Kun kuvittelee, että nyt on pari viikkoa aikaa ottaa lungimmin, pian huomaakin, ettei olekaan, vaan oikeasti on kiire, tulenpalava kiire, niin kiire ettei koskaan ennen. Työ vyöryy hyökyaaltona suoraan päin. Kuulostaako tutulta? Varmaan. En usko, että olen ainoa. Onko syynä oma surkea organisointikyky (varmasti) vai se, että työtä on vain liikaa (varmaan sekin)? Hmm.
No joka tapauksessa: tässä elokuisia jättihienoja löytöjä Juthbackan markkinoilta Uuskaarlepyystä ja vaasalaiselta kirppikseltä: emalikippo, ehkä saippualle? Vanha lävistin, joka on paaaaljon nätimpi kuin se ruma tavallinen, mitä nyt käytän. Vien sen puolestaan kirpparille niin joku joka tarvitsee lävistintä, ilahtuu (toivottavasti). Ja vanha peltinen kehitysjauhepurkki, tästä olen niin iloinen! Purkki irtosi kokonaisella eurolla, kun Juthbackan markkinat olivat juuri päättymässä. Se on hyvä hetki tinkiä, kun myyjät aloittavat laatikoiden pakkaamisen. Eivät he oikeasti halua viedä mitään takaisin, tai en minä ainakaan halunnut silloin kun olen kirpparilla jotakin myynyt.
Some great stuff found at flea markets and fairs this summer.
Mukavaa alkavaa viikkoa, toivottavasti mahdollisimman rentoa ja vähäpäänsärkyistä kaikille!
.JPEG)
.jpg)
Tosi kivoja löytöjä! Kodak-purkki erityisesti :)
ReplyDeleteRoikkumista muuten taidetaan suositella melkein kaikille.. Ainakin selkärankareumaa sairastava äitinikin on sitä kehunut!
Kummasti se vain tuo aika tuppaa katoamaan... Ihme juttu. Missäköhän on se mittaamattoman iso varasto sitä varastettua aikaa, sitä mikä on lähtenyt kävelemään niin suurelta ihmisjoukolta? Minä voisin lähteä vastaiskuvarkaisiin!
Huiput löydöt!
ReplyDeletePidän erityisesti tuosta valurauta-jutusta.
Syksy on kyllä kiireisintä aikaa ainakin meillä, sekä töissä että kotona.
Mukavaa uutta viikkoa!
No oot kyllä löytöjä tehnyt, tuo käpymäinen lampun säiliö on kaunis, siitä saa vaikka kukille alustan, vai saisiko??
ReplyDeleteArvaa kenellä oli kotona tuollaset renkaat, aivan kuin meidän vanhat :)
Roikkuminen tekee hyvästä selälle, meillä on kotona tanko (poika vetää leuokja), siinä on hiukan vaikea roikkua, mutta välillä käyn venyttämässä selkää.
Kiire on meillä muillakin, ainakin meillä. Mutta osaamme jättää osan tekemättömistä töistä ens vuoteen.
Vieläkin on tavaraa parvekkeen edessä olohuoneen puolella jotka siivosimme keväällä parvekkeelta pois, jotka sinne partsille laitoimme yli vuosi sitten putkirempan jälkeen. Mihinköhän ne siirtäisi vaikka keväällä??? Tytöt ihmetelee kun tulevat käymään, lojuuko noi edelleen tossa, kiva!!!
Hienoa löytöjä, kehitepurkki on vimmatun tyylikäs!
ReplyDeleteOlen roikkunut tismalleen samanlaisissa renkaissa mummolan navetan heinäparvella :) Tietenkin olin tuolloin aivan liian pieni niihin yltääkseni, joten tarvitsin aina jonkun nostamaan, kun halusin roikkumaan. Sukulaisraukat, taisin olla melkoinen "käsipaino" nosteltavaksi :D
Hienoja löytöjä! Tännekin tarvittaisiin itseasiassa renkaat...
