Kevätlumipisara kukkii! Tämän epäilin jo menehtyneen. Tämä kasvaa taloni pohjoispuolella, missä on kylmä ja märkä maa. Samasta paikasta nousee myös pikkuinen kevättähti, senkin jo luulin kuolleen. On tämä merkillistä aikaa, kun kuolleista heräämisiä tapahtuu jatkuvasti.
One after another, small spring flowers emerge just as I thought they were dead. They are only very late!
Metsäpuutarhapenkissäkin taitaa olla niin kylmä maa vielä, että siinä ei tapahdu juuri mitään. Pienen kurjenpolven alun olen huomannut, ja akileijan, ja palloesikon. Kirjoesikonkin kohdalla on pienen pieni lehtiruusuke. Koiranhammas 'Pagoda' nousee ilokseni maasta, tämä vuonna laitoin sen ylle heti suojan, kun viime vuonna peura söi kukkavarret. Tämä ilostuttavan suuri ja elinvoimainen kimppu versoja kuuluu tertturotkokielolle. Routa on näköjään nostanut sitä ylös maasta, laitoinkin kuvan ottamisen jälkeen kasville kompostimultaa ympärille. Tämäkin on huomattavan myöhässä
viimevuotiseen nähden eikä tämän vieressä kasvavasta jouluruususta näy haiventakaan.
Toisaalla ollaan sentään jo tulossa kukkaan: vuokko-esikkopuutarhassa kasvava tarhavarjohiippa on ilahduttavan aikainen, taitaa olla tämän suvun aikaisin.
Jos joku kysyisi kiperän kysymyksen, mikä on lempikasvini, en osaisi vastata. Mutta jos saisi mainita muutaman (kymmenen) kasvin, olisi varjohiippa ehdottomasti mukana. Tämän ottaisin ehkä kaveriksi autiolle saarelle. Huippukauniit vadelmanpunaiset pienet kukat ja sydämenmuotoiset punervareunaiset lehdet.
Kevät on ihanaa aikaa näiden kaikkien perennanversojen kanssa! Tämä on huippu: metsätyräkki 'Chameleon'. Mahtavan värinen versokko, todella jännä ja mätsää erinomaisesti nousevien pionien punaisten versojen kanssa. Kesällä tämä muuttuu ruskehtavaksi ja se sopii minusta silloinkin hienostuneella tavalla pionien kaveriksi. Tässä tyräkin seasta nousee ukko- ja mustalaukan vihreitä versoja.
Aurinkoista uutta viikkoa!
Kevätlumipisara – Leujocum vernum
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Mustalaukka – Allium nigrum
Tarhavarjohiippa – Epimedium × rubrum
Tertturotkokielo – Smilacina racemosa
Ukkolaukka – Allium hollandicum
.JPEG)
.jpg)
Ihana koristekissa! :)
ReplyDeleteSinä olet kuule Saila pikkuisen pöpi:D (Silleen hyvällä tavalla, ymmärsit varmaan yskän.) Kaveriksi autiolle saarelle ottaisit varjohiipan, toiset ihmiset kenties raivaussahan tai viidakkoveitsen!
ReplyDeleteAurinkoista viikkoa Saaripalstalle!
Onpas ihana tuo ensimmäinen, niin söpöt keltaiset pilkut terälehdissä :) Taisin rakastua siihen!
ReplyDeleteHuikean ihania versoja ja kukkia :) Henkiinheräämiset ovat tosiaan kivoja yllätyksiä. Hyvä, että monet tyypit lähtevät kasvuun noin pitkän talven jälkeen, karaistuneina vissiin ;)
ReplyDeleteSirpa ja Kollo; Ai se oli ihanampi kuin kukat :-)
ReplyDeleteMinna; Hmm, niin, voisihan sitä ottaa esimerkiksi jonkun ravintokasvin, mutta silmänruokahan on jo puoli ruokaa vai miten se meni. Kiitos!
Mamma N; Kevätlumipisaran sipuleita on syksyisin myynnissä, siis missä on, kovin yleisesti en ole noita valitettavasti bongannut! Oman kasvini alun sain aikanaan Aarno Kasvilta. Tuo sopisi hirmu kivasti varjoisalle takapihallesi, se oikein viihtyy sellaisessa paikassa. Jos sinne esikkojen sekaan mahtuu.
Inka; On niin ihanaa huomata päivä toisensa jälkeen, miten kasvit nousevat kuin nousevatkin maasta!
Kuule Saila, olet kyllä ihmenainen. Tuosta viimeisestä kuvasta, josta sojottaa muutama verso kerrot tarkkaan mitä kasveja sieltä on tuloillaan. Meikäläinen ei niistä kyllä erota yhtikäs mitään.
ReplyDeleteToivotaan, että jouluruusu vaan vähän oikkuilee, että suuri diiva vielä ilmaantuu sieltä täydessä loistossaan.
Ihania kommentteja ihmiset laittavat blogiisi - kuten tänään tuo Myrsky ja Minna (pöpiydestäsi). Sen lisäksi, että kirjoitat ihanan positiivisia juttuja, saat myös kommentoijat avaamaan huumorilla kyllästetyt sanaiset arkkunsa.
ReplyDeleteIloisia puutarhapäiviä tällekin viikolle!
Kaunis kevätlumipisara-posliinikisuyhdistelmä! Kyllä tämä on uskomatonta aikaa, ei voi kuin nauttia ja ihmetellä luonnon jokakvuotista ihmenäytelmää.
