Monday 26 September 2011

Valoa tunnelissa

Pantterihiippari viime maaliskuussa, kuvattu keittiön ikkunan läpi

Viimeaikaisista kirjoituksistani on kai käynyt ilmi, että en hypi tasajalkaa ja kiljahtele riemusta syksyn johdosta. Tänään huomasin yhden niin positiivisen asian syksyssä, että se on pakko jakaa.
Kun tukka on lättänä toiselta sivulta ja sojottaa pystyssä toiselta, voi kylille lähtiessään tempaista myssyn tai baskerin päähänsä ja olla kuin sojotus/littaongelmaa ei olisikaan. Tätä olen oikeasti kaivannut muutaman kerran kesän aikana, mutta silloin ei kehtaa näyttäytyä villabaskerissa, sojotus on pienempi paha.

Ransu puolivuotiaana viikarina keväthangella 2009

Oikeastaan, jos syksyn irrottaisi omaksi viipaleekseen, ei siinä olisi mitään vikaa. Syksyllä saaristossa on leutoa ja miellyttävää. Istutushommiin aika on mitä mainioin. Ilma ja maa tuoksuvat.
Ongelma on siinä, että syksyn myötä maailma pimenee. Olen ulkoilmaihminen. Marras–joulukuu on niin ankeaa aikaa, että sen saisi heittää Nevadaan. En ymmärrä, miksi kalenterin luukkuja availlaan joulua odotellen. Silloin voisi vedellä sikeitä talviunia ja kääntää kylkeä! Avaisin luukkuja keväästä haaveillen.
Tammikuussa helpottaa jo kummasti. Silloin päivä pitenee ja – tadaa! Voi suorittaa ensimmäiset kevätkylvöt! Siinäpä vasta jotakin, mitä odottaa.

Yksi jännittävä puuha tässä syksyssä on. Minua kiinnostaa kovasti seurata, millainen talvesta tällä kertaa tulee. Ne ovat olleet hurjan vaihtelevia viime vuosina. Keräsin pienen katsauksen arkistoista.

Some winters – it's interesting to see what this one will be...

Tammikuun 19. päivä 2008 jouluruusut kukkivat pihalla ja maa on mutavelliä. Vanhan talon restaurointi ei vielä ole alkanut, laho kuistikin on vielä paikoillaan. Savupiippu on sentään saanut jo hatun ja vuotava katon kohta sen juurelta on korjattu.
Jos saisin valita, valitsisin leudon ja tihkuisen talven.

Leuto maaliskuun 15. päivän ilta 2009, kostea sumu laskeutuu. Rintamamiestalon länsi- ja eteläseinän laudoitukset on uusittu syksyllä, telineet ovat vielä paikoillaan. Vanha talo vastapäätä odottaa edelleen toimenpiteitä.

Tammikuun 9. päivä 2010: purevan pakkasen voi tästä kuvasta melkein tuntea poskillaan. Vanhan talon alimmat hirret on vaihdettu ja talo on ilmansulkupaperipaketissa, missä se oli lopulta kahden talven yli. Rintamamiestalon pääty on saanut pohjamaalin, ja se on tänäkin päivänä vasta osittain maalattu toiseen kertaan... uusi sähkökaappi on näköjään jo tullut sen kylkeen, sehän kytkettiin käyttöön vasta tänä kesänä.
Vanhan talon edessä on kasa hiekkaa ja kiviä, jotka olivat sen lattioiden alla multapenkkaperustuksina. Tarkoituksena on laittaa lattioiden alle vähän paremmat eristeet, siksi nuo on kaivettu pois. Tuossa sitä kiviaidan materiaalia on. Kasa on tähän mennessä hieman madaltunut.

22 comments :

  1. Talvet ovat todella erilaisia, kuvista huomaa selvästi. Hyvä kun tallennat kuvin, eihän me muuten muisteta millainen oli talvi tammikuussa 2009. Tuota voisi itsekkin tehdä taltioita kameralla ja pvm muistiin. Ain niin omassa blogissani on kuvia parista talvesta jo. Tää bloggaaminen onkin historian tekemistä.

    Se on kuitenkin syksyn jälkeen talvi ja siitä tosi lyhyt aika kevääseen. Minusta kevät alkaa aina Kevätesikoilla tammikuussa :)

    ReplyDelete
  2. Ainut huono puoli syksyssä on mun mielestä liian aikaisin laskeutuva pimeys. Jos haluaa täällä meren rannalla käydä koiran kanssa kuspaskolenkillä niin, että kuvittelee näkevänsä jotain eteensäkin eikä säiky säkkipimeässä jokaista rasahdusta, on ulos mentävä viimeistään puoli yhdeksän, mieluiten jo kahdeksalta. Äsken yritin saada Nikin tajuamaan, ettei taskulamputon mamma voi lähteä kävelylle, nyt on asioitava pihaan. Ja sehän on ihan kamalaa semmonen. Kolmannella yrittämällä poika viimein tajusi, että jos haluaa päästä epämiellyttävästä tunteesta takapäässä eroon, on kakittava kuistin viereen kissojen hyppiessä iltariehojaan lähilehmuksessa.