ReplyDeleteJuu, kiitoksia. Tuo vähäpäänsärkyistä kuulosta hyvältä. Viimeisistä seitsemästä viikosta kahtena ei ole siitä tarvinnut kärsiä. :/
ReplyDeleteMutta hienoja löytöjä olet tehnyt. Kissojen koritalo näyttää hauskalta. :D
Hih.voithan sinä Saila,laittaa nuo renkaat kesäksi ulos ja roikkua sisällä sitten kun on kylmää.Onpahan naapureillakin jotain hauskaa seurattavaa...
ReplyDeleteEiks ole kiva kun tekee ihania löytöjä kirpparilta, kysyit mihin kaikki ne mun roinat mahtuu, hyvin mahtuu...hih.hih..kun vähän tungetaan, tunnustan sulle tässä ja nyt,että yksikään ainoa rautainen uurna ei jää multa (jos suinkin on varaa) ostamatta, jos se on mieleinen, haaveilen ooooooikein isoista tummista uurnista, mihin tarvitaan ainakin kymmenen miestä ja yksi nainen, niitä kantamaan.Joskus sitten.
Mutta käyn myös itse kirpparilla myymässä ja koko kevään olen tehnyt myyntityötä ja ostaminen on jäänyt vähemmälle, joten kyllä mulle oikeesti mahtuu.
Kivaa viikkoa sinulle ja silitykset pojille.Pus och kram
tai siis puss och kram, opetellaan nyt kirjoittamaan edes oikein.;D
ReplyDeleteMinunkin heikkouteni ovat ne vanhat peltipurkit. Ja muut romut. Hyvää alkanutta viikkoa sinnekin, Sailalle ja kollipojille, tasapuolisesti!
ReplyDeleteKivoja aarteita olet löytänyt! Etenkin tuo käpymäinen metallikupu virittää mielikuvituksen liikkeelle, mitähän siitä käsissäsi syntyykään?
ReplyDeleteMinäkin eksyin kesäisellä saariston rengastiellä kirpparille. Henkeäni pidätellen menin myyjältä kysymään löytämieni "mummolan" juomalasien hintaa... myyjä totesi että 15 senttiä kappale. Jihuu, ostin kaikki kahdeksan! Voi riemua! Nyt minulla on ihanat Nagun lasit koristamassa ruokapöytää juhlien yhteydessä.
Olisikohan muuten lukemasi kirjan nimellä ollut enteitä? Vieras kartanossa - Musti menee vieralulle mahtavaan, kartanomaiseen kissataloonsa. Vielä kun Ransu yllättää köllähtämällä yhtäaikaa yläkerran parvekkeelle, niin ilo rottinkisen kissatalon hankinnasta on taattu!
Minäkin tartten renkaat:) Aivan ihanat noi sun uudet.
ReplyDeleteTai sitten makaan taas illalla piikkimatolla, zumban jälkeen. Eiköhän se helpota taas hetkeksi. Vaikka oma vika, kun istun nytkin tässä koneella ihan kierossa ja eilen kyykin pihamaalla epäergonomisissa asennoissa;)
Kiitos kommenteista! On kiva tunne, kun löytää jotakin erityisen ihanaa.
ReplyDeleteKäpymäisestä lampun osasta voisi tehdä amppelin, tai sen voisi laittaa kattoon kuvuksi ja ripustaa siitä kynttelikön riippumaan. Siinä on kiinnikkeet ylhäällä ja pieni lenkki alapäässä. Mietin vähän...
Noita renkaita on varmaan ollut monella, mutta en keksinyt mistä niitä voisin alkaa tiedustella. Meilläkin oli tuollaiset renkaat kun olin pieni, lastenhuoneen katossa. Huippuhienoa että löytyivät eurolla nekin, ja vielä nostalgisen vihreinä ja oikealla nahkapäällysteellä varustettuna.
Vanhat peltipurkit taitavat olla aika suosittuja!
Ella; Sukulaisesi saivat siis myös liikuntaa :-D
Elina; Minäkin liityn mukaan vastaiskujoukkoihin hakemaan varastettua aikaa takaisin!
