Joku voi hyvin

Nyt seuraa kuulumisia toisesta metsäpuutarhasta eli siitä, mikä kasvaa huussin liepeillä ja takana. Se on oikeastaan vuokko-esikkopuutarha.

Kesälomareissuni varrella käväisin Porissa Multasormessa tervehtimässä Tiinaa. Tiina näytti viihtyisiksi somistettuja myyntipöytiä ja näytekasvihuonetta ja kiertelimme hyllyjen väleissä katsomassa taimia. Tämän kohdalla huudahdin: Mikä tuo on!?
Kuin kimppu pieniä tähtiä! No, kerrannainen pallohortensia, vastasi Tiina. Tartuin kukkapurkkiin enkä enää voinut päästää ihanuudesta irti.
Nyt 'Hayes Starburst'-pallohortensia kasvaa vaahteran ja saarnen oksistojen suojissa, itse pinoamani kivimuurin edessä tontin reunalla. Toivottavasti paikka on sille hyvä. Hortensioistahan sanotaan, että ne ovat happaman maan kasveja, mitä ei tontillani voi hyvällä tahdollakaan sanoa olevan. Varsinkaan tässä kohdassa, missä vähän ylempänä kallio on esillä. Saarellahan on kalkkikaivos, joten on loogista, että tässäkin kalliossa on kalkkia. Toivon hortensialle silti mitä parhainta menestystä.

Huussin takana on kevätesikkopelto. Se on itsestään tullutta luonnonkasvillisuutta ja viittaa mielestäni juuri siihen kalkkipitoisuuteen. Kevätesikkoja on suoranaisina merinä entisillä kalkkilouhoksilla.
Kevätesikkopellossa on kasvanut muutaman vuoden ajan tumman viininpunakukkainen tarhajouluruusu. Se voi todella paksusti! Vai mitä sanotte näistä lehdistä?
Esikkojen jälkeen paikan valtaa harva heinikko-koiranputkikko, joka ei näytä haittaavan esikkoja eikä jouluruusua. Niinpä istutin keväällä tälle kolme kaveria. En ole muistanut kastella niitä koko kesänä, mutta kurkkaus heinikon sekaan paljasti, että hyvinkin ovat jouluruusut elossa. Kasvillisuus on osaltaan varmaan auttanut pitämään kosteutta taimien juurilla, ja onneksi kesä on ollut aika sateinen.

Keväällä jouluruusu näytti tältä (huhtikuun lopussa). Jouluruusu on istutettu kolme vuotta sitten keväällä ja se on komistunut vuosi vuodelta. Näyttäisi viihtyvän, sehän onkin kalkinsuosija.

Musti huussin seinää vasten nojaavien kuistin vanhojen ovien päällä, leppeässä syysauringossa. Musti ei juuri nyt ole yhtä tyytyväinen kuin pörheä jouluruusu, sillä olemme työni takia kaupungissa. Se on vähän tylsistynyt, mutta onneksi voi aina vaatia mammalta leikittämistä tai rökittää pikkuveljeä (joka alkaa olla selvästi Mustia suurempi).
Leppeän aurinkoisia syyspäiviä kaikille!

Pallohortensia – Hydrangea arborescens
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-ryhmä