    PS. Olen kuumeisesti miettinyt, miksi sä näytät jotenkin niin tosi tutulta, kunnes eilen tajusin: sun kaksoisolento ajoi mua vastaan. Sun kaksoisolento asuu Luvialla!!! Tervetuloa pällistelemään ;)

    ReplyDelete
  3. Maiju; Niin, tai siis kuvissahan on, ainakin minulla, tallessa ottamispäivämäärä - se näkyy ihan tiedostoja selaillessa, niiden koko- ym. tietojen ohella.
    Menneistä talvista on mielikuvia, mutta on kiinnostavaa selailla niiden kuvia, silloin erot tosissaan huomaa.

    Tiina; WTF! Luvialla! Tää on nähtävä ennen kuin uskon. Ei kun, on mulle muutaman kerran ennenkin tapahtunut, että joku on sanonut mun ihan näyttävän esim. joltakulta Kauniaisissa asuvalta henkilöltä. Taitaa olla yleiset geenit...
    Voi Nikiä, ei oo helppoo. Onneksi se onnistui lopulta :-D

    ReplyDelete
  4. Kuinka talvi näyttääkään aina niin kauniilta kuvissa? Oli se sitten lumeton, sateinen ja sumuinen, niin kauniilta näyttää. Se on sitten toinen juttu miltä talvi oikeasti tuntuu.

    ReplyDelete
  5. Niin, näin se on! Talvikuvat ovat kauniita. Valo on mielenkiintoinen. Mutta tuo sumuinen ja kostea kylmyys menee luihin ja ytimiin, silti pidän siitä paljon enemmän kuin lumimääristä ja pakkasesta. Syytän tästä Englannin-vuosia.

    ReplyDelete
  6. Oltuani koko kesän (4 kk) saaressa poissa sähköisestä = nettimaailmasta niin luin paaaljon kirjoittamaasi tarinaa kerralla. Kivoja juttuja ja kuvia oli taas roppakaupalla.
    Syksy on kivaa aikaa päivällä, metsässät tuoksuu niiiin hyvälle ja monimuotoiselle, värit on mahtavia, ihan pelkkää vihreätäkin on monia eri sävyjä (sanmalissa) jne. Mutta just se aikaisin laskeutuva hämärä ja pimeys pilaavat ajankulun.

    ReplyDelete
  7. Ohoh, aikamoinen saavutus lukea neljän kuukauden kirjoitukset kerralla! No et kai niin paljoa sentään lukenutkaan.
    Siinä on valtava ero, jos viettää muutaman kuukauden ilman sähköä ja sitten taas siirtyy "ihmisten ilmoille", tai näin ainakin oletan, kun olet taas netin ja sähkön ääressä. Voi ehkä jopa puhua kulttuurishokista?
    Metsä on ihana syksyisin, sammalet justiin niitä parhaita asioita. Tuo oli hyvin sanottu, "pilaa ajankulun". Ilta- ja yökyöpelinä niin minustakin tuntuu. Päivä loppuu ihan kesken!

    ReplyDelete
  8. Hello! How are you--long time no "see".

    I took a break for a bit to enjoy the summer with my family and also to enjoy my pregnancy. I am now in the third trimester and needing something to do, so I'm back! haha!

    I like the new background on your blog--are you planning a big project?

    Talk soon--Kristen

    ReplyDelete
  9. Ihan samaa mieltä marraskuun tarpeettomuudesta! Tosin joulukuun koen hieman valoisampana, ehkä eniten lasten joulun odotuksen takia.

    Talvi olisi mielestäni ihan ok, jos se olisi kohtuullisen mittainen, sanotaan nyt 2vk-1kk. Nää pari viimeisintä on olleet ihan pohjanoteerauksia pituuden suhteen, ne on vaan jatkuneet ja jatkuneet...

    Tsemppiä syksyysi! Nythän on vielä ihan ok, vihreääkin ;)

    ReplyDelete
  10. Hi Kristen! I have to admit, I needed to click on your link to recognise Studio Speck!
    Congratulations on your pregnancy!
    The background photo is taken inside my seaman's cottage before the massive renovation project started a few years ago. This is the same old ongoing project ;-) And will be for some years. This year the kitchen stove, bricklaid, as well as smoke conduits are repaired and the exterior got a new cladding. I'm busy with windows at this phase.
    Glad you're back, I'll pop by to see what's new.

    Inka, joululla on tietysti ihan oma merkityksensä jos on lapsia, jotka odottavat ja iloitsevat joulusta.
    Niin, talvi saisi loppua ajallaan! Viime vuoden pimeimmän ajan lumi oli virkistävää vaihtelua, mutta maaliskuussa sille ei oikein enää jaksanut nauraa.