Kissapojille välitetään terveiset ja rapsutukset, kun tulevat sisään rapatassuineen.
:DDD Olet hauska! Enpä olekaan ajatellut tuota selkäkipujen ja roikkumisen yhteyttä esi-isiimme :D
ReplyDeleteEihän sitä koskaan tiedä.. kai jos meillä on edelleen vähän saman ruumiinrakenne kuin silloin, tai ainakin nikamien rakenne, niin voi siinä olla perääkin. Tämä oli kyl ihan itse päätelty eli todennäköisesti vähän pieleen ajateltu :-D
ReplyDeleteVoi jessus, pitäsiko itkee vai nauraa noille renkaille -tulee sellasia koulumuistoja mieleen ;)
ReplyDeleteKodak-purkki on tosi makee, mihinkäs käyttöön pääsee?
On aina aivan mahtavaa nähdä, mitä aarteita toiset ihmiset löytävät kirppareilta. Minulla kirpparisilmän paikalla on puusilmä.
ReplyDeleteNiin, unohdin antaa vinkin: Kauranjyviä tyynyliinan sisään, kääri se kapeaksi tyynyksi. Laita tyyny lämpiämään uuniin miedolle lämmölle, mikrossakin tämä onnistuu kiireiseltä. Sitten lämmin tyyny harteille, sulaa kivut ja päänsäryt. Mummolta opittu keino, kissatkin sitä taatusti arvostaa :-)
ReplyDeleteMä suosittelen renkaiden oheen/sijasta ovensuuhun laitettavaa tankoa. Vanhemmillani on sellainen ja siinä pystyy mielestäni roikottamaan ja venyttämään kipeää selkää paremmin kuin renkaiden kanssa. Haluaisin sellaisen itsekin... Siihen voisi myös kätevästi ripustaa pyykkejä hengarissa kuivumaan. ;)
ReplyDeleteHienoja aarteita! Mulla ei ole kirppis- eikä romusilmää ollenkaan, pitäisi varmaan treenata. Tai sitten ei. Kyllä meitä romua löytyy kirppiksien karttelusta huolimatta.
Kiitos kommenteista!
ReplyDeleteKodak-purkissa on tällä hetkellä saippuanvalmistusmateriaaleja: värijauheita ja tuoksupulloja, mutta se oli sellainen "laitan nämä tänne kun jonnekin nää on pakko säilöä"-tyypin ratkaisu. Purkki ylenee varmasti johonkin hienompaan käyttöön, viimeistään sitten kun saan työhuoneen hirsitaloon (toim. huom. lattiat ja ikkunat puuttuvat vielä).
Intopii; haha! Vai puusilmä, ilmeisesti sama vika Jennillä. Siispä rojua kertyy nurkkiin vähemmän, sehän on ehkä hyvä vain.
Hirveän monella pöydällä siellä Juthbackan markkinoilla, oikeastaan lähes jokaisen myyjän kohdalla, tunnistin jonkun esineen mikä mulla on vintillä: vanhat keritsimet, rukin osa, vanha silitysrauta, kahvipapujen paahdinpannu... oli sikäli halpa reissu siis, kun totesin että enhän mä tarvitse melkein mitään, kun on kirppismarkkinat vintillä.
Ruubenin Mamma; kiitos vinkistä! Olen tuosta kuullutkin, mutta kun puuttuu se mikro niin en ole mukamas kiireisenä alkanut tuohon hommaan. Luulen, että olen joskus saanut sellaisen tyynyn siskoltani lahjaksikin. Missäköhän lie...
Jenni; Mä olen alkanut pelätä sivuista kiinnitettävää tankoa sen jälkeen kun tapasin miehen, jolla oli mennyt sääriluut poikki tangon rysähdettyä alas kesken leuanvedon. Kun siinä alla on kynnys sopivasti :-/ Mutta tää lienee harvinainen haaveri. Kumminkin tuntuu siltä, että kattoparruun kiinnitettävät renkaat on turvallisempi vaihtoehto!