Pagodikanukalla pitäisi olla kevyt olemus ja vaakatasoon kerroksittain asettuvat oksat vähän samaan tapaan kuin meille liian talvenarka Cornus controversa, tai rusotuomipihlaja, tai jotkut koristekirsikkapuut.
Jättiläismäiset lehtitupot maassa ovat piparjuurta, sitä kasvaa vanhoilla pihoilla usein siellä sun täällä.
Tässä vielä keväinen valokuva Hollannista, missä kukkivat koristekirsikat edustavat tuota kerroksittaista kasvutapaa:
Pidän tässä luontaisesti kasvavaa kasvustoa (ojakärsämöä, koiranputkea, heinää, mäkikuismaa, poimulehteä, metsäkurjenpolvea, ahdekaunokkia) vähän kurissa mutta en ole lähtenyt sille tielle, että vaihtaisin kaiken mullan ja perustaisin penkin kunnolla. Tämä saakin olla puolivilli metsäpuutarha. Keväällä tässä kukkivat monenlaiset vuokot ja esikot. Upotin multiin juuri punertavan balkaninvuokon ('Charmer') mukuloita ja metsätulppaanin sipuleita.
Tässä muuten näkyy se kivi, josta kivimuuri lähti kasvamaan. Se on tämä kauniisti sammaloitunut yksilö. Vähän ylempänä rinteessä näkyi myös muutama kivi ja ajattelin, että tässä on ehkä joskus ollut kivimuuri, tai jos ei, niin kohta on. Uusia kiviä nimittäin nousee jatkuvasti, etenkin remonttitalon lattian alta mutta myös joka kerran, kun isken lapion maahan.
Balkaninvuokko – Anemone blanda
Metsätulppaani – Tulipa sylvestris
Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Pagodikanukka – Cornus alternifolia
.JPEG)
.jpg)
En ole ikinä nähnyt Suomessa syklaameja ulkona kasvamassa. Näyttävät ihatuttavilta. Kivimuuri on myös hieno, meillä Koskella ihan sama juttu, just viime viikonvaihteessa rakennettiin kivmuuria puolikaareksi ison, rinteessä olevan kukkamaan alareunaan. Joka kerta, kun työntää lapion multaan, kivi tulee vastaan. Ja on tullut ennenkin, vuosikymmenien aikana, joten pihassa oli ennestään kiviä kannettu kukkamaan reunalle, mutta enemmän hajalleen, ei muurimaiseksi. Ja niitä kivikasoja on monessakin paikassa, joten muuri voi kasvaa ja sitä voi korjata. Ruskaheisi näyttää myös kivalta, kuten yleensä kaikki kasvit, joihin tulee kaunis ruskaväri.
ReplyDeleteHeippa!
ReplyDeleteHalusin antaa sinulle tunnustuksen/haasteen, löytyy blogistani, ole hyvä!
Hurmaava tosiaan tuo heisin syysväri ja kaunis kasvi muutenkin!
Meilläkin kivimuuri tekeillä, rippipenkin taakse. Vie varmaan vuosia, mutta aina kun mies kääntää keväisin peltoa, nousee sieltä melkoisen reilusti ainesta muuriini;)
ReplyDeleteKauniita nuo syklaamisi. Talvehtisivatkohan täällä keskipohjanmaalla?
Kiitos kommenteista!
ReplyDeleteEn uskalla luvata talvenkestävyyttä syklaameille, ne ovat minullakin testingissä. Puutarha.netin keskustelupalstalta löytyy yleensä vastauksia kaikenlaisiin kestävyyskysymyksiin.
Nuo syklaamit ovat porautuneet mieleeni, kun erään pienen linnan puutarhassa Ranskassa Loiren laaksossa noita on lehmuskujan alla niin, että syyskuussa kujaa pitkin kulkevan polun varsi on yhtä vaaleanpunaista hattaraa. Toivon, että ne levittäytyvät meillä yhtä hyvn! Syklaami saattaa tarvita lehtikatetta päälleen talveksi, mutta viime talvena oli niin hyvä lumikate, että pärjäsivät loistavasti.
Paula tietää hyvin että Ruska on kaunis ;-)
Kiitos Inka tunnustuksesta!
Hieno tuo heisi, onneksi on edes ruska näin syksyllä, olisikin kurjaa jos kaikki lehdet vaan muuttuisi ruskeiksi ja tippuisi maahan syksyllä ;))
ReplyDeleteMuuten, höyhenpensaalle (Fothergilla major) tulee myös tosi upea syysväri ja se on sellainen näppärän pikkuinen puska :)
Siellä VakkaTaimessa on edelleen käymättä.....Pitää kyllä ensin saada maahan nuo kaikki puskat, jotka on kärsivällisesti odottaneet koko kesän.
Lappiin lähdettäessä laitoin ne ruukkuineen jo oikeille paikoille ;)
Tulipa keväällä hankittua kultasadekin, kiva nähdä, onko hengissä vielä ensi keväänä. Ensi viikolla vihdoin on aikaa istuttaa ne. Jos ei talvi yllätä. Mutta ei se vielä tule.
