Koska en usko, että yksinäinen uroskarhu hyökkäisi tiiviisti asutettuun kylään keskellä kirkasta päivää, en raaski pitää kissoja kotiarestissa. Mutta yöt ne saavat viettää sisällä, vaikka se tarkoittaakin tomeria painiotteluita päälläni kun pojilla olisi virtaa lähteä ulos seikkailemaan.
Syksyssä on puolensa ja puolensa. Kasvit kukoistavat kosteassa säässä ja nyt on hyvä istuttaa. Mutta kissat ovat litimärkiä ja rapaisia sisään tullessaan. Ja tietysti pöydän päälle ennen kuin ehdin tarttua kissapyyhkeeseen.
There have been two sightings of bear in the last week. I keep the cats in at nights for now.
Tarhasyysvuokko – Anemone × hybrida
.JPEG)
.jpg)
Ja vaikka olisi se pyyhe käsissä niin kuivaaminen on ihan mahdotonta. Meillä kissat inhoaa sitä toimenpidettä yli kaiken!
ReplyDeleteVoi, itse pelkään koiraakin suurempaa. Pidä Ransu ja Musti yöt sisällä ja silmä tarkkana päivällä!!
ReplyDeleteMeillä kissat ovat onneksi tottuneet pyyhkeeseen, mutta en vain itse ole tarpeeksi nopea!
ReplyDeleteEi tässä varmaan tarvitse karhua pelätä omalla tontilla, kun meitä on tässä kylässä väkeä nyt viidessä talossa parinsadan metrin matkalla.
Ihastuttava tuo tarhasyysvuokko. Ja on Ransukin melkein yhtä ihastuttava, vaikka rapainen onkin. Toivottavasti karhu lähtee äkkiä lätkimään. Uimalla ilmeisesti on saareenne tullut, jos havainnot karhusta pitävät kerran paikkansa. Hui.
ReplyDeleteKyllä se varmasti on uimalla tullut, karhut kai uivat ihan reippaasti ja hyvin. Kyllähän tänne villieläimiäkin mahtuu, kunhan eivät tule pihalle. Ja sama pätee kauriisiin. Nekin ovat ihan kivoja metsässä - tai padassa - mutta kun tulevat häiriköimään ja syömään koristekasvit, tekee mieli kaivaa haulikko esiin. Jos sellainen olisi.
ReplyDeleteVai nalle vierailulla? Se on mieletön onni jos karhun pääsee näkemään. Se on harvinaista herkkua se. Karhun näkeminen taitaa olla harvinaisempaa kuin todennäköisyys saada loton päävoitto. Talouspaperi on muuten aika imukykyistä kissan kuivaamiseen. Täälläkin oli aamulla yksi märkäturkki. (Mä voisin tulla sinne kaurisjahtiin...)
ReplyDeleteSyysvuokko, nam! Täytyykin käydä katsomassa joko omani on auki. Jäävät meillä niin mataliksi ja istutin sen muiden taa, Kew Gardenissa kukkalatvat huitelivat kaikkien muiden yläpuolella!
ReplyDeleteMyrsky; Tervetuloa! Saisit mielellään tulla päivystämään pihani nurkalle ja vetää liipaisimesta heti kun kauris lähestyy magnolioita/kuunliljoja/ruusuja/hortensioita/mitä vaan.
ReplyDeleteInkivääri; Sulla taisi nyt mennä kauris- ja vuokkopadat sekaisin, syysvuokko ei ole syötävää ;-)
Luin jostakin, että niillä kuluu kolmisen vuotta asettuakseen ja sitten vasta kukkavanat alkavat olla aikuismittaisia. Kärsivällisyyttä siis! Mulla tuo on kukkinut jo kuukauden.
Hui, toivottavasti karhu pysyy poissa Mustin ja Ransun reviiriltä! :)
ReplyDeleteToivon minäkin, etteivät ne kohtaa. Vaikea kuvitella, että karhu lähtisi kissan perään mutta en ole halukas sellaisiin kokeiluihin!
