottamisen jälkeen raivasin vielä koko oikeanpuoleisen seinustan vapaaksi nokkosista. Niiden juuria pitää vielä vetää lattian alta, juurakko on yhtä solmuisaa kimppua ja sen kaivuu hankalaa, kun mukana on paljon pieniä kiviä. Projekti jatkuu.
Saunasta oikealle on oja, jota ei tässä kuvassa oikein huomaa. Sen jälkeen alkaa perunamaa, josta tulee jatkossa koristepuutarha. Perunat kuten muutkin vihannekset siirtyvät kohopenkkeihin, joista häämöttää taka-alalla yksi vaaleansininen entinen kaivonrengas.

Saunan tämän päädyn kaivoin irti maasta viime vuonna ja keväällä. Japaninlehtikuusi kasvaa seinän vieressä olevan ojan tällä puolella.

Loppuviikoksi on luvattu lunta eteläänkin. Pysykää lämpiminä!

Valkokletra – Clethra alnifolia