    ReplyDelete
  11. Totta on, että syksy ei ole oikein ulkoilmaihmisen aikaa. Ainakin jo pääsee ulos vasta illansuussa! Itse en pimeyttä kavahda, koska vetäydyn onnellisena poterooni vällyjen alle kynttilän valoon. Silti viime viikolla huomasin olleeni heti allapäin kun satoi ja satoi. Heti mieli piristyy kun on valoa. Nyt vaikuttaa lupaavalta ja taivas oli selkeä. Menen tänään töihin vasta yhdeksi, ainoa lyhyt päivä. Niinpä täällä kotonakin tuntuu valoisalta ja ihanalta kun ulkona on aurinko valaisemassa. Toivon leutoa talvea, todellakin. Tuo 2009 talvi olisi mieleeni, vaikkakin ei ole kaunista mutta tulee vähän keskieurooppalainen fiilis; eipä tarvi lähteä vaikka Saksaan ja niilläkin rahoilla lyhentää sitä uutta "saksalaista" VW-autoa...

    ReplyDelete
  12. Muistan joulun 2006 kun lunta ei ollut täällä meilläkään... Se oli pimeä joulu se.
    Niin me ihmiset ollaan erilaisia. Tykkään valtavasti joulusta. Voisin aloittaa joululaulujen kuuntelun vaikka heti, jos vain kehtaisin. Salaa jo yhden kappaleen kuuntelin. Tykkään nykyisin kaikista vuodenajoista. En käy kodin ulkopuolella töissä, ehkäpä siinäkin on syy, miksi talvet ei ole niin rasittavia, ei ole pakko useinkaan lähtiä sinne pakkasaamuun, vaan voi vetää vain tossut jalkaan ja heittää uuniin puita.

    ReplyDelete
  13. Auli; Sitä keskieurooppalaista talvea minäkin salaa toivon, vaikka autoni onkin japanilainen ;-)

    Multasormi; Niin me tosiaan ollaan. Vai kuuntelit salaa joululaulun :-D

    ReplyDelete
  14. Minä taas valitsisin kunnon talven, paljon lunta ja pakkasta sellaiset kymmenen astetta. Mutta pimeästä minäkään en juuri välitä.
    Tosin silloin voi laittaa verhot kiinni heti töistä tullessa, sytyttää takkaan tulen ja nautiskella käsitöiden ja hyvien kirjojen parissa. (Kotitöistä ei nyt viitsi mainita.)

    ReplyDelete
  15. Minä laskin juuri tuossa, että kohta kun sipulien istutus on ohi (tässä mitään lämpöaaltoa enää tarvita), niin menee 3-4 kuukautta, että seuraavan kerran alkaa taas kylvöpuuhat. Mies tuhahti hieman huvittuneena, hieman järkyttyneenä. Vain 3 kuukautta ja alan puhumaan taas kasveista ja kesän kukista vaikka hanki (toivottavasti) on vielä paksusti maanpeittona.

    Ja nuo marras-joulukuut, ymmärrän hyvin niiden hävittämisen kalenterista, itsekin vaivun epämääräiseen horrokseen ja alan heräilemään tammikuussa valon määrän lisääntyessä minuutti minuutilta.

    ReplyDelete
  16. Kauheeta kun meinasin järkyttyä ja saada slaagin sun ekasta lumikuvasta! Huokaisin sitten syvään, kun totesin että ei ole tältä syksyltä peräisin.

    Mulle riittäis myös leudompi talvi, en tykkää palella. Marraskuu on vuoden kamalinta aikaa, joulunodotus ja siitä eteenpäin jo sitten menee. Mutta marraskuun yli tahtoisin nukkua tai sit vaan hypätä. Matka auttaisi, mutta ei oo nyt tiedossa.

    ReplyDelete
  17. Pioni; Kotitöitä on aina vain...

    Susanna; Niin se on. Ja kasveista saa jonkinlaista elämänvoimaa!

    Elämäni matkat; Ei sentään, kuvat on viime talvilta! Toivotaan kaikki, että tuleva talvi on vähän leudompi ja ainakin hieman pienemmät kinokset!

    ReplyDelete
  18. Huh, vähänkö säikähdettiin, että miten ihmeessä teillä voi jo olla lumikuva... mutta onneksi oli arkistosta! Juu, ei kiitos lunta.

    ReplyDelete
  19. Olisikohan pikku-Ransun häntä kaivannut villabaskeria? Sojotus näkyy olevan aika paha! :D

    ReplyDelete
  20. Viivi; Ei VOI ollakaan lumikuva, sen on pakko olla menneiltä vuosilta! :-D

    Ella; Pikku-Ransun häntä oli söpöydessään omaa luokkaansa. Ja on se ilmeikäs vieläkin, ja sojotteleekin, kun pitää saada huomiota, tasapainoa tai kulkea muuten vain ylpeänä.

    ReplyDelete
  21. Talvet ovat olleet hurjan vaihtelevia viime vuosina. Minä valitsisin noista kuvien talvista sen kylmän ja lumisen.. mutta toisaalta, asun kaupungissa valmiiksi aurattujen teitten varrella..

    en muistanutkaan, miten leuto 2008 oli. Tulevasta talvesta saattaa tulla samanlainen... Tänäänkin oli KESÄ.

    ReplyDelete
  22. Lumi on ihan kaunista, mutta EI TAAS ;-D

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!