Monday, 13 May 2013

Vihdoinkin

Kevätlumipisara kukkii! Tämän epäilin jo menehtyneen. Tämä kasvaa taloni pohjoispuolella, missä on kylmä ja märkä maa. Samasta paikasta nousee myös pikkuinen kevättähti, senkin jo luulin kuolleen. On tämä merkillistä aikaa, kun kuolleista heräämisiä tapahtuu jatkuvasti.

One after another, small spring flowers emerge just as I thought they were dead. They are only very late!

Metsäpuutarhapenkissäkin taitaa olla niin kylmä maa vielä, että siinä ei tapahdu juuri mitään. Pienen kurjenpolven alun olen huomannut, ja akileijan, ja palloesikon. Kirjoesikonkin kohdalla on pienen pieni lehtiruusuke. Koiranhammas 'Pagoda' nousee ilokseni maasta, tämä vuonna laitoin sen ylle heti suojan, kun viime vuonna peura söi kukkavarret. Tämä ilostuttavan suuri ja elinvoimainen kimppu versoja kuuluu tertturotkokielolle. Routa on näköjään nostanut sitä ylös maasta, laitoinkin kuvan ottamisen jälkeen kasville kompostimultaa ympärille. Tämäkin on huomattavan myöhässä viimevuotiseen nähden eikä tämän vieressä kasvavasta jouluruususta näy haiventakaan.

Toisaalla ollaan sentään jo tulossa kukkaan: vuokko-esikkopuutarhassa kasvava tarhavarjohiippa on ilahduttavan aikainen, taitaa olla tämän suvun aikaisin.
Jos joku kysyisi kiperän kysymyksen, mikä on lempikasvini, en osaisi vastata. Mutta jos saisi mainita muutaman (kymmenen) kasvin, olisi varjohiippa ehdottomasti mukana. Tämän ottaisin ehkä kaveriksi autiolle saarelle. Huippukauniit vadelmanpunaiset pienet kukat ja sydämenmuotoiset punervareunaiset lehdet.

Kevät on ihanaa aikaa näiden kaikkien perennanversojen kanssa! Tämä on huippu: metsätyräkki 'Chameleon'. Mahtavan värinen versokko, todella jännä ja mätsää erinomaisesti nousevien pionien punaisten versojen kanssa. Kesällä tämä muuttuu ruskehtavaksi ja se sopii minusta silloinkin hienostuneella tavalla pionien kaveriksi. Tässä tyräkin seasta nousee ukko- ja mustalaukan vihreitä versoja.
Aurinkoista uutta viikkoa!

Kevätlumipisara – Leujocum vernum
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Mustalaukka – Allium nigrum
Tarhavarjohiippa – Epimedium × rubrum
Tertturotkokielo – Smilacina racemosa
Ukkolaukka – Allium hollandicum

28 comments :

  1. Sinä olet kuule Saila pikkuisen pöpi:D (Silleen hyvällä tavalla, ymmärsit varmaan yskän.) Kaveriksi autiolle saarelle ottaisit varjohiipan, toiset ihmiset kenties raivaussahan tai viidakkoveitsen!

    Aurinkoista viikkoa Saaripalstalle!

    ReplyDelete
  2. Onpas ihana tuo ensimmäinen, niin söpöt keltaiset pilkut terälehdissä :) Taisin rakastua siihen!

    ReplyDelete
  3. Huikean ihania versoja ja kukkia :) Henkiinheräämiset ovat tosiaan kivoja yllätyksiä. Hyvä, että monet tyypit lähtevät kasvuun noin pitkän talven jälkeen, karaistuneina vissiin ;)

    ReplyDelete
  4. Sirpa ja Kollo; Ai se oli ihanampi kuin kukat :-)

    Minna; Hmm, niin, voisihan sitä ottaa esimerkiksi jonkun ravintokasvin, mutta silmänruokahan on jo puoli ruokaa vai miten se meni. Kiitos!

    Mamma N; Kevätlumipisaran sipuleita on syksyisin myynnissä, siis missä on, kovin yleisesti en ole noita valitettavasti bongannut! Oman kasvini alun sain aikanaan Aarno Kasvilta. Tuo sopisi hirmu kivasti varjoisalle takapihallesi, se oikein viihtyy sellaisessa paikassa. Jos sinne esikkojen sekaan mahtuu.

    Inka; On niin ihanaa huomata päivä toisensa jälkeen, miten kasvit nousevat kuin nousevatkin maasta!

    ReplyDelete
  5. Kuule Saila, olet kyllä ihmenainen. Tuosta viimeisestä kuvasta, josta sojottaa muutama verso kerrot tarkkaan mitä kasveja sieltä on tuloillaan. Meikäläinen ei niistä kyllä erota yhtikäs mitään.
    Toivotaan, että jouluruusu vaan vähän oikkuilee, että suuri diiva vielä ilmaantuu sieltä täydessä loistossaan.

    ReplyDelete
  6. Kevätlumipisara on herttainen. Omasta mielestäni sitä laitoin maahan mökille viime syksynä, mutta eipä ole näkynyt. Ainakaan vielä.

    ReplyDelete
  7. Ihania kommentteja ihmiset laittavat blogiisi - kuten tänään tuo Myrsky ja Minna (pöpiydestäsi). Sen lisäksi, että kirjoitat ihanan positiivisia juttuja, saat myös kommentoijat avaamaan huumorilla kyllästetyt sanaiset arkkunsa.
    Iloisia puutarhapäiviä tällekin viikolle!

    ReplyDelete
  8. Kaunis kevätlumipisara-posliinikisuyhdistelmä! Kyllä tämä on uskomatonta aikaa, ei voi kuin nauttia ja ihmetellä luonnon jokakvuotista ihmenäytelmää.

