Valoa tunnelissa

Pantterihiippari viime maaliskuussa, kuvattu keittiön ikkunan läpi

Viimeaikaisista kirjoituksistani on kai käynyt ilmi, että en hypi tasajalkaa ja kiljahtele riemusta syksyn johdosta. Tänään huomasin yhden niin positiivisen asian syksyssä, että se on pakko jakaa.
Kun tukka on lättänä toiselta sivulta ja sojottaa pystyssä toiselta, voi kylille lähtiessään tempaista myssyn tai baskerin päähänsä ja olla kuin sojotus/littaongelmaa ei olisikaan. Tätä olen oikeasti kaivannut muutaman kerran kesän aikana, mutta silloin ei kehtaa näyttäytyä villabaskerissa, sojotus on pienempi paha.

Ransu puolivuotiaana viikarina keväthangella 2009

Oikeastaan, jos syksyn irrottaisi omaksi viipaleekseen, ei siinä olisi mitään vikaa. Syksyllä saaristossa on leutoa ja miellyttävää. Istutushommiin aika on mitä mainioin. Ilma ja maa tuoksuvat.
Ongelma on siinä, että syksyn myötä maailma pimenee. Olen ulkoilmaihminen. Marras–joulukuu on niin ankeaa aikaa, että sen saisi heittää Nevadaan. En ymmärrä, miksi kalenterin luukkuja availlaan joulua odotellen. Silloin voisi vedellä sikeitä talviunia ja kääntää kylkeä! Avaisin luukkuja keväästä haaveillen.
Tammikuussa helpottaa jo kummasti. Silloin päivä pitenee ja – tadaa! Voi suorittaa ensimmäiset kevätkylvöt! Siinäpä vasta jotakin, mitä odottaa.

Yksi jännittävä puuha tässä syksyssä on. Minua kiinnostaa kovasti seurata, millainen talvesta tällä kertaa tulee. Ne ovat olleet hurjan vaihtelevia viime vuosina. Keräsin pienen katsauksen arkistoista.

Some winters – it's interesting to see what this one will be...

Tammikuun 19. päivä 2008 jouluruusut kukkivat pihalla ja maa on mutavelliä. Vanhan talon restaurointi ei vielä ole alkanut, laho kuistikin on vielä paikoillaan. Savupiippu on sentään saanut jo hatun ja vuotava katon kohta sen juurelta on korjattu.
Jos saisin valita, valitsisin leudon ja tihkuisen talven.

Leuto maaliskuun 15. päivän ilta 2009, kostea sumu laskeutuu. Rintamamiestalon länsi- ja eteläseinän laudoitukset on uusittu syksyllä, telineet ovat vielä paikoillaan. Vanha talo vastapäätä odottaa edelleen toimenpiteitä.

Tammikuun 9. päivä 2010: purevan pakkasen voi tästä kuvasta melkein tuntea poskillaan. Vanhan talon alimmat hirret on vaihdettu ja talo on ilmansulkupaperipaketissa, missä se oli lopulta kahden talven yli. Rintamamiestalon pääty on saanut pohjamaalin, ja se on tänäkin päivänä vasta osittain maalattu toiseen kertaan... uusi sähkökaappi on näköjään jo tullut sen kylkeen, sehän kytkettiin käyttöön vasta tänä kesänä.
Vanhan talon edessä on kasa hiekkaa ja kiviä, jotka olivat sen lattioiden alla multapenkkaperustuksina. Tarkoituksena on laittaa lattioiden alle vähän paremmat eristeet, siksi nuo on kaivettu pois. Tuossa sitä kiviaidan materiaalia on. Kasa on tähän mennessä hieman madaltunut.