ReplyDeleteTarhasyysvuokko onkin kiva tuttavuus!
ReplyDeleteKarhun näkeminen ei tunnu täällä Keski-Suomen petoeläinreservaatissa mitenkään epätodennäköiseltä vaihtoehdolta, naapurikunnassa riistapiirin tms. alueella on kuulemma 30 pentuetta ja työkaveri moikkasi eräänä päivänä karhun kanssa kotimatkallaan. Mutta onneksi ovat aika arkoja eläimiä ja pysyvät pois ihmisen luota, kunhan ihminen muistaa itsestään ääntä pitää. Vähänkö olo on hölmö metsässä itsensä kanssa jutellessa :)
Oho. Pitäkää huolta itsestänne! Vaikka karhut mielestäni ovatkin varsin kauniita ja upeita eläimiä, en sellaisten kanssa välttämättä haluaisi kasvotusten.
ReplyDeleteKarhut on kauniita ja upeita, minustakin metsän valtiaita. Ja varsin arkoja. Luulen tosiaan, ettei se aio tulla kylään missä on taloa talon vieressä. Saattaa olla jo poistunutkin saarelta jollekin harvaanasutummalle naapurisaarelle.
ReplyDeleteTuo tarhasyysvuokko on todella kaunis! Menestyisikö se täällä? Karhu herättää kunnioitusta, ihan jo tieto sen mahdollisista liikkeistä. Pelkoa ei teillä varmankaan ole, mutta hyvä on pitää mielessä Otson olemassaolo. Märkä kissa on kyllä niin... syksyistä :D
ReplyDeleteSyysvuokoista ei kai ole vielä kovin pitkää kokemusta Suomessa. Googletin ja puutarha.netin keskustelussa löytyi mainintoja useita vuosia kestäneistä yksilöistä, mutta niissä ei usein kerrota kasvuvyöhykettä. Joku sanoi omansa kestävän IV-vyöhykkeellä, se taisi olla hopeasyysvuokko (Anemone tomentosa 'Robustissima').
ReplyDeleteEnglannissa noita kasvaa metsäpuutarhoissa ja puolivarjoisissa paikoissa, paahde tai kuiva paikka ei varmaan ole mieleen.
Ihana vuokko!!
ReplyDeleteHei, se karhu olisi kannattanut kesyttää kotinalleksi. Eipä olisi ollut kauriista enää häiriöksi. Ransulle, Mustille ja ... tuota ... Turolle (se karhu) yhteiset sapuskat pöytään ja herrat kimpassa hankkimaan sulle kauriinlihaa. Avot.
Voihan Intopii.
ReplyDelete:-DDD
Loistoidea. Olen sanaton. Voi tuota sun aivotoiminnan määrää.
Pakko myöntää että olisi kiva jos olisi henk.koht. kauriinkarkottaja-Turo pihassa.
Intopiin tuuma kesynallesta on oiva! Voin kuvitella kuinka matkaisit siitä lähin kaupunkiin ratsastaen kaikki nyssäkät uivan karhun selkään köytettynä :D
ReplyDeleteHyvä, että saarellanne pidetään silmät auki petojen varalta. Koti- ja lemmikkieläimellisille asia on ainakin tärkeä, vaikka kissan päätyminen nallen ruokalistalle epätodennäköistä olisikin.
Juu, Täällä kesälaitumella olevien lehmien omistaja kävi eilen renkineen tarkistamassa aidat. Keväällä ja kesällä syntyneet vasikat ovat kumminkin ehkä juuri sopivan kokoista välipalaa nalleille. Vaikka tuskinpa heppoinen sähköpaimen nälkäistä karhua estää. Se ei kai ole kovin nälkäinen kun mitään tuhoja ei ole syntynyt. Ehkä se tosiaan vaihtoi jo saarta, omat nyssäkkänsä selässä.
ReplyDelete