    ReplyDelete
  9. kaunis valkoinen, myös kissa... ;)

    ReplyDelete
  10. Oi kun ihanan näköin tuo Kevätlumipisara, ihastuttava.
    sieltä ne kukat pikkuhiljaa heräävät.
    Ihanaa aikaa.

    ReplyDelete
  11. Versoissa on voimaa. Tuo kevätlumipisara on oikea herkkis kaunotar :)

    ReplyDelete
  12. Täytyykin huomenna käydä heti tarkistamassa näkyykö omissa kevätlumipisaroissa henkeä! Joskus sitä tosiaan hihkuu ilosta kun jo luulee kasvin hävinneen ja sitten se ilmestyykin, herää henkiin! Laitoin sulle tänään postia;)

    ReplyDelete
  13. Onpa kaunis kevätlumipisara, herkkä nimikin hänellä/ heillä. Sopisivat malliksi 1970-luvusta inspiroituneelle valaisinsuunnittelijalle. Hankkisin, koko sarjan!

    ReplyDelete
  14. Olispa hallussa tuollainen kyky tunnistaa kasveja pelkistä aluista. Itse pohdin näköjään joka kevät eräiden tienoiden kanssa, että uskallanko kitkeä vai en. On vain muutamia rikkaruohoja voikukan lisäksi, jotka tunnistan ihan pienistä aluista.

    Kaunis kevätlumipisara! Uskomaton kontrasti ruskean kanssa.

    ReplyDelete
  15. Tulin vielä kertomaan, miten hihkuin onnesta huomatessani kaksi varjoliljan alkua metsäpuutarhassa. Pelkäsin, että kirottu maahumala oli tukahduttanut pienet taimet tai että olin tuhonnut ne kitkiessäni varsin kovalla kädellä tuota kirousta, mutta ei, maassa on hennot taimivauvat reippaina kuin mitkä! Kyllä nuo kasvit ovat ihmeellisiä! Tappioita toki aina tulee, mutta nämä selviytyjät sitten palkitsevatkin kunnolla.

    ReplyDelete
  16. Irene; No kun mä satun tietämään mitä tuossa kasvaa, siis jos kasvusto ei ole edellisvuosista muuttunut! Toivotaan, tämä on kylläkin tosi pienikokoinen erikoisempi jouluruusu, eli oikeastaan pieni diiva ;-)

    Intianminttu; Ehkä se kasvattaa vain lehtiä, joskus sipuleilla kestää pidempään asettua. Pienten sipulikukkien lehtiä on aika vaikea edes huomata.

    Between; Ihania kommentteja täällä tosiaan tulee :-) Kiitos!

    Maria; On tämä ihmeellistä joka päivä, juuri nyt. Mahtiuutinen tuo varjolilja! Valkokukkainen on selvästi heikkokasvuisempi. Mullakin on enimmäkseen punaisia, vaikka yritin aikoinaan juuri niitä valkoisia siirtää tähän pihaani.

    Auli; Nuo ovat kiva pari.

    Sylvi; On tämä hienoa!

    Pirkko; Kevätlumipisara on todellakin suloinen ja yleensä aika aikainen, paitsi tänä vuonna!

    Minna; Oi kivaa :-) Jonkun blogissa oli kuva kukkivasta kevätlumipisarasta varmaan kuukausi sitten! Tuo omani on kyllä tosi kylmässä maassa keväisin, mutta viihtyy siinä hyvin.

    Geranium; 70-luvun valaisin :-D No niinpä on! Ihan sellaiset väritkin.

    Vaalean vihreää; Kitkeminen keväisin on riskibisnestä. Viime keväänä lähes tuhosin pikkusydämen, kun kitkin rönsyleinikkiä niin innolla että kuvittelin sydämenkin olevan sitä. Pitäisi katsoa todella tarkasti eikä olla yhtään ajatuksissaan!

    ReplyDelete
  17. Tuontapaisen kevätlumipisaran olen viimeksi nähnyt Saksassa. Siellä se kasvoi erään talon ovenpielessä. Se on kaunis.

    ReplyDelete
  18. Pikkusisko hihitteli tuolle tarhavarjohiipan nimelle, kun raukka joutui kanssani puutarhalle yks kerta :P Mutta on se vaan kaunis, mulla ei sitä vielä olekaan. Varmasti löytyisi sillekin sopiva kolonen jostain. Aurinkoisia puutarhahetkiä, Saila! :)

    ReplyDelete
  19. Paula; Tuo on tosi kaunis enkä näe sen sipuleita melkein ikinä missää kaupassa! Harmi vain.

    Tiina; Onpa tosiaan hassu nimi, varjohiippari. Mutta niin kaunis - kyllä sun ehkä täytyy tällekin löytää paikka. Keväällä kukkimisen aikaan puhkeavat lehdet on ihanan oliivinvihreät ja aikainen kukintakin on ihana.

    ReplyDelete
  20. Kauniit sivut. Tuli hyvä mieli.

    ReplyDelete
  21. Ihana kukka, kevätlumipisara, ihana nimikin.

    ReplyDelete
  22. Niin on, kauniilla kukalla kaunis nimi. Kesälumipisara on sitten vähän kyseenalainen, ainakaan minun korviin ei kesälumi kovin kivalta kuulosta!

    ReplyDelete
  23. Wau, tuollainen lumipisara olisi ihana. Ei kai kestä vaan kuivaa jos olen oikein ymmärtänyt :/ Oikea aarre!

    ReplyDelete
  24. En ole varma, mutta ainakin minun pihallani se viihtyy paikassa jossa on viileä maa joka ei kuivu kesähelteelläkään.

    ReplyDelete
  25. IhQ tuo lumipisara :) <3

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!