Auring*n ihanat -blogin Inka heitti uuden haasteen Saaripalstalle. Kiitos!
Tässä haasteeseen liittyvät kysymykset:
1. Käsityösi, josta olet ylpein ja jota arvostat eniten? Liitä mukaan kuva.
No apua. YLPEÄ. Se on aika paljon vaadittu. Siis että se olisi parempi kuin keskivertokäsityö, kestäisi aikaa ja siitä olisi edelleen ylpeä – jopa kaikkein ylpein! – pitkänkin ajan jälkeen.
Olen ylpeä tästä, koska opin kivimuurin tekoa Englannissa, mutta sikäläiset litteät ja kulmikkaat kivet ovat aivan eri maata kuin meidän pyöreät ja epämääräiset. Silti olen saanut aikaan tukevaa ja säännöllistä muuria.
2. Kaunein rakennus, jonka olet nähnyt? Liitä mukaan kuva.
Huh huh, ei mitään helppoja nämä. Saako vastata oma hirsitaloni?
3. Laulu, joka koskettaa sinua syvästi? Liitä linkki tai sanoitus.
Vaikeammaksi menee vain. Koskettaa syvästi? Joka kerta, tai on joskus koskettanut kun se liittyi johonkin... voi apua. Ehkä näitä kysymyksiä ei pidä ottaa niin vakavasti.
Cry Me a River koskettaa aina, Aerosmithin versio on lemppari.
Tähän on helppo vastata! Sen, että en ole melkein koskaan lomalla. Yrittäjän arkea (ja viikonloppuja)... Hommat eivät lopu ikinä, ne eivät koskaan helpota vaikka niin aina jossain vaiheessa kuvittelee, niitä on jatkuvasti liikaa, eikä ns. omia hommia – nettikaupan ylläpitoa, talojen remppaa, pihatöitäkään – ehdi tehdä kuin juosten kus... siis juosten.
Täysin itsekkäästi omasta tilasta ja rauhasta. Siitä, että kukaan ei nalkuta eikä määrää.
No joo, kissapojat määräävät, mutta heitähän on ilo palvella!
Haaste jatkaa matkaansa kahteen blogiin: Elämäni matkoille ja Paulalle Arkiporinaa -blogiin!
.JPEG)
.jpg)
Kivoja pohdintoja sulla, aikas vaikeat olikin kysymykset ja oikein sydän hyppäsi, kun nimeni perästä löysin että KÄÄK! miten näihin osaa vastata ...mutta jotain vastaan toki lähipäivinä ja KIITÄN nöyrimmästi, kiitos! Olen otettu <3
ReplyDeleteNiin! Kun nyt piti repiä harmaantuvia hiuksia päästä niin en toki aio päästää muitakaan helpolla...
ReplyDeleteNo toivottavasti näihin vastaaminen on mukavaa kuitenkin. Sulla kun on matkoja ja käden taitoja, odotan mielenkiinnolla mitä vastaat!
Haasteellinen tunnustus!
ReplyDeleteIhanat kuvat olet löytänyt siihen!!
Onnea tunnustuksesta! Kivimuuri on upea, tuo ihanaa tunnelmaa pihapiiriin Ransusta ja Mustista nyt puhumattakaan!
ReplyDeleteHyvät ja mielenkiintoiset vastaukset olit saanut kinkkisiin kysymyksiin! Kyllä kivimuuri on todella käsityö mitä suurimmassa määrin ja siitä kannattaakin olla hyvin ylpeä. Hieno on!
ReplyDeleteMukavaa viikonloppua!
Tää oli kiva, kuvineen. Kiitos!
ReplyDeleteNiin, tämä olikin haaste! Ja kiva vastata, vaikka vähän vaikea. Ehkä joskus nuorempana olisi ollut helpompi... vanhemmiten sitä monipuolistuu ;-)
ReplyDeleteRansusta ja Mustista tulee ehdottomasti hienoin tunnelma pihalle kuin pihalle.