ReplyDeletekaunis valkoinen, myös kissa... ;)
ReplyDeleteOi kun ihanan näköin tuo Kevätlumipisara, ihastuttava.
ReplyDeletesieltä ne kukat pikkuhiljaa heräävät.
Ihanaa aikaa.
Versoissa on voimaa. Tuo kevätlumipisara on oikea herkkis kaunotar :)
ReplyDeleteTäytyykin huomenna käydä heti tarkistamassa näkyykö omissa kevätlumipisaroissa henkeä! Joskus sitä tosiaan hihkuu ilosta kun jo luulee kasvin hävinneen ja sitten se ilmestyykin, herää henkiin! Laitoin sulle tänään postia;)
ReplyDeleteOnpa kaunis kevätlumipisara, herkkä nimikin hänellä/ heillä. Sopisivat malliksi 1970-luvusta inspiroituneelle valaisinsuunnittelijalle. Hankkisin, koko sarjan!
ReplyDeleteOlispa hallussa tuollainen kyky tunnistaa kasveja pelkistä aluista. Itse pohdin näköjään joka kevät eräiden tienoiden kanssa, että uskallanko kitkeä vai en. On vain muutamia rikkaruohoja voikukan lisäksi, jotka tunnistan ihan pienistä aluista.
ReplyDeleteKaunis kevätlumipisara! Uskomaton kontrasti ruskean kanssa.
Tulin vielä kertomaan, miten hihkuin onnesta huomatessani kaksi varjoliljan alkua metsäpuutarhassa. Pelkäsin, että kirottu maahumala oli tukahduttanut pienet taimet tai että olin tuhonnut ne kitkiessäni varsin kovalla kädellä tuota kirousta, mutta ei, maassa on hennot taimivauvat reippaina kuin mitkä! Kyllä nuo kasvit ovat ihmeellisiä! Tappioita toki aina tulee, mutta nämä selviytyjät sitten palkitsevatkin kunnolla.
ReplyDeleteIrene; No kun mä satun tietämään mitä tuossa kasvaa, siis jos kasvusto ei ole edellisvuosista muuttunut! Toivotaan, tämä on kylläkin tosi pienikokoinen erikoisempi jouluruusu, eli oikeastaan pieni diiva ;-)
ReplyDeleteIntianminttu; Ehkä se kasvattaa vain lehtiä, joskus sipuleilla kestää pidempään asettua. Pienten sipulikukkien lehtiä on aika vaikea edes huomata.
Between; Ihania kommentteja täällä tosiaan tulee :-) Kiitos!
Maria; On tämä ihmeellistä joka päivä, juuri nyt. Mahtiuutinen tuo varjolilja! Valkokukkainen on selvästi heikkokasvuisempi. Mullakin on enimmäkseen punaisia, vaikka yritin aikoinaan juuri niitä valkoisia siirtää tähän pihaani.
Auli; Nuo ovat kiva pari.
Sylvi; On tämä hienoa!
Pirkko; Kevätlumipisara on todellakin suloinen ja yleensä aika aikainen, paitsi tänä vuonna!
Minna; Oi kivaa :-) Jonkun blogissa oli kuva kukkivasta kevätlumipisarasta varmaan kuukausi sitten! Tuo omani on kyllä tosi kylmässä maassa keväisin, mutta viihtyy siinä hyvin.
Geranium; 70-luvun valaisin :-D No niinpä on! Ihan sellaiset väritkin.
Vaalean vihreää; Kitkeminen keväisin on riskibisnestä. Viime keväänä lähes tuhosin pikkusydämen, kun kitkin rönsyleinikkiä niin innolla että kuvittelin sydämenkin olevan sitä. Pitäisi katsoa todella tarkasti eikä olla yhtään ajatuksissaan!
Tuontapaisen kevätlumipisaran olen viimeksi nähnyt Saksassa. Siellä se kasvoi erään talon ovenpielessä. Se on kaunis.
ReplyDeletePikkusisko hihitteli tuolle tarhavarjohiipan nimelle, kun raukka joutui kanssani puutarhalle yks kerta :P Mutta on se vaan kaunis, mulla ei sitä vielä olekaan. Varmasti löytyisi sillekin sopiva kolonen jostain. Aurinkoisia puutarhahetkiä, Saila! :)
ReplyDeletePaula; Tuo on tosi kaunis enkä näe sen sipuleita melkein ikinä missää kaupassa! Harmi vain.
ReplyDeleteTiina; Onpa tosiaan hassu nimi, varjohiippari. Mutta niin kaunis - kyllä sun ehkä täytyy tällekin löytää paikka. Keväällä kukkimisen aikaan puhkeavat lehdet on ihanan oliivinvihreät ja aikainen kukintakin on ihana.
Kauniit sivut. Tuli hyvä mieli.
ReplyDeleteKiitos kommentistasi!
ReplyDeleteIhana kukka, kevätlumipisara, ihana nimikin.
ReplyDeleteNiin on, kauniilla kukalla kaunis nimi. Kesälumipisara on sitten vähän kyseenalainen, ainakaan minun korviin ei kesälumi kovin kivalta kuulosta!
ReplyDeleteWau, tuollainen lumipisara olisi ihana. Ei kai kestä vaan kuivaa jos olen oikein ymmärtänyt :/ Oikea aarre!
ReplyDeleteEn ole varma, mutta ainakin minun pihallani se viihtyy paikassa jossa on viileä maa joka ei kuivu kesähelteelläkään.
ReplyDeleteIhQ tuo lumipisara :) <3
ReplyDeleteSe on todella herkkis!
ReplyDelete