Sun piha on niin himskatin monimuotoinen, että ihan kateeksi käy. Nää sun postaukset on aina aika tiukkaa asiaa, tykkään sun tyylistä kirjoittaa :)
ReplyDeleteEi talvi tosiaan vielä yllätä täälläpäin maata! Marraskuussa se saattaa jo yllättääkin ;-) Niin kuin viime vuonna. Shokkihan se silti oli!
ReplyDeleteJuu, hyvä sääntö on, että ensin vanhat maahan. Kun vaan olisi malttia tuota noudattaa.
Minäkin hankin pienen pienen kultasateen alun Maatiaisen taimenvaihdosta nyt syyskuussa. Eräällä pihalla Korppoossa on komea monimetrinen kultasade!
Höyhenpensas on minullakin harkinnassa.
Ja Vakka-taimi on ehdottomasti käymisen arvoinen! Se on elämysmatkakohde.
Vau, kiitos Tiina!
ReplyDeleteMutta multa puuttuu kokonaan se moreenipuutarha. Tai no, vanhan talon vierustan peratessani huomasin, että se on lähes pelkkää hiekkaa!
Syklaameja ulkona? Oooooo! Kerro, jos selviävät hengissä lumen alla, minäkin mielelläni ottaisin moiset aarteet (vaikka Vakka-taimesta ;-D)
ReplyDeleteIhanan värikäs tuo heisi. Vaikka nyt on ollut maailman sateisin syksy (no ehkä ei, mutta paljon vettä on tullut), ajelen arkipäivisin parin niin tulenpalavan punaisen vaahteran ohi, että ovat kuin palomiehiä. Haavat punertuvat ihanasti latvoistaan, ja värejä on muutenkin jo aika lailla. Enää tarvittaisiin aurinkoisia, kuulaita päiviä. Sitten naatittais. Aaaaah.
Tuo Hollannin kuva oli kyllä mahtavan kaunis. Tiedätkö, mitä kirsikoita puut olivat? Myös pagodikanukka piti heti googlata. Se vaikuttaa juuri sopivan erikoiselta puulta, eiku pensaalta, eiku puulta, eiku... jonka minäkin voisin pihalle vielä haluta. Tosi kaunis kasvutapa!
Siis Intopii rakas ystäväni, nuo ovat jo toissa keväänä istutettuja eli jo yhdestä talvesta selvinneitä. On ostettu niiltä keväisillä puutarhamessuilla huutavilta lentäviltä hollantilaisilta, tosin nimi taisi olla hieman väärä, mutta kasvi oli oikea kuitenkin ;-)
ReplyDeleteEn uskalla lähteä arvuuttelemaan noiden kirsikoiden nimiä, kun koristekirsikoita ja niiden lajikkeita on kymmeniä ellei sata (tai -oja). Pagodikanukka on ♥. Ihan niin kuin meidän Musti. Ja teidän.
Olen kyllä ihan vihreä taidoistasi ja viitseliäisyydestäsi puutarhassa. Minusta ei vain ainakaan vielä ole samaan ja siksipä onkin niin ihanaa tulla tänne tätä kauneutta ihailemaan.
ReplyDeleteUpea mörrikkä tuo Musti tuolla alempana:)
Elä nyt sentään hyvä nainen viherry! Tai, en tiedä, toisaalta vihreä on kuulemma stressiä poistava väri. Mutta ehkä se ei ole terveellinen ihonväri kuitenkaan ;-)
ReplyDeleteTaitonsa tai harrastuksensa kullakin. Mä olen vihreä (tai ehkä enemmänkin värikäs, monenkirjava tai raidallinen?) upeista värjäyksistäsi ja käsitöistäsi.
Kaunista, jopa syksyllä :)
ReplyDeleteJaaha. Sun kanssa pitää ilmeisesti koluta läpi nämä kotimaisetkin messut, jotta osaan löytää / huomaan kaikki aarteet.
ReplyDeleteNaukulan Mamma, niin! Todellakin, JOPA näin syksyllä. Itse asiassa syksy on varsin ihanaa aikaa ja olisi muuten täydellinen, mutta kun heti sen perään tulee talvi!
ReplyDeleteRansu on kyllä tyytyväinen. Myyrät ovat nyt mehukkaita. Tänään aamupäivällä se tuli eteiseen vuoron perään neljän, siis 4, vesimyyrän kanssa, ensin näyttämään saaliit ja sitten aterioimaan. Iltapäivällä pari lisää ja äsken vielä pieni päästäinen leikkikaluksi.
Intopii; Juu, loistoidea!
Enpä ole minäkään tuollaisista syklaameista kuullut, ihania! Tosin tänne pohjoiseen niitä tuskin kannattaa edes yrittää. Sulla on niin paljon kaikkea mielenkiintoista, mitä munki tekis mieli yrittää kasvatella, vaan taitaa olla tuhoon tuomittuja ajatuksia. :)
ReplyDeleteEi minullakaan ole paljoa hajua, kokeiluja nämä on. Yrittänyttä ei laiteta... mutta raportoin aina näistä onnistumisista, ja epäonnistumisistakin pitää muistaa kertoa!
ReplyDelete