Minä pidin näistä. Et taida päästää itseäsi mitenkään helpolla. Kiintoisia tunnustuksia, kiintoisa persoona taidat olla.
ReplyDeleteKivimuuri on käsityö. Vieläpä erittäin raskas ja painava sellainen. Sekä kestävä ja pitkäikäinen. Kaikista ei ole tuommoisen rakentajaksi. Siitä onkin syytä olla ylpeä.
ReplyDeleteMinäkin olisin vastannut viimeiseen kysymykseen oma tila, oma rauha, oma iki-oma aika. (Unohtamatta niitä määrääviä nelijalkaisia. Ole onnellinen, sinulla on kaksi omaa komeaa kollia)
Rouva Kameleontti; Niin... tai johtuu ehkä siitä, että olen toimittaja. Kun saan aiheen, alan heti esittää kysymyksiä ;-)
ReplyDeleteMyrsky; Kiitos. Oikeasti olenkin niin onnellinen kisuistani. Kun vaan saisi pitää ne aina luonaan. Mulla oli niin monta vuotta ikävä omaa kissaa, että taidan ajatella omiani kiitollisena päivittäin!
Ihan samat ajatukset nauttimisesta meillä.
Sietääkin olla ylpeä tuollaisesta kivimuurista. Minä en koskaan ole ymmärtänyt, miten ne pysyvät kasassa, ja siinä nyt on taas yksi ilmielävä esimerkki!
ReplyDeleteNiin, san sää se... ;-) Muuri pysyy kasassa, kun se ei ole liian kapea, kapenee ylöspäin ja kivet loksahtavat mahdollisimman tiiviisti paikoilleen.
ReplyDeleteEn tiedä onko tuo ikuinen, mutta tuo vanhin pätkä on ollut tuossa nyt kolme vuotta. Kai se sitten pysyy pystyssä. Toivotaan!
Näitä tunnustusten juttuja on sitten kiva lukea : )
ReplyDeleteJa aivan upeita kasveja sinulla noissa aiemmissa postauksissa. Nyt kyllä syysvuokko meni minun hankintalistalleni, kuva siitä on niin ihana ; )
Blogissani on sinulle tunnustus... näitä näyttää nyt olevan liikkeellä : )
Voi kiitos Sari! Näitä on liikkeellä, mutta ei voi valittaa. On huomattavasti hauskempi saada blogitunnustus kuin syysflunssa esimerkiksi ;-)
ReplyDeleteJuu, syysvuokko, ehdottomasti! Sinun puutarhassasi olisi varmasti sellaiselle sopiva paikka, puolivarjo olisi varmaan paras, ja humus/karikemaa. Sehän ei ole 100% talvenkestävä, kuten varmasti jo tiedät, mutta vaivan ja muutaman euron kokeilun väärti. Tuota kaunokaista ihailen päivittäin, nyt siinä on auki viisi suloista herkkää kukkaa samanaikaisesti.
Hahhaa, minullapa on syysflunssa. Oikein pahan kerran. Voin siis allekirjoittaa tuon: tunnustus olisi ehdottomasti mieluisampi (köh ja diiiiisk!).
ReplyDeleteHöh, no voi ei! Sulla olikin flunssainen ääni tänään, mutta en ehtinyt sitä kommentoimaan lossiin ajaessani. Pikaista paranemista! Inkivääriteetä!
ReplyDeleteOnnea tunnustuksesta - ja kiitos! Vaikeahkot kysymykset mutta selvisit vastauksista hienosti. Katsotaan kuinka minun käy.
ReplyDeleteEhkä näiden kanssa ei kannata viettää unettomia öitä ;-) Mutta tuollaiset kaikkein hienoin ikinä -tyyppiset kysymykset on aika haastavia. Mieli muuttuu, maailma muuttuu, kaikki muuttuu. Odotan mielenkiinnolla sinunkin vastauksia!
ReplyDeleteTodella upea on käsityösi - eikä perinteisesti puikoilla aikaansaatu. Sitkeää ainesta olet naiseksi. Ja ilmeisen itsenäinen. Siksi siis tontillasi kirmaa kissoja eikä koiria.
ReplyDeleteMielenkiintoinen blogi!
Kiitos, Irene. Juu, nokkakärryt, kärkivahvistetut saappaat ja hyvät hanskat tuossa on apuna olleet, puikoilla ei kai pitkälle pötkisi ;-)
ReplyDeleteEikös me naiset ollakin sitkeämpää ainesta kuin miehet? Näin olen kai jostakin joskus kuullut.
Mun kommentti katosi...
ReplyDeleteNiin piti vaan sanoa, että kivimuurit on musta heti kissojen jälkeen suunnilleen kauneinta ja kiehtovinta maailmassa. Ja että kiitos kuvista ja kirjoituksesta, tätä oli kiinnostavaa lukea!
Himpskutin bloggeri kun oikuttelee aina vain.
ReplyDeleteKiitos Jenni. Niin minustakin! Olen aina ollut heikkona, siis suorastaan jalat spagettina oikein sammaloituneen kivimuurin nähdessäni. Odotan, että mun muuri sammaloituu. Mutta ihanimmillaan se on, kun kissa tepastelee siinä päällä!
Aivan mahtava käsityöhän ja uskomaton saavutus tuo kivimuuri on meikäläisen näkökulmasta! :) Olet muutenkin niin kova uurastamaan, oisko kuitenkin pienen loma paikka kohdallaan? :)
ReplyDeleteKivoja tunnustuksia!
Kiitos Enna! No joo, ehkä aikaansaannos vaikuttaa suurelta näin äkkiä katsottuna, mutta tuohon on kulunut aikaa! Päivässä ei jaksa pyörittää kuin kaksi isoa ja muutaman pienemmän kiven, sitten on ihan tööt :-D
ReplyDeleteSaila, ihan varmasti ymmärrän tuskasi Viljon kuoleman johdosta, kyllä ne kissa, niinkuin koirakaverit ovat niin tärkeitä.Auton alle jäävien kissojen kohtalo on tosi surkea,varsinkin silloin, jos yliajanut viskaa kissan tienposkeen, niin kuin ystäväperheen kissalle tehtiin, Tigrua haettiin monta viikkoa turhaan, kunnes sitten ihan vahingossa joku huomasi tien varressa kuolleen kissan, ja ystäväni saivat haudata kissansa lähimetsään ja paikan johon vielä kukkasia ja kynttilöitä. Ihan suretti. Tää on just asia miksi mulla ei ole vielä kissaa.Koska jotenkin en osaisi ajatella, että kissa jotuisi olemaan pelkkä sisäkissa.
ReplyDeleteNäitä tunnustuksia on tosi kiva saada, mutta kauheen työläitä ne on, huoh..en valita, ei sinne päinkään, mutta kun nää koneet nikottelee kovasti, niin siksi.
Ei kaikkien tarvitse perhettä perustaa, enkä yhtään sitä ihmettele, jos ei hanki lapsia tai mene naimisiin,eihän se nyt ole mikään autuaaksi tekevä asia, joillakin se on päin vastoin. Jokainen valitsee oman tiensä ja samat ylä-ja alamäet ne on kaikilla, luulisin. Arvaa montako kertaa olen ihan vaan huvikseni miettinyt millainen elämäni olisi ilman perhettä.
Sailalla mukavaa viikon jatkoa ja Ransulle ja Mustille silitykset vastakarvaan..hih..hih..ihan kiusalla vaan.Ootte suloisia.
Kiitos pitkästä ja ihanasta kommentista Tuija ❤
ReplyDeleteHihii, ihan tahallani joskus silitänkin poikia vastakarvaan, kissalle tulee siitä hassu ilme, kun pasmat menevät sekaisin ja sitten tulee kiire sukia turkki oikoon :-D